Kaikki, jotka parisuhteensa lisäksi tapailevat toista naista/miestä, kannattaa tarkoin miettiä seuraavaa:
Itse tunsin että parisuhteessani oli vaikeita asioita ja jatkaminen tuntui välillä jopa mahdottomalta, omassa päässäni siis. Kumppanilleni en kertonut mitkä asiat mieltä painoivat. Periatteessa kaikki oli ihan hyvin.
Painin mielessäni kahden vaiheilla ja kuinka ollakaan, ihastuin erääseen vapaaseen naiseen. Vähitellen meille kehittyi suhde ja olin todella otettu siitä, että tämä nainen kiinnostui minusta. Juttelimme mukavia ja nauroimme paljon, flirttailimme jne. Päässäni varmistui ajatus, että tulen jättämään avopuolisoni. Uusi nainen tuntui paljon viehättävämmältä ja kiinnostavammalta.
Podin huonoa omaatuntoa tekemisistäni enkä oikein saanut eroasiaa sanottua ääneen. Välitin toki vielä avopuolisostani ja tunsin syyllisyyttä. uusi nainen pistikin välit poikki kun ei eroa kuulunut. Myöhemmin lupasi ottaa vielä takaisin ja silloin jätin avopuolisoni. No, hän meni tietenkin ihan rikki kaikesta. Siirryin kuitenkin uuden naisen mieheksi, mitä kadun enemmän kuin mitään.
Kun aikaa kului, uusi suhteeni muuttui mitä enenevissä määrin seurustelun kaltaiseksi. Uusi nainen muutti luokseni. Samalla hieman selvittelin vanhaa eroa entisen kanssa. Vuoden päästä huomasin, ettei tämä "uusi nainen" olekaan yhtään sen kiinnostavampi kuin entinenkään ja muistin samalla kaiken sen hyvän mitä meillä oli entisen avon kanssa. Rupesin kaipaamaan häntä aivan tajuttomasti, olin tehnyt elämäni pahimman virheen!
Avo ei ota minua enää takaisin, vaikka välittää vielä kuulemma. ei vain pysty enää. Nyt tapailee pikkuhiljaa uusia miehiä jo.
Sen halusin tuoda tarinallani esille, että se sivusuhde tuntui minullakin PALJON paremmalta kuin silloinen parisuhde, paljon houkuttelevammalta. Mutta viehätys taisi ollakin vain osittain siitä salailusta ja siitä, ettei toista tuntenut vielä kovin hyvin.
Oli helppo avautua tietyistä aiheista ja tuntea yhteenkuuluvuutta sen perusteella. Kuitenkin erottuani avosta asiat rupesivat kehittymään parisuhteen suuntaan uuden kanssa. Kun olin vapaa, ei hänelle riittänytkään satunnainen tapailu ja itsekin tietenkin silloin tunsin että haluan olla hänen kanssaan koko ajan.
Tunsimme suurta ihastusta, ellei "rakkautta". Tunsin että sain paljon paremman kuin entinen.
Säkki tyhjeni kuitenkin yllättävän nopeasti, mitä en ikinä olisi silloin uskonut.
Kun yhteen muutettiin, huomasin, että hänenkin juttunsa rupeaa kuulostamaan tutuilta. Onhan se selvä, ettei kenellekään ihmiselle tapahdu kokoajan niin paljon että joka päivä riittäisi uutta jännää kerrottavaa. Kävimme molemmat töissä ja arki tuli kuvioihin. Vertasin häntä tietyissä asioissa entiseen avokkiin ja kaipasin tätä yhä enemmän.
Miettikää tarkoin, vaikka niin rakastumisen huumassa olettekin! Harva sivusuhde (vapaan kanssa) säilyy samanlaisena oman eron jälkeen. Sitä uutta romantisoi kun kaikki on jännää ja on se yhteys, toinen "vetää" puoleensa. Mutta justiinsa se, että vaihtelu on se joka himottaa. Kun sitten ei enää ole sitä (sillä hetkellä) tylsältä tuntuvaa puolisoa vaan pelkkä sivusuhde rinnalla, voi katumus iskeä ja lujaa jonkin ajan päästä.
Itsekin tähän haksahdin, koska se tunne silloin tuntui niin voimakkaalta. Olisinpa silloin nähnyt kaiken tämän.
Kenen tahansa jutut rupeaa kuulostamaan "jo kuulluilta", jos tämän kanssa elää yhdessä. Joillekin voi sopia se tyyli, että vaihtaa aina seuraavaan pitääkseen elämänsä jännittävänä. Itsekin ajattelin aikaisemmin niin, mutta loppuelämä suhteissa, jotka vaihtuu aina kun toisen oppii hyvin tuntemaan, ei enää houkuttele.
P.s Suhteen vaihtamiseen vaikutti myöskin se, että olin mustasukkainen tästä ihastuttavasta sivusuhteesta, en halunnut että hänellä on muita miehiä. Halusin että hän näkee vain minut.
Hassua miten en silloin ajatellut ollenkaan, mitä avovaimoni tekee erottuamme. Se ei kiinnostanut, koska ajatukseni pyörivät vain siinä, mitä itse tulen saamaan. Nyttemmin se, että entisellä avovaimolla on uusia ihastuksia syö minua henkisesti todella paljon. Totuuden nimissä, entinen oli paljon hotimpi paketti loppujen lopuksi, ja tietenkin hän saa seuraa, mutta...Haluaisin hänen näkevän minut.
Teille kaikille, älkää tehkö samaa virhettä ja kuvitelko että arki ei teidän sivusuhteeseen astu tai että se on paljon tyydyttävämpi kaikin puolin kuin oma parisuhde. Sivusuhdekin muuttuu ajan myötä. Muistan nyt miten ihastunut olin aikoinaan avokkiini, hän ymmärsi niin hyvin ja oli hauska ja meilläkin oli yhteys. Vika on kai omassa päässäni, kun uutuuden viehätys katoaa, mikään ei tunnu oikein miltään. Eipä tämä vaiva ole suhdetta vaihtamalla parantunut. Valitsin vielä loppujenlopulta huonomman.
Itse tunsin että parisuhteessani oli vaikeita asioita ja jatkaminen tuntui välillä jopa mahdottomalta, omassa päässäni siis. Kumppanilleni en kertonut mitkä asiat mieltä painoivat. Periatteessa kaikki oli ihan hyvin.
Painin mielessäni kahden vaiheilla ja kuinka ollakaan, ihastuin erääseen vapaaseen naiseen. Vähitellen meille kehittyi suhde ja olin todella otettu siitä, että tämä nainen kiinnostui minusta. Juttelimme mukavia ja nauroimme paljon, flirttailimme jne. Päässäni varmistui ajatus, että tulen jättämään avopuolisoni. Uusi nainen tuntui paljon viehättävämmältä ja kiinnostavammalta.
Podin huonoa omaatuntoa tekemisistäni enkä oikein saanut eroasiaa sanottua ääneen. Välitin toki vielä avopuolisostani ja tunsin syyllisyyttä. uusi nainen pistikin välit poikki kun ei eroa kuulunut. Myöhemmin lupasi ottaa vielä takaisin ja silloin jätin avopuolisoni. No, hän meni tietenkin ihan rikki kaikesta. Siirryin kuitenkin uuden naisen mieheksi, mitä kadun enemmän kuin mitään.
Kun aikaa kului, uusi suhteeni muuttui mitä enenevissä määrin seurustelun kaltaiseksi. Uusi nainen muutti luokseni. Samalla hieman selvittelin vanhaa eroa entisen kanssa. Vuoden päästä huomasin, ettei tämä "uusi nainen" olekaan yhtään sen kiinnostavampi kuin entinenkään ja muistin samalla kaiken sen hyvän mitä meillä oli entisen avon kanssa. Rupesin kaipaamaan häntä aivan tajuttomasti, olin tehnyt elämäni pahimman virheen!
Avo ei ota minua enää takaisin, vaikka välittää vielä kuulemma. ei vain pysty enää. Nyt tapailee pikkuhiljaa uusia miehiä jo.
Sen halusin tuoda tarinallani esille, että se sivusuhde tuntui minullakin PALJON paremmalta kuin silloinen parisuhde, paljon houkuttelevammalta. Mutta viehätys taisi ollakin vain osittain siitä salailusta ja siitä, ettei toista tuntenut vielä kovin hyvin.
Oli helppo avautua tietyistä aiheista ja tuntea yhteenkuuluvuutta sen perusteella. Kuitenkin erottuani avosta asiat rupesivat kehittymään parisuhteen suuntaan uuden kanssa. Kun olin vapaa, ei hänelle riittänytkään satunnainen tapailu ja itsekin tietenkin silloin tunsin että haluan olla hänen kanssaan koko ajan.
Tunsimme suurta ihastusta, ellei "rakkautta". Tunsin että sain paljon paremman kuin entinen.
Säkki tyhjeni kuitenkin yllättävän nopeasti, mitä en ikinä olisi silloin uskonut.
Kun yhteen muutettiin, huomasin, että hänenkin juttunsa rupeaa kuulostamaan tutuilta. Onhan se selvä, ettei kenellekään ihmiselle tapahdu kokoajan niin paljon että joka päivä riittäisi uutta jännää kerrottavaa. Kävimme molemmat töissä ja arki tuli kuvioihin. Vertasin häntä tietyissä asioissa entiseen avokkiin ja kaipasin tätä yhä enemmän.
Miettikää tarkoin, vaikka niin rakastumisen huumassa olettekin! Harva sivusuhde (vapaan kanssa) säilyy samanlaisena oman eron jälkeen. Sitä uutta romantisoi kun kaikki on jännää ja on se yhteys, toinen "vetää" puoleensa. Mutta justiinsa se, että vaihtelu on se joka himottaa. Kun sitten ei enää ole sitä (sillä hetkellä) tylsältä tuntuvaa puolisoa vaan pelkkä sivusuhde rinnalla, voi katumus iskeä ja lujaa jonkin ajan päästä.
Itsekin tähän haksahdin, koska se tunne silloin tuntui niin voimakkaalta. Olisinpa silloin nähnyt kaiken tämän.
Kenen tahansa jutut rupeaa kuulostamaan "jo kuulluilta", jos tämän kanssa elää yhdessä. Joillekin voi sopia se tyyli, että vaihtaa aina seuraavaan pitääkseen elämänsä jännittävänä. Itsekin ajattelin aikaisemmin niin, mutta loppuelämä suhteissa, jotka vaihtuu aina kun toisen oppii hyvin tuntemaan, ei enää houkuttele.
P.s Suhteen vaihtamiseen vaikutti myöskin se, että olin mustasukkainen tästä ihastuttavasta sivusuhteesta, en halunnut että hänellä on muita miehiä. Halusin että hän näkee vain minut.
Hassua miten en silloin ajatellut ollenkaan, mitä avovaimoni tekee erottuamme. Se ei kiinnostanut, koska ajatukseni pyörivät vain siinä, mitä itse tulen saamaan. Nyttemmin se, että entisellä avovaimolla on uusia ihastuksia syö minua henkisesti todella paljon. Totuuden nimissä, entinen oli paljon hotimpi paketti loppujen lopuksi, ja tietenkin hän saa seuraa, mutta...Haluaisin hänen näkevän minut.
Teille kaikille, älkää tehkö samaa virhettä ja kuvitelko että arki ei teidän sivusuhteeseen astu tai että se on paljon tyydyttävämpi kaikin puolin kuin oma parisuhde. Sivusuhdekin muuttuu ajan myötä. Muistan nyt miten ihastunut olin aikoinaan avokkiini, hän ymmärsi niin hyvin ja oli hauska ja meilläkin oli yhteys. Vika on kai omassa päässäni, kun uutuuden viehätys katoaa, mikään ei tunnu oikein miltään. Eipä tämä vaiva ole suhdetta vaihtamalla parantunut. Valitsin vielä loppujenlopulta huonomman.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä, että olet huomannut ja pystyt jälkikäteen selvittämään itsellesi ja myöntämään, että kaikissa suhteissa astuu arki peliin. Se on silloin vaan niin helppo lähteä ja ajatella, että siinä suhteessa kaikki on paremmin...koskaan se ensi huuma ei säily samanlaisena ja tunteet tasaantuu...valitettavasti olet jo onnistunut rikkomaan tämän enstisen avokkisi omaa itsekkyyttäsi ja ymmärrän oikein hyvin ettei hän halua sinua takaisin. Siinä se suhteen lujuus onkin, että kestää myös sen "tylsän" arjen.
Juu, näinhän siinä kävi. Mies hullaantui toiseen, halusi erota, lähti ja aloitti yhteiselon hullaannuksensa kanssa. Alkuhuuma meni ohi, kyllästyi ja tulikin ikävä exää. Haluaa takaisin. En ota. Mitäs läksit ...
Miehellä löytyi parempaa pimppaa ja jäi kiinni,jätin ja parempi pimppa jätti,eli ei siis eronnut...nooh en ole vahingoniloinen,harmi hänen puolestaan kun lihan himo voitti...annoin meille vapautemme,onnea exxäukkoni :)
Been there, done that. Eli sama juttu kävi täälläkin.
Kaipaan minäkin exää, vaikka loppullisen ratkaisun erosta teki exäni toilailujeni takia.
Mutta ei siitä yhdessäolosta yhtikäs mitään tulisi enää, vaikka exä ottaisikin takaisin. Niin paljon särky eron takia...Eihän voi jatkaa suoraan siitä missä ennen eroa oltiin.
Ainoa lohtu asiassa (vaikka itselle kipeää tekeekin) on se, että rakkaalla ihmisellä menee nyt hyvin. Exä on hirvittävän onnellinen ilman mua, käsissään kaikki mahdollisuudet löytää joku ihana ihminen elämäänsä, joka on hänen arvoisensa.
Terkkuja entiselle kullalleni, toivon sulle pelkkää hyvää! :)