erosin n. vuosi sitten poikaystävästäni. se oli ihana ja samalla ihan kamala suhde. loppujen lopuksi minä muutin pois. vieläkään en ole siitä päässyt kunnolla yli. mutta kaikista eniten harmittaa se, että sen kolmen seurustelu vuoden aikana menetin lähes kaikki omat kaverini. se kävi niin salakavalasti, että en voinut käsittää. nyt olen ihan ulalla kaikesta. olen älyttömän sosiaalinen ja aktiivinen ihminen, mutta en osaa tehdä mitään yksin. nyt sen vasta huomaan, kun suunnilleen olen taas sinut itseni kanssa ja haluan jatkaa omaa elämääni.
KAIPAAN niin suunnattomasti ystävää itselleni! olen 20 vuotias ja asun jyväskylässä. toivon, että löytäisin kavereita täältä. haluan tutustua ihmisiin :) kommentoikaa, kiltit.
KAIPAAN niin suunnattomasti ystävää itselleni! olen 20 vuotias ja asun jyväskylässä. toivon, että löytäisin kavereita täältä. haluan tutustua ihmisiin :) kommentoikaa, kiltit.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vieläkin huonommin:( Olet niin hurjan nuori vielä, älä ole huolissasi. Ehkä tilanteesi antaa mahdollisuuden oppia itsestäsi uusia voimavaroja kaikkeen tulevaan.
Olisipa aikakone käytettävissä
On se kyllä kummaa pullamössösukupolvea jos mitään ei pysty enää yksin tekemään. Opettele pärjäämään yksiksesi, ei kukaan muukaan sitä voi tehdä!
Sen takia, koska suhteen aikana sä huomasit ja huomioit vaan sitä poikaystävääsi, ja unohdit kaverit lähes tyystin. Nyt kun suhde onkin loppu, niin ihmettelet mihin ne kaverit katosi.
Mikähän se on että jokaisen "rakastuneen" pitää tehdä juuri tuo sama perusmoka. Ystäville ei ole mitään käyttöä, ja silloinkin kun puhutaan, juttu pyörii aina sen "rakastuneen" ihmisen vuodatuksissa jotka yllättäen??? kaikki ovat sitä samaa liirum laarumia joka on kuultu niin moneen kertaan aiemmin.
Ystävyyttä ajatellen se on myrkkyä. Ystävä ei halua kuulla koko aikaa siitä henkilöstä jonka takia ystävyys joutui katkolle, joten todellakaan sellaisen itsekeskeisyyden jälkeen ei ole mikään ihme jos ystävyys kuolee. Sen jälkeen turha itkeä enää vanhojen ystävien perään kun itse kohtelee heitä niin törkeästi.
Onneksi sulla (ketjun aloittaja) on ikää vielä sen verran vähän, että ehdit saada sekä uusia ystäviä että uuden suhteen, mutta ensikerralla: mieti miten kohtelet "ystäviäsi" jos satut uudestaan lankeamaan loveen. Ystävätkään eivät siedä mitä vaan...
Opiskelen Jyväskylässä nyt toista vuotta, enkä ole onnistunut sitomaan ystävyyssuhteita opiskeluympyröitteni kautta, muutama tuttava löytyy mutta heilläkin on omat ystävänsä. Lukioaikaiset ystäväni asuvat hirvittävän kaukana joten näen heitäkin todella harvoin. Tunnen itseni monesti yksinäiseksi sillä opiskelen paljon kirjojen parissa kotosalla. Olisi mukava jos olisi joku jonka kanssa vaikka käydä kahvilla tai kävelyllä.
Olen 21-vuotias naisenalku, vakinaisessa parisuhteessa ja olisin mielelläni vaikkapa tuleva ystäväsi :)
Laittele mailia jos haluat tutustua ja parantaa hieman tätä maailmaa!
olis tosi mukava parannella maailmaa :) mun sähköposti on [email protected]
laita ihmeessä postia :)
Reeta hyvä. Olet niin nuori sulla ei ole mitään hätään. Suurimmalla osalla ikäisiäsi ei ole lapsia, ei ole perhettä, ovat aktiiviisia harrastuksissa, baarissa jne. Löydät kyllä ystäviä, kun vain otat ja llähdet ulos.
Itse erostani on jo 3-vuotta. Olen 36-v. vasta viimeisen vuoden aikan olen tuntenut itseni yksinäiseksi. Kaverit ovat saaneet lapsia samoin sisarrukset...Tässä iässä on vaikea ystävystyä, elämä on urautunut, töissä illat kotona, baarit ei houkuta....Mullakin on paha olla yksin, mutta ehkä tämä tästä, joku päivä löydän vielä kumppanin itselleni...Sitten kaksin ;-)