Juupajuu... Oon aina miettiny, että jotkut miehet jotka elävät yksinään, ovatko he valinneet osansa, ovatko he leskiä vai onko joku muu syy, miksi ovat yksin. Varmaan kaikkia noista mutta minä alan uskoa, että itselläni on se, että en tule ikinä saamaan naisystävää. Kyse on siitä, että minulla ei ole mitään hajua, miten heitä lähestyä. En edes elä unelmissa, että joku nainen lähestyisi minua. Olen vain. Vaikka sydän huutaa, että haluaisi jonkun kanssa vakiintua mutta siitä ei vaan tule mitään. Ennen kävin epätoivoisena baareissa kun ajattelin, että käyntimäärä tuottaa jo jonkun tuloksen pelkästään todennäköisyyksiin uskoen mutta ei. Nykyisin en vitsi mennä edes baariin kun tiedän tämän jo vuosien kokemuksesta että tulos on nolla. Näin kaivan omaa hautaani, koska käymättömyys luonnollisesti heikentää mahdollisuuksia. Kukaan tuskin tulee hakemaan kotoa. Kaiken huippu on se, että olen urheilullinen, hyväpalkkainen, komeakin (kai) yms. elämä kunnossa mutta naista en vain tule saamaan. Oikeastaan tämä tilitys on turha koska olen jo päättänyt että näin huonosti mulle käy.
Olen siis se, joka teki valinnan yksinäisyydestä. Haaskausta, en tiedä...
Olen siis se, joka teki valinnan yksinäisyydestä. Haaskausta, en tiedä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
usein elämä on sellainen kun sen uskoo olevan.
Kaikki on kiinni siitä mitä uskoo.
olen pyöriskellyt samoissa mietteissä kuin sinä. Tein lupauksen vuoden vaihteessa, että alan olla rohkeempi, aktiivisempi, lähestyn miehiä ja teen aloitteen itse, ja jos pakit tulee niin so what, elämä jatkuu.
Olen liian kauan kohtalon antanut viedä, nyt aion olla oman onneni seppä!
ja jatka sitä yksinelämistä
Et sitten ole tavannut minua ;D
...koitua kohtaloksesi edes valitsematta sitä, se vaan valitsee sinut, se yksinelämisen vaihtoehto.
Eikä se mitään haaskausta ole. Haaskausta on se, että ihmiset pariutuu ja lisääntyy. Haaskaantuu luonnonvarat ihan turhuuksiin. Ihmisiä on muutenkin liikaa.