minulla ei ole oikeastaan yhtään hyvää ikäistäni ystävää. olen siis 30 iältään. Olen asunut jo muutaman vuoden eteläsuomessa ja ollut täällä melkeimpä koko ajan yksin. tutustuin kesälomalla ollessani kahteen samaa sukupuolta olevaan ihmiseen, melkein ikäisiäni.
aattelin että voiko olla totta että vasta nyt saan itselleni aivan ihania ihmisiä.oltiin melkein koko kaksi kuukautta yhdessä tehden retkiä jonnekkin tai vain muuten vaan juteltiin heidän asunnollaan. mulla itketti ihan mahdoton kun lähdin takaisin paluumatkalle.
vaihdoimme mese osoitteet sun muut että voidaan olla jatkuvassa yhteydessä..mutta mitäs kävikään..huomasin, että yhteyden pito oli vaan mun aloitetta, en edes saanut syntymäpäiväkorttia postista heiltä. muka kiireitä..noo.. joulu lähestyi. meseenkin ne silloin tulivat, liekkö torjuivat minut koska lomalla ollessani huomasin mesen olevan melkeen yötä päivää auki.
sitte alkoi utelut että tuunko joululomalle sinne päin.. ja olinhan minä koska olen sieltä kotoisin ja olisin siis joulunpyhät kotona. noo sitte huomasin ettei siinä välissä ollu tapahtunut juuri mitään, juteltiin ja naurettiin paljon. yksi asia mihin kiinnitin huomiota oli se ettei he koskaan puhunu mitään henkilökohtaisia asioita itsestään..
opin sen etten minäkään. en yhtään mitään itsestäni.
nyt kun olen tullut jo aikoja sitten taas tänne eteläsuomeen niin sama meno jatkuu edelleen.. siis ihan käsittämätöntä..sanokaa hyvät ihmiset että mitä oikeesti teen..?? kesällä taas samaa.. että ollaa yhdessä mutta muuten ei sitten pidetä mitään yhteyttä...
ja sekin vielä että muutenkin olen niin paljon yksin,kiitos vaan hyvän työpaikan jossa jaksan käydä ja joka pitää mut vireessä.. kukaan työkaveri ei edes aavista että olen yksin,aina.
aattelin että voiko olla totta että vasta nyt saan itselleni aivan ihania ihmisiä.oltiin melkein koko kaksi kuukautta yhdessä tehden retkiä jonnekkin tai vain muuten vaan juteltiin heidän asunnollaan. mulla itketti ihan mahdoton kun lähdin takaisin paluumatkalle.
vaihdoimme mese osoitteet sun muut että voidaan olla jatkuvassa yhteydessä..mutta mitäs kävikään..huomasin, että yhteyden pito oli vaan mun aloitetta, en edes saanut syntymäpäiväkorttia postista heiltä. muka kiireitä..noo.. joulu lähestyi. meseenkin ne silloin tulivat, liekkö torjuivat minut koska lomalla ollessani huomasin mesen olevan melkeen yötä päivää auki.
sitte alkoi utelut että tuunko joululomalle sinne päin.. ja olinhan minä koska olen sieltä kotoisin ja olisin siis joulunpyhät kotona. noo sitte huomasin ettei siinä välissä ollu tapahtunut juuri mitään, juteltiin ja naurettiin paljon. yksi asia mihin kiinnitin huomiota oli se ettei he koskaan puhunu mitään henkilökohtaisia asioita itsestään..
opin sen etten minäkään. en yhtään mitään itsestäni.
nyt kun olen tullut jo aikoja sitten taas tänne eteläsuomeen niin sama meno jatkuu edelleen.. siis ihan käsittämätöntä..sanokaa hyvät ihmiset että mitä oikeesti teen..?? kesällä taas samaa.. että ollaa yhdessä mutta muuten ei sitten pidetä mitään yhteyttä...
ja sekin vielä että muutenkin olen niin paljon yksin,kiitos vaan hyvän työpaikan jossa jaksan käydä ja joka pitää mut vireessä.. kukaan työkaveri ei edes aavista että olen yksin,aina.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrän pettymyksesi ystäviäsi kohtaan, joiden suhteen toivoit enemmän ja sait vähemmän. Aihetta voisi spekuloida tarkemmin miksi näin ja mitä seurasi ja mitä vois korjata, mutta suosittelisin panostamaan elämääsi nyt kuin pohtia loma-aikoja ystäviesi kanssa.Et tunnu elävän tätä päivää ollenkaan ja roikut ihmisissä, joihin ihan järjellisestikin ajatellen on mahdoton pitää niin avoimia ja läheisiä suhteita kuin toivoisit välimatkojen vuoksi.
Oletko koskaan kuullut, että kun lakkaa pelkäämästä yksinäisyyttä se muuttuu voimavaraksi. Ihminen alkaa viihtymään omassa seurassaan ja se myös heijastuu muihin, jolloin seuraa alkaa löytymään. Sen minä opin aikoinaan ja kun olin saanut sinkkuelämäni järjestykseen törmäsin mieheeni ja lujitin kolme tärkeää ystävyyttä, jotka yhä ovat voimavaroinani. Jos et nyt opi arvostamaan omaa seuraasi et arvosta sitä koskaan ja voin vannoa, että yksin olemisen taito on tärkeää vilkkaankin sosiaalisen elämän keskellä. Ihmiset kavahtavat ns energiasyöppöjä (ihan alitajuisestikin), jotka roikkuvat "yksinäisyyttään" jokaikisessä tuttavuudessaan ja haikailevat koko aja toisten seuraa.
Joten kävele peilin ääreen, harjoittele hymyilemään itsellesi ja aloita päiväsi pohtimalla mikä on mennyt hyvin. Olet selvästiki unohtanut mitä kaikkea myönteistä sinussa on :)
kiitos mielipiteestäsi! en varmaan antanut ymmärtää että elelen muutenkin paljon yksin. kyllä kanssa ihmiset ovat varmasti huomanneet että viihdyn kyllä omikseni, mutta minkäs minä teen sille ettei ihmisen ole hyvä olla yksin?
Jos kiinnostaa tutustua suunnilleen samanikäiseen, samaa sukupuolta olevaan yksinäisyyttä potevaan ihmiseen, niin viesteile. Tutustutaan? Ja kuka tietää... ystävystytään?
Täällä olisi myös toinen melko yksinäinen ihminen, 30-v. nainen.. haluaisitko minusta vaikka mailikaverin, en asu Etelä-Suomessa, mutta jos kiinnostaa tutustua, laita osoitetta tälle palstalle..???
Hyvää talven jatkoa!
..tähän osoitteeseen [email protected] niin katsotaan, josko ystävyisimme :)
sähköposti osoitteeni: [email protected]