Tänään 4-vuotias tyttäreni tuli luokseni ja kysyi minulta: isi, milloin sinut haudataan? Olin vähän aikaa ällikällä ja sain soperrettua, että en tiedä, mutta ei vielä pitkään aikaan... JOstain syystä tyttärelleni tuli iso kriisi tästä asiasta, joka kyllä kuuluukin hänen ikäkautensa kehitykseen, mutta johon en ollut varautunut. Tyttäreni kyseli kuolemasta ja sanoi että kun minut haudataan niin hänelle tulee ikävä ja alkoi itkeä. Otin hänet syliin ja kerroin, että kaikki ihmiset kuolevat joskus ja se on surullista mutta se ei ole paha asia. Meillä ei olla uskonollisia, mutta iltarukoukset luetaan ja kirkossa ollaan käyty tyttäreni pyynnöstä. Kerroin sitten, että kun ihminen kuolee, niin hänet haudataan ja sitten mennään taivaaseen...Tyttö kysyi nyyhkien: tipahtaako mulle sitten taivaasta uusi iskä? Oli isolla miehellä itkussa pitelemistä...
Kuinka teillä on käsitelty kuolemaa lasten kanssa? Ihan olisin iloinen jos jotain hyviä vinkkejä saisin, koska luulen että keskustelu ei jää tähän.
Kuinka teillä on käsitelty kuolemaa lasten kanssa? Ihan olisin iloinen jos jotain hyviä vinkkejä saisin, koska luulen että keskustelu ei jää tähän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja nyt pitäisi omatekoista Jumalaa taputtaa lohduttelevasti pyllylle. Kohta taas on varmaan kuallu jonkun pikkuserkun vaarin vävy, ja sitäkn pitää kirnuta pari päivää.
Samaa kait pitää tehdä ku armeija-aikoina marskin syntymäpäivänä yksikön iltahartaudessa sotilaspastorin käskystä. Eli huutaa kolme kertaa: "Eläköö, eläköön, eläköön!"
minun pyllyyn, niin katkon ohukaiset lentopallomailasi!
Mitä siihen kuolemiseen tulee, niin ehkä siinä on osa syy, ettei lähipiirissä ole sattunut kuolemantapauksia ja näin ollen asiasta ei ole keskulteltu.
Tottahan sinä selvitit lapselle totuuden siitä
että olet itse Jumala ja siksi kuolematon ja kaikkivoipa?
Koetan kasvattaa lapsistani tasapainoisia ja mieleltään terveitä. Heidän ei tarvitse vielä kärsiä isin hulluuden tuottamasta häpeästä.D
Tästäkin meni kuolema pari päivää sitten ohitse. On se vaan sellainen vierailija että sen edessä jää helposti sanattomaksi.
Lapselle on kuitenkin silloin vastauksia annettava kun hän niitä kysyy. Lasten kanssa kuoleman käsittely menee parhaiten sen kauniin taivas-enkeli ja taivaassa on hyvä olla-tarinan mukaan. Uskokoon siihen sitten itse tai ei, ei lapselle voi kuitenkaan sanoa että matojen ruuaksi.
Suotakoon lapsille kaunis maailmankuva tarpeeksi pitkään, kyllä tähän karuun aikuiselämään ehtii myöhemminkin.
vastausta antaa
kuuntelee lasta ja hänen huoliaan...
"sinä tuollaisia olet miettinyt"...tyyliin
kai sekin täytyy jotenkin rivien välistä ilmaista, ettei aikuistetkaan kaikkea tiedä
mutta lapselle on tärkeää, että on turvalliset suhteet ja voi kertoa huolensa ja saada niihin ymmärtäväisen vastaanoton
"uuden isän taivaasta tipahtamista" ei tietenkään voi luvata...sillä tietäähän lapsi nyt sen...ja
varmaan pettyy, kun huomaa että aikuinen valehtelee ....
se lapsen LUOTTAMUS kai sitten on tärkeintä ,,,
enkelit ja muut...hmm kai ne ovat kuitenkin sellaisia lapsen käsityskyvyn saavuttavia joiden avulla on turvallista käsitellä kuolemaa
...?
äitini kuoli,jouduin nuoremmalle pojalle selittämään kuolemaa.En kyllä voinut muuta kuin kertoa,että mummi oli niin sairas, ja meni taivaaseen,jossa on nyt meidän suojelusenkelimme....
Kävimme yhdessä myös katsomassa avonaisen arkun äärellä..
Vähän jälkeenpäin poika oi uskonnontunnilla kuullut kertomusta,miten jeesus oli noussut kuolleista....Tästä poika oli tosi nyrpeissään..ihmetteli,miten kuollut muka voi nousta,ku eihän mummikaa noussut..ja taas selitettiin...:)