Moi! Erosin vuonna 2002. Emme ikinä tehneet ositusta joka olisi ollut lainmukainen tapa jakaa omaisuus.
Exani osti minut ulos yhteisestä asunnostamme
niin että laskimme yhdessä oikeudenmukaisen summan jonka hän maksoi minulle, teimme kauppakirjan ja asunto siirtyi hänen nimiinsä, siinä se.
Kysyisin onko vielä jälkeenpäin mahdollista vaatia ositusta? Tiedän, aikaa on vierähtänyt mutta onko laissa mahdollisuutta vaatia vielä ositusta?
kiitokset etukäteen jos joku osaa auttaa.
Exani osti minut ulos yhteisestä asunnostamme
niin että laskimme yhdessä oikeudenmukaisen summan jonka hän maksoi minulle, teimme kauppakirjan ja asunto siirtyi hänen nimiinsä, siinä se.
Kysyisin onko vielä jälkeenpäin mahdollista vaatia ositusta? Tiedän, aikaa on vierähtänyt mutta onko laissa mahdollisuutta vaatia vielä ositusta?
kiitokset etukäteen jos joku osaa auttaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laki osituksesta avioerossa (ei avioehtoa) on melko selkeä, mutta ei ole lainkaan "laitonta" poiketa siitä puolisoiden sopimuksella ... sekin on ositus, mikä syytä tehdä kirjallisesti ja oikein.
Oletan että te ette ole laatineet ositussopimusta? Eli, voit vaatia ositusta tehtäväksi vaikka oikeusteitse (pesänjakaja).
JUURI tämän estämiseksi on viisasta hoitaa avioeron ositus asianmukaisesti ... voi tulla muuten aikamoinen yllätys "joskus" tulevaisuudessa.
Mitenkäs sitten jos toinen puoli on vienyt mennessään omat tavaransa - mitään suurempaa omaisuutta ei ole - eikä silti suostu allekirjoittamaan osituspaperia tekemisestään?
Eipä tuossa hänellä juuri järkeä tai saavutttavaa hyötyä...
Toisaalta, ei sinullekaan ole "taloudellista riskiä" tilanteesta. Jos hän joskus intoutuisi vaatimaan ositusta takautuvasti, niin se tehtäisiin tietenkin sen tilanteen mukaan joka taloudessanne oli kun avioeroa haettu. Eli, jos ensi vuonna voitat miljoonan lotossa, ei hänellä olisi siihen avio-oikeutta ... vaikkei ositusta olisikkaan aikanaan tehty.
Ellei suurempaa omaisuutta ollut, ja koska takautuvan osituksen vaatimenen oikeusteitse maksaa myös hänelle ... niin viimeistään juristin kerrottua hänelle sen, ymmärtäisi unohtaa koko jutun.
Kiitos vastauksestasi M36 - helpottava ajatus; josko vaikka kiusaaminen loppuisi... :)