Onko kellään kokemusta ja miten olette selvinneet, tai onko hyviä vihjeitä.
ex-vaimo asuu yhteisesti omistamassamme asunnossa, minä olen jo muuttanut pois, avioero on vireillä, ja kämppä pitäs saada myyntiin, mutta!
Tämä ex ei millään halua tehdä asioiden eteen mitään, minä olin vissiin liian kiltti, kun annoin hälle siirtymäaikaa ja mahdollisuuden rauhassa etsiä uutta kotia. Minä olin se, joka eron halusi, hän katkera siitä.
Hän ei halua laittaa kämppää myyntiin, eikä halua että minä sen teen, hän ei halua maksaa puolta kämpästä myöskään minulle; hänelle ei sovi mitkään ehdottamani asiat asioiden eteenpäinviemiseksi, koskaan ei ole oikea aika niistä puhumiseen, ja jos ehdotan jotain, se on aina epäsopivaa.
No, aika kuluu ja kämppäasia on edelleen kesken, miten ihmeessä saan asiat kuntoon, onko hyviä vihjeitä, en ihan kurkkuihinkaan viitsi käydä.
ex-vaimo asuu yhteisesti omistamassamme asunnossa, minä olen jo muuttanut pois, avioero on vireillä, ja kämppä pitäs saada myyntiin, mutta!
Tämä ex ei millään halua tehdä asioiden eteen mitään, minä olin vissiin liian kiltti, kun annoin hälle siirtymäaikaa ja mahdollisuuden rauhassa etsiä uutta kotia. Minä olin se, joka eron halusi, hän katkera siitä.
Hän ei halua laittaa kämppää myyntiin, eikä halua että minä sen teen, hän ei halua maksaa puolta kämpästä myöskään minulle; hänelle ei sovi mitkään ehdottamani asiat asioiden eteenpäinviemiseksi, koskaan ei ole oikea aika niistä puhumiseen, ja jos ehdotan jotain, se on aina epäsopivaa.
No, aika kuluu ja kämppäasia on edelleen kesken, miten ihmeessä saan asiat kuntoon, onko hyviä vihjeitä, en ihan kurkkuihinkaan viitsi käydä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin kauan kuin olette naimisissa, et saa ominpäin myydä asuntoa, et saisi myydä, vaikka asunto olisi yksin sinun nimissäsi.
Tehkää omaisuuden osituksesta sopimus, jossa sovitte, mitä asunnolle tehdään. Jos näyttää siltä, ettei osituksesta tule mitään, pyydä oikeutta nimittämään teillä osituksen tekijä. Se maksaa, mutta ainakin silloin saat kämpän myyntiin.
En enää tarkemmin muista, miten homma menee, koska omasta erostani on jo jonkin aikaa. Ota kuitenkin tarkasti selvää laista ja siitä, mitä mahdollisuuksia sinulla on lain puitteissa viedä asiaa eteenpäin. Se on nimittäin ainoa vaihtoehto, jos toinen käy hankalaksi.
Ai, luulin , että omaisuuden ositus tehdään vasta sitten, kun kämppä on myyty, en edes enempää ole asiasta kysellytkään kun luulin niin olevan.
Jos osituspaperi voidaan tehdä ennen myyntiä niin pitääkö sinnekin saada tuo exä raahattua..?
Avioliittolaki, I luku, 85 § sanoo:
"Kun avioeroa koskeva asia on vireillä taikka kun avioliitto on purkautunut, omaisuuden ositus on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii."
Jos olette jo hakeneet ensimmäisen kerran eroa, elätte ns. harkinta-aikaa, eli avioeroa koskeva asia on silloin vireillä. Me teimme osituksen heti sen jälkeen, kun haimme eroa ensimmäisen kerran. Lueskelin tuota lakia vähän enemmän, mutta se menee aika monimutkaiseksi - tai ainakin se on kirjoitettu aika monimutkaisesti. Etsi käsiisi joku ns. jokamiehen lakikirja ja lue sieltä, miten käytännössä toimitaan. Joka tapauksessa voi vaatia ositusta tehtäväksi heti. Osituksessa asunto voidaan tuomita jommalle kummalle. Tällöin ilman jäänyt saa jotain muuta yhteisestä pesästä tai käteistä rahaa. Se, kummalle asunto tulee, saa tietysti vaikka myydä sen.
Suomen laki löytyy osoitteesta http://www.finlex.fi/ . Nykyään tuolla on lait kirjoitettu niin, että alkuperäiseen lakiin on lisätty kaikki muutokset, joita siihen on vuosien varrella tehty. Siten lait ovat kätevästi luettavissa sellaisina kuin ne nyt ovat voimassa. Avioliittolakikin on vuodelta 1929, mutta tuo minun lainaamani pykälä on vuodelta 1987.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
kun toinen lähtee ja lähtijä vielä odottaa, että jätetty antaa kaiken tukensa lähtijälle. Pitäähän lähtijälle tuki antaa että on myöhemminkin helppo jättää - eikö totta!
Jos minä lähtijänä olen antanut hänen asua kämpässä rauhassa muutaman kuukauden, että saisi asioitaan rauhassa järjestellä ja kaikki olisi helpompaa siltä osin, niin mietippä toisenkin kerran kumpi antaa tukeaan ja kumpi ei!
Toivottavasti pysyt aviossasi loppuelämäsi, ettei tarvitse tälläistä mahdollisesti käydä läpi, on tässä muutenkin vastuksia. Mistä lienet saanut tuon katkeruutesi....
aiheen syyttää katkeraksi? Tarkoitus on pysyä kyllä aviossa loppuelämäni, hoidamme parisuhdetta ja menimme naimisiin vain ja ainoastaan koko elämämme ajaksi. Emme niin että katsotaan kuinka kauan suhde tuntuu hyvältä ja suhde jätetään hoitamatta.
Jos sinä olet sitä mieltä, että kannattaa vaikka hampaat irvessä pysyä suhteessa senkin jälkeen, kun rakkaus on kuollut ja yhdessäoleminen on tuskaan, niin ole vain. Älä kuitenkaan ala juuri eron läpikäyneitä ihmisiä syyllistämään. Jokaisella suhteessa olevalla ihmisellä on oikeus jättää toinen osapuoli, jos katsoo sen parhaimmaksi. Kenenkään ei tarvitse olla suhteessa, joka ei tee onnelliseksi, vain siksi että se toinen osapuoli olisi onnellinen.
Jos suhde ja erityisesti se toinen osapuoli ei ole sopiva, ei se hoitamalla parane. Jossain vaiheessa on parempi tunnustaa, että homma ei toimi ja tunnustaa tosiasiat itselleen. Se ero nimittäin on usein ainoa mahdollisuus saada onnellisuus joskus takaisin elämään.
Rakkaus ei kuole jos sitä hoitaa, vaalii ja sitoutuu toiseen. Jos menee ensimmäisen vastaantulijan kanssa naimisiin ilman tunteita, silloin vastaus löytyy peilistä.
Hoitamiseen, vaalimiseen ja sitoutumiseen perustuukin väittämä: kerran eroaa, eroaa toisenkin kerran. Kuinka turvallista onkaan riidellä kun ei tarvitse pelätä että toinen on kohta menossa takaovesta ulos. Ja kuinka turvallista onkaan sopia ne riidat aina eikä tuoda niitä esiin seuraavan riidan aikana. Joka päivä lähdetään liikkelle puhtaalta pöydältä.
Enpä oikein voi muuta tehdä kuin nauraa lapselliselle uskollesi rakkauden kuolemattomuudesta. Ihmiset muuttuvat vanhetessaan. Jos minun rakastamani ihminen muuttuu niin, ettei ole enää samanlainen kuin ennen, ei ole mitenkään sanottu, että rakkaus säilyy.
Eivätkä pikaisesti solmitut avioliitot ole ainoita, jotka päättyvät eroon. Minä menin naimisiin 7 vuoden seurustelun jälkeen. Siitä huolimatta erosimme.
Mutta elä sinä vain pilvilinnassasi, jos olet siinä onnellinen. Sanomani on edelleenkin se, että älä ala syyllistämään muita sen vuoksi, ettet osaa eläytyä muiden asemaan. Jos sinulla on ollut hyvä tuuri, ei se tarkoita, että muilla on.
Väitteen "eroaa kerran, eroaa toisenkin kerran" voit tunkea vaikka hanuriisi. Se ei pidä paikkaansa.
Anna-Leena Härkönen, Image 01/03:
"1. Jos ette tule toimeen keskenänne, erotkaa. Ihmiset eroavat aivan
>>liian vähän. Elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi viettää väärässä
seurassa. Ja koska et voi vaihtaa itseäsi, vaihda kumppania." Aika hyvä :)
Anna-Leena Härkönen, Image 01/03:
"1. Jos ette tule toimeen keskenänne, erotkaa. Ihmiset eroavat aivan
>>liian vähän. Elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi viettää väärässä
seurassa. Ja koska et voi vaihtaa itseäsi, vaihda kumppania." Aika hyvä :)
pirunmoinen temppuilu rakkineen kanssa - macromedia pyttyilee, viesti ei lähde - varmasti on viisi kertaa siellä huomenna :( Uskon vakaasti, että se on suomi24 määrätietoista politiikkaa - mitä enemmän viestejä, sen enemmän mainostuloja.
Anna-Leena Härkönen, Image 01/03:
"1. Jos ette tule toimeen keskenänne, erotkaa. Ihmiset eroavat aivan
>>liian vähän. Elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi viettää väärässä
seurassa. Ja koska et voi vaihtaa itseäsi, vaihda kumppania." Aika hyvä :)
voin vain todeta, että monenlaista mielipidettä on vallallaan. Ehkä itsekin olisin voinut kirjoittaa jotain tuon suuntaista 20vuotta sitten.
Avioliittoni kesti 21 vuotta kasvatettiin kolme lasta ja kärsin koko ajan.
Nyt olen vihdoinkin tehnyt päätöksen, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.
Ei todellakaan pelkkä sitkeys riitä elämässä!
Hyvät jatkot sinulle!
Siis 20 v sitten olisin voinut kirjoittaa niinkuin tuo aviossa oleva!
Nykyään samoin kuin sinä!
koyhän on helppo lähteä, ero vireillä mutta kaikki ollu jaettuna jo 7 kuukautta.
Juu sama juttu täälläkin. Erostakin tosin on jo 1,5 vuotta, mutta ositus oli selvää jo 2,5 kuukauden jälkeen (vaikka exä silti yritti viivytellä :). Köyhän on helppo lähtee: sinne kotiin jätin kaikki kalusteet ja isommat ns. yhteiset hankinnat. Pitäkööt epäkurantit tavarat. Vähän kalliimmaksihan tuo ero tuolla tavalla tuli, kun jouduin uuteen kämppään ostamaan suurin piirtein kaiken, mutta eipähän ole sitäkään vitutusta, että on jokin yhteinen esine koko ajan nenän alla muistuttamassa exästä, heh-heh!