Jos ajatellaan koko omaisuudestaan ja muusta luopumista, muuttoa muulle paikkakunnalle.
Se ei ole helppoa, koska kaikkeen liittyy tunteenomaineen liitos.
Ei se ole aivan helppoa, ihminen kiintyy kaikkeen jopa tyhjänpäiseen romuun joka joudutaan heittämään pois joka tapauksessa.
Minusta se on kuitenkin hyvä vaihtoehto, varsinkin sinkuiille, niinkuin mä.
Vanhassa märehtiminen saa nyt loppua.
TV. Jouni !
Se ei ole helppoa, koska kaikkeen liittyy tunteenomaineen liitos.
Ei se ole aivan helppoa, ihminen kiintyy kaikkeen jopa tyhjänpäiseen romuun joka joudutaan heittämään pois joka tapauksessa.
Minusta se on kuitenkin hyvä vaihtoehto, varsinkin sinkuiille, niinkuin mä.
Vanhassa märehtiminen saa nyt loppua.
TV. Jouni !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea uuteen alkuun.
Muutatko Varsinais-Suomeen? Älä sitten polta siltoja takanasi. Varsinaisuomalaisiin voi olla ei syntyperäisen vaikea tutustua - he kun katsovat olevansa ainoita oikeita suomalaisia. Minulla on kolmen vuoden kokemus. Siinä oli kolme vuotta liikaa.
Minä asuinkin kyllä pikkupaikkakunnalla, jossa ajatellaan lähinnä omia, minä olin ulkopuolinen.
Mutta ainahan voi onnestaa. Se on niin monesta kiinni.
Toivottavasti sinua onnestaa!
on varmasti joka ikisellä paikkakunnalla suomenmaassa. On se sisäpiiri ja sitten ne muualta muuttaneet. Uskokaa pois!
Onnea vaan lähtijälle ja kaikkea hyvää!
Niihin aarteisiin (=romuihin) liittyy aina monenmoisia tunteita ja niistä luopuminen tekee
monesti kipeää.
Onnea sun uuteen elämään!
Riittävän usein tapahtuva muutto on rokotus lastulevyihin rakastumista vastaan.
Ihmettelen tuota yleistä jähmeyttä paikkakunnan vaihdon suhteen!
Poikamiehenä vaihdoin valtakuntaa kolmesti.
Paikkakuntaa yli ky kymmenen kertaa. Riippuu laskentatavasta.
Perheellisenä, lasten kanssa, neljästi ja työpaikkojen perässä, ilman perhettä, usein (laskentatapakysymys).
Ei ole ikävä tullut. Muuttojen yhteydessä ovat turhat rojut karsiutuneet.
Omakotitalosta kerrostaloon kuutto oli helpotus mutta teknisesti paskamoinen.
Liikkuva elämäntapa ainakin takasi helpon vetäytymisen työelämästä siihen liittyvine asumismuodon muutoksineen.
Mistään luopuminen ei ollut vaikeaa!
En ole koskaan ollut niin ihastunut mihinkään paikkaan, ettenkö voisi muuttaa pois. Vaihtelu on virkistänyt. Nyt olen perheen takia jämähtänyt suuren työttömyyden alueelle. Puoliso on se, joka ei kotiseudultaan lähde, hänellä vakituinen paikka ollut koko ajan. Itsellä on kotiseutu muualla ja siellä on alallani kohtuullinen työllisyys, myös suhteilla saisin luultavasti sieltä päin töitä. Mutta ihan sama missä asun, pääasia että olisi töitä, mutta olen valinnut perheen toiveet. En ole kotiutunut tänne vieläkään ja haaveilen poispääsystä. 20 vuotta jo mennyt. Mutta kun toinen antoi heti alussa vaihtoehdon: Jos lähdet muualle töihin tai kouluun, se on ero, ei ollut edes lapsia silloin. Nuorena ei osannut ajatella pitkälle. Lapset vastustavat muuttamista ja kieltämättä kun ovat koulussa, missä on kavereita eikä heitä kiusata, niin pelottaisi raahata muualle. Ovat aika arkoja luonteeltaan.
Rakas tuo puoliso on, mutta en voi olla olematta katkera silti. Nyt olen jo sanonut, että kun nuorin päättää peruskoulun, päätän itse missä asun, vaikka sitten eroamaan joutuu. Tällä hetkellä nuo puolison työreissut vielä rajoittavat, kun ei ole tukiaikuisiakaan paikkakunnalla eikä kauempakanaan - isovanhemmista kaksi kuollut, kaksi liian sairaita avuksi.
Onnea kuitenkin sinulle työmarkkinatukimies. Olet muuten monesti väitellyt toisen samantapaisen nimimerkin kanssa, mutta ei tuo vaan onnittele - se kertoo siitä, että hän ei edes halua työttömien saavan työtä.
Kaikkeen tottuu ja onhan se eri asia saada palkka tilille kuin odotella korvauksia. Itsekin haaveilen, jos edes joskus elämässään vielä saisi oikeaa palkkaa, en enää edes muista miltä se tuntuu. Eikä ole suuret vaatimukset, kunhan olisi omaa rahaa edes vähän, itse ansaittua.
Miksi heittää hyvää tavaraa pois ja ostaa ne sit uudestaan kuitenkin? Tuhlausta.