Miksi mies ei osta vaimolleen merkkipäivänä jotain, edes kukkia ? Onko vaimo jo yhdentekevä otus, joka nyt vain pitelemättäkin siinä pysyy!!!!
Samperi kun suututtaa
Kiukku
201793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyl varmaan, jos sillen käy!
Niin, miehet tuntuu pitävän muistamisia turhana hössötyksenä, mutta sehän juuri on tärkeä keino saada yhteiselämään kohokohtia, ja helpolla. Kun mies ei osaa puhuakaan tunteistaan, niin mikä olisi helpompi tapa ilmaista se kuin tuomalla vaikka kukkia. Vaikka mies näkisi sen tarpeettomana tuhlauksena, "kun kukat kuihtuu kuitenkin ja tietäähän se vaimo ilmankin"... niin jokainen nainen osaa arvostaa pientäkin lahjaa.
Kun miehetkin kuitenkin valittavat, että avioliitto on käynyt arkiseksi, niin alkakaa ihmeessä huomioida vaimojanne muistamalla edes merkkipäivät. varmasti haluatte tehdä vaimon onnelliseksi, tehkää se!
Tiedän että han rakastaa muutenkin, miksi pitäisi tuhlata rahat kukkiin, jotka seuraavana päivänä jo kuolevat? Itse olen sanonut mielelleni, kun hän osti minulle kukkia syntymäpäiväksi, ettei hän tuhlaisi rahoja enää kukkiin, vaan ostaisi mieluummin jotan hyödyllistä, mistä on koko perhelle hyötyä.
Täytyyhän sitä elämässä olla muutakin kuin järkiperäistä laskelmointia.
Näin pilataan tehokkaasti myös antamisen ilo.
ei kukat kuole jo seuraavana päivänä, kyllä ne säilyy hyvnä viikonkin. Sitäpaitsi lahjojen antaminen ja vastaanottaminen on mukavaa.
Ei kai naisen syntymäpäivä ole koko perheen ylesihyödyllinen juhla? Kauheeta jos mun avo ostais mulle merkkipäivänä vaikka kattilan!!
minusta lahjan kyllä pitää olla hauska...Sama toimii myös toisinpäin, nainen muistaa miestään merkkipäivinä ;)
Joo, mäkin löisin sen kattilan miehen päähän. Se mua harmittaakin, kun itte järjestää miehelle kaikkia ylläreitä, mutta en koskaan saa mitään itse. Vaikka kuinka vihjailee, niin ei mitään.
Joo kyllähän kaikkia perheenjäseniä muistetaan merkkipäivinä ja muutenkin, ei kai äidit ja vaimot ole siinä eri asemassa. Vaikka toisaalta inhoan äitienpäivän kaupallisuutta.
Itse olen pyytänyt vain että saisin hyvän päivän, josta jää kiva mieli.
Hyvä ystävä, eivät miehet vihjailuja ymmärrä.
Miehelle pitää antaa selkeä tehtävänkuvaus, kertoa mitä kaipaat, ja mitä miehen tulisi tehdä. Älä sano "Me ei koskaan mennä ulos", vaan sano "Musta olis ihanaa jos sä veisit mut ulos syömään".
Kun mies tämän toteuttaa niin muista näyttää iloitsevasi tuosta.
Ei kuulosta erityisen romanttiselta, mutta tällä tavoin saatamme me miehetkin oppia pikkuhiljaa, mitä kaikkea se oma vaimo/tyttö tarvitsee.
Muista vaan antaa positiivista palautetta aina kun menee edes sinnepäin, niin kyllä se siitä ellei miehesi sitten ole täysi *diootti...
"Toisinaan tuon kukkakimpun kodin kaunistukseksi.
Joskus karkaan töistä laittamaan ruuan valmiiksi.
Siivoan ja teen kotona tarvittavat korjaukset.
Vien tenavia harrastuksiin.
Hoidan ruokaostokset useimmiten.
Otan syliin ja muutenkin pidän lähellä.
Puhun ystävällisesti ja sanon kauniita asioita."
Arkista elämää, joka ei vaadi mitään ponnisteluja. Ainoastaan tunteen siitä, että jakaa elämänsä kiinnostavan ihmisen kanssa.
Hyvä ystävä, kyllä miehet ymmärtävät vihjailutkin, kun valitsee oikean miehen, eikä sohvaperunaa. Vilkaseppa peiliin ja kysy itseltäsi: "Kuuntelenko, mitä naiseni haluaa?" Ei helppoa, mutta siperia opettaa. En väitä, ettetkö itse kuuntelisikin, mutta monet miehet eivät kuuntele sitten ensinkään. Itseasiassa ihmettelen, miten yleensä on mahdollista, että kaveripiirisäni on ollenkaan vakiintuneita pariskuntia, kun urosten jutuista kuulee, miten tylysti he kohtelevat kumppaneitaan.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Päin peetä mennyttä suhdetta on vaikea pelastaa, mutta on myös se vaihtoehto, että ei alunalkaenkaan päästä tilannetta riistäytymään käsistä.
Ensin vihje naisille.
Ymmärrä iloita miehesi huomionosoituksista ja tee selväksi, että sen kerran, kun hän huomaa huomata sinut, olet onnellinen. Pikku yllärit piristävät ihmeellisesti ja junttimököttäjä suomimieskin hyvässä lykyssä intautuu iloitsemaan ja irtautumaan sohvan ja kaukosäätimen jännittävästä maailmasta joutuessaan puolisonsa äkkiarvaamattoman ihanuuspuuskan kohteeksi.
Miehet.
Arki ei ole tylsää uraputkea ja urheiluruutua, vaan jännittävä seikkailu arjen rutiineita ja odottamattomia tapauksia. Miksi tuhlata elämänsä tylsyyteen, kun voi:
-viedä naisensa kylpylään
-rakastella parkkitalon hississä
-herkutella kotiruualla
-mennä viininmaistajaisiin
-lähteä telttaretkelle
-ajella moottoripyörällä
-opetella rullaluistelua
-käydä sovittamassa trendivaatteita ja ottaa hauskoja valokuvia hurjimmista luomuksista
-mennä rantasaunomaan vuokramökille (tai omalle saunalle...)
-käydä lavatansseissa peräkylän ladolla
-mennä yökerhoon
-väitellä politiikasta aamuun asti
-suunnitella unelmaloma... sitten joskus kun on siihen varaakin...
-nyhjätä sohvalla ristireittä ja pussaillen kielipusuja kuin silloin ennen teininä 20 wee sitten konsanaan
-jne etc .............
-- clip --
Hyvä ystävä, kyllä miehet ymmärtävät vihjailutkin, kun valitsee oikean miehen, eikä sohvaperunaa.
-- clip --
Niinpä, mutta kovin monelta mieheltä puuttuu luonnostaan kyky kuunnella/ymmärtää näitä vihjeitä. Siihen tietysti voidaan ottaa tekosyyksi puuttuvia esimerkkejä/Darwinia ja evoluutiota tai vaikkapa John Gray:ta...
Pointtini oli, että kyllä me miehetkin opimme, se opastus täytyy vain saada ensin jollain tapaa käyntiin. Kuten sanoitkin "Siperia opettaa" ;)
Oma kirjoituksesi oli kyllä täyttä asiaa. Kun mies huomaa kuinka pienillä asioilla saa kumppaninsa onnellikseksi (siihen ei tarvitakaan timanttisormuksia tai muita valtaisia ponnistuksia), niin kyllä se siitä...
Evoluutio on fakta, jota ei voi väistää. Onneksi se on edennyt riittävän pitkälle, että soveltamalla järkeä käyttäen saavutettua tietoa voi minimoida luolamieskäytöksen ja poimia eläimellisestä olemuksestaan sen aitouden ja alkukantaisuuden energian värittämään elämää tarvitsematta nuijia nuijamiehenä tietään eteenpäin.
Gray on aivan uskomaton. Voiko enää sovinistisempaa ja kalkkeutuneempaa käsitystä ihmisistä olla? Epäilen. Hauskaa luettavaa kyllä ja onhan siellä teksteissä hyviä huomioita siitä, miten tulee käyttäydyttyä itsekin silloin kun luolamies pääsee taklaamaan puun takaa...
Ihminen on oppivainen eläin - kyllä se siitä :)
Tuo kuulostaa aivan siltä kuten, ainakin, meidän suhteessamme alussa. Mutta kumppanini sanoi jo vuoden yhdessäolon jälkeen, ettei unelmia enää ole nyt eletään arkea. Siis olisi pitänyt jo siinä vaiheessa ymmärtää kumppanin ajatusmaailma.
Juuri tuo puhumattomuus on meidän suhteessa vika. Olemme erilaisia luonteeltamme, ja minä juuri yritin pitää tätä suhdetta sellaisena, että ollaan yhdessä ja tehdään kaikkee kivaa yhdessä. Eikä jätetä toista yksin.
Toisin on nyt, uraputkee ja vapaa-ajat sohvalla köllöttelyä. Mikä tässä menee pieleen? Syytän koko ajan itseeni ja kieleni ei pysty enää puhumaankaan niin kuin olen tottunut, avoimmuuteen.
Hyvät ihmiset, älkää kuvitelko, että saatte ihmisen muuttumaan ja harkitkaa tarkoin haluatteko elää juuri tuon ihmisen kanssa loppuikänne.
"Ymmärrä iloita miehesi huomionosoituksista ja tee selväksi, että sen kerran, kun hän huomaa huomata sinut, olet onnellinen."
En tiedä muista miehistä, mutta tuo puree minuun. Minulla on muutama pitkähkö suhde takana, ja jokaisen alussa olen ollut niin romanttinen, että jälkeenpäin oikein ällöttää. Rakastuneena kun ihminen monesti tuppaa olemaan romanttinen. Kukkien tuominen, kortin lähettäminen, lahjojen ostaminen, kylpylässä käynti jne. loppuvat kuitenkin pikkuhiljaa, jos naiselta ei saa niihin vastakaikua. Eli jos nainen ei näytä arvostavansa eleitäni ja jos hän ei niistä koskaan kiitä, ei niitä pikku juttuja pitkään jaksa toteuttaa.
Alunperin en tee niitä juttuja sen vuoksi, että saisin kiitosta. Kiitos on kuitenkin asia, josta tietää tekevänsä oikein. Jos nainen ei välitä vaikka kukista, miksi ostaisin niitä hänelle?
Hyvä huomio, mutta "Samperi kun suututtaa" kuulostaa aika laimealta ilmaisulta.
Huuda sille : "ÄIJÄ PER****, MUA VIT***** KUN ET KOSKAAN OSTA MULLE EDES KUKKIA MERKKIPÄIVÄNÄ." ;)
Herranpieksut, sainpa makeet naurut heti aamusta! Aurinko pilkisti jostakin aamun ankeudesta:o)).
En osta kalenterin "määräämänä" päivänä kenellekään mitään. Joululahjat ovat ainoa poikkeus ja sekin vain siksi, että joululahjat ovat lapsille niin tärkeä juttu. Itselleni riittäisi kodin koristelu, kynttilät ja herkulliset jouluruuat. En kertakaikkiaan ymmärrä tuota naisten merkkipäivävouhotusta. Miksi ylipäätään pitää OSTAA jotain osoittaakseen välittämistä?! Raha ja tavaratko ne on rakkauden tunnusmerkki?
Toisinaan tuon kukkakimpun kodin kaunistukseksi. Joskus karkaan töistä laittamaan ruuan valmiiksi.
Siivoan ja teen kotona tarvittavat korjaukset.
Vien tenavia harrastuksiin.
Hoidan ruokaostokset useimmiten.
Otan syliin ja muutenkin pidän lähellä.
Puhun ystävällisesti ja sanon kauniita asioita.
Mihin tarvitaan tiettyyn päivämäärään sidottua tavaroiden ostamista?!
No voi, voi, kun en ihan tarkoittanut sitä että pitäs OSTAA, vaan edes muistaa JOSKUS. Mun mies ei tuollaisia juttuja harrasta, ei osaa edes ruokaa laittaa. Niin siinä mielessä olis kiva kun EDES merkkipäivänä muistaisi vaimonsa olemassaolon. Kohtahan tässä ei edes tapetista erotu.
"Miksi mies ei osta vaimolleen merkkipäivänä jotain, edes kukkia ?"
Voi voi... ;) Näyttääkö tutulta lainaukselta?
Ehdottaisin kiukun hillintää ja keskustelua miehesi kanssa. Kuten huomaat, väärinymmärryksiä sattuu ja niissä paras (ja ainoa) apu on keskustelu. Tiedän, että jotkut ihmiset eivät sitten millään osaa puhua asioista, mutta eiköhän se kuitenkin ole vähemmistöryhmä.
Tosi tylsää, jos olet joutunut siihen tilanteeseen, että ukkosi ei huomioi sinua mitenkään. On kahdeksan vuoden kokemus siitä, miten pirullista on elää kotonaan "tapetista erottumttomana", joten ymmärrän kiukkusi vähintäänkin hyvin. Itse ratkaisin tilanteen heivaamalla muijan kiertoon, kun keskustelusta ei ollut mitään apua. Kalliiksihan se vähän tuli, mutta oli vaivan väärti.
Onneksi on olemassa naisia, jotka pitävät huomionosoituksista ja osaavat itsekin yllättää ja olla ihania :)
Monilla on tapana sanoa nämä kolme kulunutta, mutta tärkeää sanaa Minä Rakastan Sinua päivittäin, mutta tuntuuko/kuulostaako se sadannen kerran saman viikon aikana enää yhtä hyvältä? empä usko. Sanat eivät sen jälkeen enää tunnu yhtä merkittäviltä ja joskus sitä toivookin, että toinen osaisi ja näyttäisi tunteensa muullakin tavoin...
Ei ainoastaan merkkipäivänä...mutta niistä on helpompi aloittaa....
Lahjat eivät ole sinänsä tärkeitä, mutta harvemmin niitä saadessaan ne tuntuvatkin joltain.
Myös "uudet sanat" Minä rakastan sinua paikalle voisi tuntua välillä paremmalta....
Miesten kanssa ei voi keskustella.