Hirveen usein iskee silmään keskusteluissa ja ilmoituksissa tuo vakiolause "baareista en ole sinua löytänyt". Itse liikuskelen usein baareissa bongausreissuilla ja täytyy todeta niiden naispuolisten etsiskelijöiden olevan melko vähissä. Onkohan noilta kirveensä kaivoon heittäneiltä etsiskelijöiltä unohtuneet ne kultaiset säännöt, joita kannattaisi noudattaa ?
Ensinnäkin paras valikoima ja "metsästysonni" on aina viikolla, koska sinkkujen ja muuten vain seuraa hakevien osuus on silloin paljon suurempi. Vaikka edessä olisi työpäiväkin niin baarissa voi tyytyä aina pelkkään kahvikuppiin. Toiseksi baariin ei kannata missään nimessä mennä tyttöporukalla vaan mieluiten yksin.
Jos liikut baareissa vain viikonloppuisin ja silloinkin tyttöporukalla, niin enpä ihmettele toivosi menettämistä. Sanoisinpa mieluummin, että tosi hyvä säkä jos silloin onnistut etsiskelyissäsi. :-).
Ensinnäkin paras valikoima ja "metsästysonni" on aina viikolla, koska sinkkujen ja muuten vain seuraa hakevien osuus on silloin paljon suurempi. Vaikka edessä olisi työpäiväkin niin baarissa voi tyytyä aina pelkkään kahvikuppiin. Toiseksi baariin ei kannata missään nimessä mennä tyttöporukalla vaan mieluiten yksin.
Jos liikut baareissa vain viikonloppuisin ja silloinkin tyttöporukalla, niin enpä ihmettele toivosi menettämistä. Sanoisinpa mieluummin, että tosi hyvä säkä jos silloin onnistut etsiskelyissäsi. :-).
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toi "Baareista en ole sinua löytänyt" johdu siitä, että itse odottelee toisten tekevän aloitteen. Eli se pitäis muuttaa "Baareista et ole minua löytänyt".
Oikea nainen muuten ottaa sen mitä haluaa, eikä venaile mitää. Tai ainakin tulee sanomaan, että voisit alkaa pikkuhiljaa iskeen mua, on tässä jo vilkuiltu ihan tarpeeksi.
Vaikka itse olisikin arka tekemään aloitetta, niin voisi ainakin tulla puolitiehen vastaan. Hankkitua tilanteisiin ja paikkoihin, missä voi yleensä päästä kontaktiin. Tavallinen virhe on istuskella tiiviisti kymmenen parhaimman työkaverinsa ympäröimänä ja ihmetellä miksei kukaan tuu pokkaamaan. Eihän siinä toisen tarvitsisi kuin huutaa väkijoukon läpi, nolata itsensä ja punastellen miettiä jotain ihme selitystä, millä sut saisi irrotettua muitten seurasta.
Sinänsä kuulostaa ihan hyvältä idikseltä, en vaan tiedä käytännön toimivuutta.
Kuvitellaanpa (karrikointia!): työpäivän jälkeen olen aikeissa mennä baariin sitä silmällä pitäen että jos vaikka flaksi kävis. Pakko mennä ensin kotiin vähän hehkeytymään, raskaan duunipäivän jälkeen on hiukan ränsistyneen näköinen! Sitten sinne baariin ja kahvikuppi eteen. Kilinä kuuluu kun sekoittelee juomaa kupposessaan ja siemailee sivistyneesti. Eka kupillinen takana eikä ketään näy. Toinen kupillinen... sitten kolmas. Tässä vaiheessa alkaa olla sellainen olo että ahdistaa. Ehkäpä joku lehti käteen? Entä jos SE mies luulee että olen tosiaan vain lukemassa päivän lehden ja juomassa siinä sivussa kupposen kuumaa? Siis ei lehteä. Tuijottaako tarjoilija sillä ilmeellä että aion juoda heidän Gevalia-varaston tyhjiin? Jätän yrityksen viidenteen kupilliseen, siinä vaiheessa alkaa olla kofeiinin yliannostus sitä luokkaa että kädet tutisee, unelmieni mies jos saapuisikin juuri silloin hän voisi luulla minua vaikka nistiksi! Eikä olisi enää aikaakaan jäädä keskustelemaan syvällisiä, aamulla aikainen herätys..jos nyt tämän kahvimäärän jälkeen saa nukutuksi. *huokaus* Eli kotiin. Ja huomenna uusiksi......?
On siellä listalla varmaan muutakin kuin kahvia. Itsellä menee parhaina (?) iltoina 5 pulloa kokista tai Perrieriä. Ja se lehti on tosiaan hyvä juttu. Jos ei muuten niin keskustelunavaajana tai tuuletusviuhkana. Miksi naiset kokevat tuon yksin istuskelun niin kiusallisena ? Minä käyn kiertämässä baarit pari kertaa viikossa enkä ole oloani kovin ahdistuneeksi vielä tuntenut. Sitäpaitsi se Gevalia on hankittu sinne juotavaksi :-).
Rupes naurattamaan! Siis sillä tavalla positiivisessa mielessä. Kun enemmän ajattelee niin tosiaan... ehkäpä pitäis hankkia joku ihan erityinen lehti luettavaksi, jotain muuta kuin ne iltapäivälehdet mitä baareissa ja kahviloissa tavallisesti on tyrkyllä. Jotain kuitenkin on pakko olla, se ON kiusallista istuskella jos ei ole paikkaa/asiaa mitä seurata tai katsella. Minusta ainakin. Tosin sellaiset ex-tempore jutut, kun on mennyt ihan muuten vaan ottamaan vaikka tuopin kaupungilla muuten kierrellessä, on usein poikinut sen että joku on hiissannut itsensä seuraan. *nauraa Gevalian juonnille edelleen*... ehkäpä minusta vielä tulee kuin tuleekin baarikärpänen! ;)
Sainhan mä edes sielun taivuteltua ;-D. Eikun aivan tosissaan ottaa päähän, kun kaikki marmattaa vuorotellen ettei sieltä baareista löydä ketään. Ikkunastako ne sen tarkistaa, koska sisälle ei etsiskelijöitä ilmaannu ? Tai sitten pirauttavat baarimikolle ja kysäisevät, että oisko paikalla fiksuja ja filmaattisia miehiä haku päällä. Baarimikko ei tietenkään tykkää miehistä, joten se vastaa kaikkien olevan rumia ja karvaisia. Jahas- ja sitten voidaankin todeta taas "ei sieltä baareista ketään kunnon kaksilahkeisia löydy".
Seuraavan kerran, kun joku laittaa ilmoitukseensa tuon toteamuksen baaribongauksen toivottomuudesta, niin laitan mailia ja kysyn "Mistä olet yrittänyt heitä löytää ? Montako kertaa ? Milloin ? ...."
=D
Mikäs pakko sitä miestä on sauhusesta baarista mennä hakemaan? Onhan meitä nyt kuntosaleilla, ostoksilla, busseissa, vaikka missä!
Minä kun en käy baareissa ja pubeissa, vaan ravintolassa ja sielläkin vaan syömässä hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Joskus saatan poiketa hyvään kahvilaan...hiljastahan siellä on.
Kun te juotte sitä pubin tiskillä aikansa seissyttä litkua, joka haisee tupakalle, onko se hyvää? Yök! Hyi olkoon!
Savuttomista kahviloista saa paljon parempaa. Kahvihetki on silloin nautinto.
No juu. Vaikka puhuin baareista, niin voihan sitä bongailua harrastaa vaikka leipätiskin jonossa. Pääasia ettei jää könyämään neljän seinän sisään ja toisaalta yrittää jotenkin viestittää olevansa haku päällä. Baarissa se vain onnistuu jotenkin luontevasti. Leipätiskillä katsotaan helposti kieroon, kun vinkkaa silmää ohikulkijoille. "Se on se naapurin höperö poikamies" =).
...kumpainenkin, Taavi ja Piru. Jostakin kumman syystä kaltaiselleni naiselle on lähes aina löytynyt juttukavereita, ja vieläpä mukavia. Olen aivan teinistä harrastanut yksin baarissa käyntiä ainakin silloin tällöin, siksi että se on mukavaa. (Matkusteltuakin on tullut itsekseni, lienee sitten luonteesta kiinni pitääkö itsekseen liikumisa luontevana). Miehet yleensä ilahtuvat jos selväpäinen nainen menee jututtamaan, eikä muutama bissekään silloin tällöin tapa tunnelmia. Kannattavaa tuo touhuilu oli siksikin, että tuleva aviomieheni löytyi yhden baari-illan aikana kun menin muina naisina juttelemaan. Oli vieläpä kaverinsa kanssa liikenteessä, mutta se ei onneksi säikäyttänyt. Kultakimpaleiden ohi kävelee helposti jos vain odottaa että toinen (mies?) tekee työt. ;)
Sinäpä sen sanoit. Miehenä sanoisin, että aina on kiva yllätys naisen tullessa oma-aloitteisesti juttelemaan mukavia. Vaikkei kemiat edes kohtaisi tai oltaisi muuten toistemme tyyppiä, niin ei siitä voi kuin ilahtua. Miehet on tässä suhteessa nähdäkseni vähän naisia edellä. Jos yksinäinen mies hilautuu naisen (tai naisten) juttusille vaikka vain ajankulukseen tai keskusteluseura mielessään, niin vastaanotto voi olla melko kylmäkiskoinen.