Sääliksi käy perhepäivähoitajaa, jonka hoidokki...

mielestä ole "mukavat tunnelmat" perhepäivähoitajallakaan, mutta arvata voi mitä lapsen vanhemmat tuntevat. Kaikille myötätuntoni ja osanottoni.

Kummallista se, että aiemmin eivät ole havainneet riskiä, koska talo on joen rannalla.
Toinen mikä kummastuttaa on, että naiselle oli annettu hoitoon peräti kuusi lasta?
Mielestäni liikaa yhdelle, neljäkin alkaa olla haaste.

Siksi säälit hoitajalle, koska ei se sitä pikkupoikaa tahallaan tappanut!

Hän varmasti tälläkin hetkellä soimaa itseään aivan mielisairaisiin mittoihin!!

Siitä ei sitten puutu kuin syyttelevät suomijuntit!

Miksi niin miksi ja miksi. Voihan kakara kävellä vaikka autonalle tai kaatua ja löydä päänsä. Turha on olla jälkiviisas. Kuten aikaisemmin sanoin näitä tulee ja menee. Aina voi viisastella jälkeen että olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä. Syylisten etsiminen on turhaa se ei hyödytä. Ei lasta takaisin kukaan tuo vaikka kuinka syyteltäisiin.

Heko kirjoitti:

Miksi niin miksi ja miksi. Voihan kakara kävellä vaikka autonalle tai kaatua ja löydä päänsä. Turha on olla jälkiviisas. Kuten aikaisemmin sanoin näitä tulee ja menee. Aina voi viisastella jälkeen että olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä. Syylisten etsiminen on turhaa se ei hyödytä. Ei lasta takaisin kukaan tuo vaikka kuinka syyteltäisiin.

mutta minullakin on omaani.

mielipiteeseesi kirjoitti:

mutta minullakin on omaani.

Minä olen itse joskus käynyt perhepäivähoitajakurssin, jossa meille opetettiin, että jos hoitolapselle tapahtuu jotain, se on hoitajan syy. Kysyimme ihmeissämme, että eikö se sitten koskaan ole onnettomuus. Yksioikoinen vastaus oli, että ei ole. Se on aina joko hoitajan huolimattomuus tai hoitajan törkeä huolimattomuus.
Minusta tämä oli niin kohtuuton vaatimus, että päätin olla ottamatta hoitolapsia.
Kurssin päätyttyä julistettiin muutama paikka haettavaksi. Minä en hakenut, mutta sitten perhepäivähoidonohjaaja soitti ja ihmetteli miksi en hakenut. Selitin syyni ja keskustelimme pitkään, jolloin hän sai puhuttua minut ympäri. Alueellamme nim. oli pulaa perhepäivähitajista, joiden työ kaupungissamme silloin vasta pantiin alulle.
Niin minä sitten työskentelin 12 vuotta kaupungin perhepäivähoitajana. Yhden ainoan kerran sattui lasten keskinäisessä kahinassa loukkaantuminen. Oli turvauduttava lääkäriin. Eikä minua siitä tosiasiassa syytetty. Kaupunki maksoi kulut ja lapsi tuli edelleen hoitoon.

Vaihdoimme muutaman vuoden kuluttua uuteen asuntoon ja kodissamme oli tehtävä muutoksia lapsia varten. Minusta oli päivänselvää, että lasten turvallisuudesta huolehdittiin etukäteen mahdollisuuksien mukaan.

Sellaisena pidän myös aitaa talon ja joen välissä. Se on asia, johon voi ennakolta varautua ja turvallinen aita olisi ollut ehdoton vaatimus. Tiedän, että moneen mitättömään asiaan kyllä on takerruttu.

Kaikenlaisiin loukkaantumisiin ja auton alle jäämisiin ei aina ennalta pysty varautumaan. Ei myöskään siihen, että pieni lapsi livahtaa suuren lapsilauman hoitajalta omille teilleen, jokeenkin, jos siihen on mahdollisuus.

Minä todella säälin syvästi hoitajaa, niinkuin tietenkin myös lapsen vanhempia ja muita omaisia.

Ei tällaista kuitenkaan voi villaisella painaa
ja olen sitä mieltä, että koska kunnan puolesta aitaa ei ole vaadittu, kunnan on kannettava asiasta oma vastuunsa.

Toivottavasti tämä myös herättää muut kunnat tarkistamaan kaikki perhepäivähoitokodit, ettei näin ilmiselviä vaaranpaikkoja olisi muualla.

mielipiteeseesi kirjoitti:

mutta minullakin on omaani.

Joka päivä kuolee PALJON lapsia Afrikassa ja muualla, ei heitä kukaan sääli ja voivottele.He kuolevat NÄLKÄÄN.

...kuin ryhtyä hoitamaan henkensä pitimiksi muiden lapsia, saa varmasti hukkuneen hoidokkinsa isältä ja äidiltä yllin kyllin syytöksiä.

Kaikki ymmärrämme, että tahallaan lasta ei hukutettu. Sen takia tunnen myötätuntoa vanhempien lisäksi myös hoitajaa kohtaan.

Laritsa

Heko kirjoitti:

Miksi niin miksi ja miksi. Voihan kakara kävellä vaikka autonalle tai kaatua ja löydä päänsä. Turha on olla jälkiviisas. Kuten aikaisemmin sanoin näitä tulee ja menee. Aina voi viisastella jälkeen että olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä. Syylisten etsiminen on turhaa se ei hyödytä. Ei lasta takaisin kukaan tuo vaikka kuinka syyteltäisiin.

Näitä ei pidä tulla eikä mennä. Ilman muuta turvallisuus kysymyksiin tulee kiinnittää huomiota enemmän päivähoitopaikoissa. Oli sitten perhepäivähoitaja tai tarha. Kunnallinen tai yksityinen. Tarkempi valvonta peliin vaan. Tälläistä ei saa sattua. Joki 40 metrin päässä on ilman muuta turvallisuusriski ja niin myös maantie olisi ja jyrkkä mäki yms. Aidat pitää rakentaa vaikka kunnan rahoilla.

paikka, mutta.. kirjoitti:

Joka päivä kuolee PALJON lapsia Afrikassa ja muualla, ei heitä kukaan sääli ja voivottele.He kuolevat NÄLKÄÄN.

Elämästä ei kuitenkaan tulisi mitään, jos ottaisi harteilleen kaikkien tuskat ja taakat.
Mehän olemme vain ihmisiä joiden kyvyt ja voimavarat eivät riitä koko maailman lapsia säälimään jatkuvasti. Omankin elämän läpikahlaamisessa on monelle tarpeeksi.
Harva ihminen kuitenkaan pystyy tällaiseen tragediaan välinpitämättömästi suhtautumaan, Afrikan hädästä huolimatta.

edelliseen kirjoitti:

Minä olen itse joskus käynyt perhepäivähoitajakurssin, jossa meille opetettiin, että jos hoitolapselle tapahtuu jotain, se on hoitajan syy. Kysyimme ihmeissämme, että eikö se sitten koskaan ole onnettomuus. Yksioikoinen vastaus oli, että ei ole. Se on aina joko hoitajan huolimattomuus tai hoitajan törkeä huolimattomuus.
Minusta tämä oli niin kohtuuton vaatimus, että päätin olla ottamatta hoitolapsia.
Kurssin päätyttyä julistettiin muutama paikka haettavaksi. Minä en hakenut, mutta sitten perhepäivähoidonohjaaja soitti ja ihmetteli miksi en hakenut. Selitin syyni ja keskustelimme pitkään, jolloin hän sai puhuttua minut ympäri. Alueellamme nim. oli pulaa perhepäivähitajista, joiden työ kaupungissamme silloin vasta pantiin alulle.
Niin minä sitten työskentelin 12 vuotta kaupungin perhepäivähoitajana. Yhden ainoan kerran sattui lasten keskinäisessä kahinassa loukkaantuminen. Oli turvauduttava lääkäriin. Eikä minua siitä tosiasiassa syytetty. Kaupunki maksoi kulut ja lapsi tuli edelleen hoitoon.

Vaihdoimme muutaman vuoden kuluttua uuteen asuntoon ja kodissamme oli tehtävä muutoksia lapsia varten. Minusta oli päivänselvää, että lasten turvallisuudesta huolehdittiin etukäteen mahdollisuuksien mukaan.

Sellaisena pidän myös aitaa talon ja joen välissä. Se on asia, johon voi ennakolta varautua ja turvallinen aita olisi ollut ehdoton vaatimus. Tiedän, että moneen mitättömään asiaan kyllä on takerruttu.

Kaikenlaisiin loukkaantumisiin ja auton alle jäämisiin ei aina ennalta pysty varautumaan. Ei myöskään siihen, että pieni lapsi livahtaa suuren lapsilauman hoitajalta omille teilleen, jokeenkin, jos siihen on mahdollisuus.

Minä todella säälin syvästi hoitajaa, niinkuin tietenkin myös lapsen vanhempia ja muita omaisia.

Ei tällaista kuitenkaan voi villaisella painaa
ja olen sitä mieltä, että koska kunnan puolesta aitaa ei ole vaadittu, kunnan on kannettava asiasta oma vastuunsa.

Toivottavasti tämä myös herättää muut kunnat tarkistamaan kaikki perhepäivähoitokodit, ettei näin ilmiselviä vaaranpaikkoja olisi muualla.

Kaksivuotiaan hoitopaikan ja joen välissä ei ollut aitaa.Tossavainen toteaa että aidat ja portit ovat yksi keino estää lapsen karkaamista.
Aina nekään eivät auta.Aidan pitäisi olla kaksi metriä korkea, jotta mitään ei koskaan sattuisi.
IS-24.1-07

Jos asiat ovat niin yksinkertasesti estettävissä, en tajua miksei rakennettu kahden metrin korkuista aitaa ????
Kyllä tässä on kunta vastuussa kun on hyväksynyt moisen hoitopaikan , jossa joki on niin lähellä eikä mitään aitausta vaadittu.

Tottakai hoitajalla on vastuunsa, jättäväthän vanhemmat lapsensa ns.turvallisin mielin hoitoon, kukaan vanhempi ei jättäisi lastaan hoitoon jos lapsen hoito olisi kuin venäläistä rulettia, elää tai ei elä kun saavutte lastanne hakemaan.
Onnettomuuksia sattuu aina ja tulee aina sattumaan.Ja osa myötätunnostani annan toki hoitajallekkin joka joutuu elämään asian kanssa lopun elämänsä.
Pääasia on nyt kuitenkin lapsen vanhemmat jotka menetti ainoan lapsensa.Tätä ei pidä unohtaa.
Ystväni mentti oman lapsensa ja on ollut raskasta olla tukena kun hän suruissaan saa vaan kuulla kuinka ihmiset sääli naista joka ajoi hänen lapsensa päälle.Siinä on ollut äidillä kestämistä kun tuntuu ettei kukaan ole miettinyt miltä hänestä tuntui menettää oman lapsensa.
Mutta kuka ei ole oman lapsensa menettänyt, ei todellakaan voi sitä asiaa käsittää, mitä se on.
Toivon jumalan antavan näille vanhemmille voimia käydä tämä raskas tie läpi, ja jostain minulle käsittämättöllä tavalla antaa jonkinlaisen voiman jaksaa jatkaa tätä elämää, josta taatusti putosi pohja pois kertaheitolla.
Hoitajalle voimia jaksaa myös.

Itse poikani haudannut 5kk sitten.

luin lehdestä kirjoitti:

Kaksivuotiaan hoitopaikan ja joen välissä ei ollut aitaa.Tossavainen toteaa että aidat ja portit ovat yksi keino estää lapsen karkaamista.
Aina nekään eivät auta.Aidan pitäisi olla kaksi metriä korkea, jotta mitään ei koskaan sattuisi.
IS-24.1-07

Jos asiat ovat niin yksinkertasesti estettävissä, en tajua miksei rakennettu kahden metrin korkuista aitaa ????
Kyllä tässä on kunta vastuussa kun on hyväksynyt moisen hoitopaikan , jossa joki on niin lähellä eikä mitään aitausta vaadittu.

Tottakai hoitajalla on vastuunsa, jättäväthän vanhemmat lapsensa ns.turvallisin mielin hoitoon, kukaan vanhempi ei jättäisi lastaan hoitoon jos lapsen hoito olisi kuin venäläistä rulettia, elää tai ei elä kun saavutte lastanne hakemaan.
Onnettomuuksia sattuu aina ja tulee aina sattumaan.Ja osa myötätunnostani annan toki hoitajallekkin joka joutuu elämään asian kanssa lopun elämänsä.
Pääasia on nyt kuitenkin lapsen vanhemmat jotka menetti ainoan lapsensa.Tätä ei pidä unohtaa.
Ystväni mentti oman lapsensa ja on ollut raskasta olla tukena kun hän suruissaan saa vaan kuulla kuinka ihmiset sääli naista joka ajoi hänen lapsensa päälle.Siinä on ollut äidillä kestämistä kun tuntuu ettei kukaan ole miettinyt miltä hänestä tuntui menettää oman lapsensa.
Mutta kuka ei ole oman lapsensa menettänyt, ei todellakaan voi sitä asiaa käsittää, mitä se on.
Toivon jumalan antavan näille vanhemmille voimia käydä tämä raskas tie läpi, ja jostain minulle käsittämättöllä tavalla antaa jonkinlaisen voiman jaksaa jatkaa tätä elämää, josta taatusti putosi pohja pois kertaheitolla.
Hoitajalle voimia jaksaa myös.

Itse poikani haudannut 5kk sitten.

Kuten kirjoitin, me laitoimme mökkisaareemme pitkän ja varmasti niin korkean ja vahvan verkkoaidan, ettei siitä mene läpi vasikankokoinen nuori koira.
Varmasti ei menisi myöskään pieni lapsi ja kuitenkin siitä näkyy läpi.
Se ei olisi suuri investointi ja estäisi ainakin jonkun onnettomuuden. Ja yksikin tällainen onnettomuus on liikaa.

voimia surun ja itsesyytösten keskellä.