Pettäminen ei oikeesti ole niin iso juttu kuin te kuvittelette. Älkää olko niin helvetin katkeria, älkääkä tehkö asiasta niin suurta numeroa. Vihassa ja katkeruudessanne itse pilaatte oman (ja lastenne, jos niitä on) elämän sillä että ette muka pääse asiasta yli.
Petetyt: älkää
vinkuko!
162428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä on elämä????
Elämää nähnyt ja monenlaista kokenut... asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
on.
Kysyn vaan,onko sinua koskaan petetty,kun olet ollut oikein sydänjuuriasi myöten rakastunut?????? Tulepas sitten uudelleeen tuntoinesi tälle palstalle,jos on kanttia lausua uudestaan kertomasi!!!!!!!!!!!!
Tai sitten olet jo niin tunnevammainen,ettei sinuun koske mikään!!!!!!
Avoliittoni on aikoinaan päättynyt siten, että mieheni (jota rakastin) jätti minut toisen naisen takia.
Olisinhan voinut siitä katkeroituneena jäädä vanhaksipiiaksi loppuiäkseni, tai pilata uudet suhteeni mustasukkaisuudella, luottamuksen puutteella, epäluulolla ja epävarmuudella. Tai olisin voinut peräti tappaa itseni.
Tärkeämpää oli kuitenkin saada oma elämä tasapainoon ja uskoa tulevaan. Suosittelen muillekin.
Paskanvitut. Jos on sydänjuuriaan myöten rakastunut, niin silloin pitäisi olla myös riittävän herkässä tilassa vaistoamaan toisen mielen liikkeetkin.
Minä olen aina havainnut seurustelukumppaneistani, milloin he ovat oikeasti läsnä ja kiinnostuneita minusta. Sitä tunnetta on vaikeaa selittää, mutta kyllä sen "oikean kemian" ja ihmisten välisen lämmön silti tunnistaa. Tarkkaile miten puolisosi kohtelee sinua!
Lähipiirini petetyt ovat usein olleet vähän sokeita puolisonsa suhteen. Hei haloo: ei se ole normaalia "menohalua", jos tyypin on tämän tästä päästävä tuulettumaan samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa. Usein myös tämän pettävän puolison käytöksestä oikein huokuu ivallisuus ja epäkunnioitus petettyä kohtaan. Mutta kun on takertunut ja pikkuisen sinisilmäinen, niin eihän tuollaisia asioita huomaa. Tai ainakaan myönnä itselleen.
Terveessä suhteessa ei ole tarvetta pettää!
Rakastit miestäsi, mutta et kokenut minkäänlaista kriisiä tunnemylläköineen? Sinä se sitten olet varsin harvinaislaatuista sorttia ihmiseksi.
Empatiakyvystäsi kanssaihmisiä kohtaan sinua ei voi kehua, jos ei nyt moittiakaan. Olet tuollainen kuin olet, mutta ei ole kovin järkevää puuttua muiden ihmisten tunteisiin, mitä he tuntevat sisimmässään ja miten tunteitansa ilmaisevat. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa.
Tottakai jokaisella on oikeus tunteisiinsa, ja tottakai jätetyksi tuleminen oli itselleni kova pala - eihän tässä siitä ollutkaan kysymys.
Mutta tällä palstalla lietsotaan hysteriaa ja lynkkausmielialaa... ja ne pahimmat vöyhääjät nimenomaan tuntuvat vain haluavan tartuttaa oman mielipahansa muihin samassa tilanteessa oleviin. Minä yritin muistuttaa, että elämä jatkuu.
"Tärkeämpää oli kuitenkin saada oma elämä tasapainoon ja uskoa tulevaan"
Mikään ei ole tärkeämpää kuin tuo, millään muulla ei ole juurikaan väliä.
Aloituksesi ja viesti, johon vastasin, antoivat minun ymmärtää toisin. Mutta ketkä sinun mielestä täällä eniten lietsovat hysteriaa ja lynkkausmielialaa?
Olen samaa mieltä, että elämä jatkuu uskottomuuskriisinkin jälkeen, mutta jokaisen on käytävä kriisinsä läpi omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Uskottomuuskriisin käsittelemiseen menee tavallisesti aikaa 1-3 vuotta, jatkoi yhteistä elämää uskottoman puolison kanssa tai sitten ei.
Valitettavasti on ihmisiä, jotka ovat "lempanneet" uskottoman puolisonsa elämästään välittömästi tai pian uskottomuuden paljastuttua ja tyytyneet siihen, että nyt ongelma on ratkaistu ja omat tunteet, myös ne negatiivisetkin, piilotetaan itseltä ja ajatellaan elämän näin jatkuvan. Samalla toivotaan, että muut vastaavassa tilanteessa olevat tekisivät samoin.
.. tuo on vain niin paljon helpommin sanottu kuin tehty!
Kunpa kaikki olisikin niin mustavalkoista. Sitä vaan ei pääse niistä ahdistuksen/mustasukkaisuuden/mentyksenpelko -tunteista eroon, vaikka kuinka yrittää. Monesti olenkin ajatellut että miten se oikein tapahtuu. Vaikka kuinka päättää, nostaa ne haamut aina päätään. Olo on tosi epävarma ja miestään pitää about maailman suurimpana kusettajana ja mulkkuna. Ihan sama mihin se menee niin ajattelee että se valehtelee menonsa ja onkin jossain missä ei pitäisi. En tajua.
On raskasta elää näin. Mutta kun rakastaa, eikä osaa/halua elää ilmankaan..
jo heti parisuhteen alkumetreillä pilaa koko parisuhteen sitä ei unohda ikinä!
Sitäpaitsi pettäjä tekee sen aina uudelleen ja uudelleen mutta se ensimmäinen pettäminen on kaikista raskain kokemus.
Taustat: Olen yli 30 vee mies, lapsia, velkaa ja pettäjävaimo.
Pettäminen (kuten mikä hyvänsä kriisi) aiheuttaa vihaa ja katkeruutta. Se kumpuaa luottamuksen romahtamisesta ja siitä ristiriidasta, että alat vihata ihmistä, jota ennen rakastit ja siitä että et tiedä rakastaako puolisosi sinua enää, kun meni sinua pettämään.
Olen samaa mieltä siitä, että elämää ei kannata pilata pettämisellä ja että siitä on todella mahdollista päästä yli.
Jos päätät erota. Eroa! Älä jää roikkumaan suhteeseen useaksi vuodeksi, koska myrkytät, oman, puolisosi ja lasten elämän. Olet kyllin valmis tekemään päätöksen erosta tai jatkamisesta puolen vuoden jälkeen, kun kriisi on puhjennut. Et aiemmin, koska tunteet ei ole vielä tasaantuneet. Eron jälkeen pysyt sinkkuna tai menet uuteen suhteeseen, sama se mutta muista että se uusi suhde voi olla se, jossa sinä petät, joten ei kannata pilata sitä suhdetta pelkäämällä tulevansa taas petetyksi.
Jos taas päätät jatkaa, joudut tekemään selväksi muutaman tärkeän asian:
- Suhteenne ei koskaan tule olemaan ennallaan
- Joiltain osin se voi olla parempi kuin ennen, mutta sellaista rauhaa, joka sinulla oli naimisiin mennessäsi et saa koskaan takaisin
- Et saa syytellä puolisoasi pettämisestä, jos olet antanut anteeksi ja luvannut jatkaa, koska tällöin langetat elinkautisen kumppanisi niskaan ja kumppanisi ei ole sitä ansainnut
- Puolisosi pitää ymmärtää että normaali keskustelu aiheen tiimoilta on sallittua ja usein jopa pakollista pikkujoulujen ja kesäjuhlien alla, jotta sama ei toistuisi ja että omat pelot voi tuoda esille
- Kipeistäkin asioista, kuten tunteiden viilenemisestä tai toisen käytökseen kohdistuvista asioista pitää pystyä keskustelemaan ja kumpikaan ei saa eron pelossa padota mitään tunteita sisäänsä, koska ne voi käsittelemättöminä kasvaa liialliseen mittasuhteeseen
- Parisuhdetta pitää suojella... Kaikki tekemiset pitää mitata siinä valossa, mitä tekoni tarkoittaa parisuhteeni kannalta
Vaatii suurta vahvuutta elää noin. Minäkin petettynä ajattelin, että ero ja vaimoni lutkaksi haukkuminen osoittaisi vahvuutta. Osoittaisinpa ainakin olevani riittävän vahva lähtemään. Nyt olen tajunnut, että vielä suurempaa vahvuutta tarvitaan, että jatkaa.
"Nyt olen tajunnut, että vielä suurempaa vahvuutta tarvitaan, että jatkaa."
Hienosti sanottu, kertakaikkiaan!
Olen myös päättänyt jatkaa liittoani vaimon kanssa joka petti perusteellisesti ja hartaasti. Toista vuotta oli elämä sekaisin, nyt näyttää jo vähän paremmalta. Siis vähän. Ehkä tämä tästä muuttuu siedettäväksi.
Mutta paljon helpompaa olisi ollut erota, kuin jatkaa. Mutta miksi erota, se tuntuu niin lopulliselta ratkaisulta. Nyt on vielä mahdollisuus korjata liitto paremmaksi. Ehtiihän sitä erota myöhemminkin jos siltä sitten kuitenkin tuntuu, ettei homma pelaa enää.
...yli pääsee, ei vaan enää sen saman ihmisen kanssa. Tiedätkö, ei ole koskaan ollut pakko luvata sitä uskollisuutta. Mutta jos sitä joku lupaa, niin sitten sitä häneltä on myös ihan oikeutettua vaatia. Ei ole niin iso juttu myöskään pettäjälle myöntää, että hän yksin on syypää luottamuksen rikkomiseen - ei tarvitsis aina syytellä olosuhteita, muita jne...
on ihan oikeasti luvannut uskollisuutta, kysyn vaan? Aika rohkeeta luvata sellaista, koska KUKAAN (et sinäkään) ei voi olla uskollisuudestaan varma. Vähintääkin tekee jotain kyseenalaista elämänsä aikana. Ai niin, mutta parisuhteethan eivät kestäkään koko elämää...
Ja sitten taas: syyttely ei auta yhtään mitään. Jos sille tielle lähdetään, ei parisuhteesta ainakaan tule mitään. Tuskin silloinkaan, kun kyse ei ole uskottomuudesta. Syyttelyllä pahennetaan aina asioita ja huononnetaan ihmissuhteita.