Olemme olleen yhdessä reilut kaksi vuotta, ja joka kerta kun meille tulee riitaa, uhkaa mieheni minua erolla. Hän sanoo, että elämä olisi parempaa ilman minua ja että alkaa etsimään samantien omaa asuntoa. Kuitenkin lepyttyään, hän ei halua erota eikä muuttaa erilleen. "Kun menee vaan niin pahasti hermot" hän aina selittää.
Minulla luottamus tähän suhteeseen alkaa olla todella heikoilla kantimilla. Rakastan miestäni ja kun kaikki on hyvin, niin on todella mukavaa olla yhdessä. Mutta tuntuu, että en saa olla oma itseni! Jos menetän hermoni tai suutun, mies on heti eroamassa. Aina sovitaan että hän ei enää uhkaile erolla jos ei todella tarkoita sitä. Ja sitten taas menee hermot..
Tiedän että minunkin pitäisi osata hillitä itseni, mutta temperamenttinen kun olen, niin aika hankalaa. Noin kerran kahdessa viikossa jostain suutun/ärsyynnyn, ja usein riidasta tule suhteettoman suuri koska mies alkaa uhkailemaan erolla tai muuten v*ttuilemaan. Muuten en nalkuta, olen iloinen ja nauravainen, sitten vaan kun suutun niin sitten suutun.
Suutunko minä liian usein ja pitäisikö minun vain hillitä itseni? johtaako teillä muilla jokainen ns.huutoriita aina erolla uhkailuun? Olen jo todella väsynyt tähän ainaiseen epävarmuuteen..
Minulla luottamus tähän suhteeseen alkaa olla todella heikoilla kantimilla. Rakastan miestäni ja kun kaikki on hyvin, niin on todella mukavaa olla yhdessä. Mutta tuntuu, että en saa olla oma itseni! Jos menetän hermoni tai suutun, mies on heti eroamassa. Aina sovitaan että hän ei enää uhkaile erolla jos ei todella tarkoita sitä. Ja sitten taas menee hermot..
Tiedän että minunkin pitäisi osata hillitä itseni, mutta temperamenttinen kun olen, niin aika hankalaa. Noin kerran kahdessa viikossa jostain suutun/ärsyynnyn, ja usein riidasta tule suhteettoman suuri koska mies alkaa uhkailemaan erolla tai muuten v*ttuilemaan. Muuten en nalkuta, olen iloinen ja nauravainen, sitten vaan kun suutun niin sitten suutun.
Suutunko minä liian usein ja pitäisikö minun vain hillitä itseni? johtaako teillä muilla jokainen ns.huutoriita aina erolla uhkailuun? Olen jo todella väsynyt tähän ainaiseen epävarmuuteen..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensimmäinen huutoriita johtaisi eroon, ei erolla uhkailuun.
Tuskin pystyisin elämään sellaisen kanssa, joka ei osaisi hillitä äänenkäyttöään...
jos ei oikeasti halua suhdetta lopettaa.
Mieti haluatko olla suhteessa altavastaajana.
Itse pakkaisin ukon laukun ja toivottaisin tervemenoa.
Tosin silloin sinun täytyy olla valmis ottamaan riski että mies todella lähtee,
ja se on sellainen päätös joka sinun täytyy itse tehdä,
ilman tuntemattomien neuvoja.
Tulee mieleen että miehelläsi on tarve hallita sinua riidan aikana. Ehkö riidat ovat hänelle niin traumaattinen juttu. Koeta kysyä ja sanoa että se loukkaa..
sinä semmoiset pultit otat kahden viikon välein että pitää niin hirveästi mesota? Mikään ei ole hirveämpää ku huutaminen niin ja tietenkin erolla uhkaaminen, kumpikaan ei ole minusta ihan tervettä hommaa.
Itellä oli sama tilanne pari vuotta sitten. Ukko jätti viis kertaa ja aina seuraavana päivän pyyteli kauheesti anteeksi ja minä otin takas. Pöäätin etten enää ala siihen hommaan, koska se sai yliotteen minusta, enkä enää uskaltanu tehä mitään. Kuudennen kerran se jätti mut, ku olin kaverin luona ja sanoin, että jään yöksi. Sanoin sille, että ei haittaa mua ja se löi mulle luurin korvaan. Hetken kuluttua se soitti ja pyyteli anteeksi (oli kai ihmeissään, ku en alkanu itkeen tai mitään) ja sanoi, että ei halua jättää mua ja että tulee hakeen kotiin. Tein selväksi, ettei tarvi tulla ja että lähen baariin ja ukko saa nyt alkaa katteleen sitä uutta kämppää, ku on siitä niin paljon puhunu. Seuraavana päivänä se sitten tuli sinne kaverin luokse kukkakimpun kanssa itkien, eikä oo enää sen jälkeen uhkaillu erolla. Ku aloin ajatteleen silleen, että oon sen arvoinen ihminen, ettei mun kustannuksella pelleillä, ni ukkoki alkoi kunnioittaan ihan eritavalla. Nykyään menee tosi hyvin.
Meillä homma meni sillä lailla, että mies uhkaili erolla ja seuraavana päivänä MINÄ lepyttelin parhaani mukaan (jätetyksi tulemisen pelossa). Näin siis joka kerta, riippumatta siitä, mikä oli riidan syy, kumpi aiheuttanut riidan jne.
Lopulta tajusin, etten enää jaksa, vaan menen henkisesti täysin rikki. Jonkin aikaa ukolta kesti tajuta, että erouhkailut saivatkin mussa enää aikaan vain hymähdyksen eikä lepyttelyjäkään enää kuulunut. Viimeisin erouhkaus päättyi mun toteamukseen, että senkus meet. Vielä yritti ukko vikistä, että mitä jos lähdenkin aivan oikeasti. Edelleen totesin, että aivan sama.
Eipä tuo sitten mihinkään lähtenyt. Eikä ole riitojen jälkeen enää erolla uhkaillut. Ja mulla paljon tasapainoisempi olo.