Kuulin vasta nyt aikuisena,että isäni ei olekkaan oikea isäni...
Äitini ei eläessään koskaan puhunut tästä asiasta,eikä isäpuoleni halua myöskään puhua..
Tämä on inhottavaa...Minua vaivaa tämä asia,mutta kukaan vielä hengissä olevat, ei halua puhua tästä....
Äitini ei eläessään koskaan puhunut tästä asiasta,eikä isäpuoleni halua myöskään puhua..
Tämä on inhottavaa...Minua vaivaa tämä asia,mutta kukaan vielä hengissä olevat, ei halua puhua tästä....
Vastaukset 11
Vanhimmat
isäsi on isäsi vaikkei biologinen isäsi olekkaan. Ehkä vanhempasi pelkäävät sinun tuomitsevan heitä. Kysy asiallisesti asioista, älä ala riitelemään. Kerro isällesi, että pidät häntä edelleen isänäsi.
mitä...Hän tuntuu vihaavan oikein erityisesti sitä ihmistä!Minusta olisi reilua,että asioista voitaisiin puhua aikuisten kesken,koska asia vaivaa minua loppuikäni.:(
Toiselta vanhemmalta en voi enää kysyä,koska ei elä enää!
Voisiko olla että biologinen isäsi on ollut väkivaltainen tai jopa raiskannut äitisi, siksi niin vahva viha ja haluttomuus puhua asiasta.
Suvussani on yksi tälläinen tapaus, siis erittäin läheinen serkkuni(ja paras ystäväni) tuli raskaaksi erittäin väkivaltaiselle miehelleen. Pakeni sitten sukulaisiin asustelemaan ja suunnittelemaan uutta elämää lapsen kanssa, kun tutustui nykyiseen mieheensä. Serkkuni mies on lapsen isä papereissakin, pohtivat juuri itse tuota asiaa joku aika sitten että milloin lapselle olisi oikea aika kertoa totuus vai kertoako ollenkaan,sukulaisista eivät kuin serkkuni vanhemmat ja minä tiedä asiasta. Aina se totuus biologisesta isästä ei välttämättä ole sitä mitä haluaisi kuulla vaan jotain mitä pahimmissa peloissaan epäilee :o/
esim.raiskauksesta ole kyse..
Ja eihän se totuus muuten ole välttämättä ihan mukava,mutta tämä epätietoisuuskin on kurjaa..:(
tähän,että eipä se nyt oikein oikea isä ole koskaan ollut..Kunhan menin siinä sivussa..
yleensä haluaisi tietää ja tuntea sukujuurensa.
Geenithän kuitenkin periytyvät, vaikkei mikään muu sitä tekisikään.
Tiedän sen oman isäni isän kohdalta. Aikoinaan isoäitini ei ollut naimisissa, vaikka synnytti kaksi lasta samalle miehelle. Toinen kuitenkin kuoli vauvana.
Jossain vaiheessa mies teki taas jonkun naisen raskaaksi, eikä tietenkään aikonutkaan avioitua. Tällä naisellapa olikin kaksi veljeä, jotka menivät isäehdokkaan luokse aseineen ja sanoivat tappavansa hänet, jos ei mene vihille. Äijä pelästyi, niin ettei uskaltanut olla toteuttamatta käskyä. Hän oli melko varakas ja jotenkin kuuluisa omalla, sisäänpäin lämpiävällä, paikkakunnallaan pienessä saaristokunnassa. Kaikki tiesivät kuka oli isäni isä, jo ulkomuodonkin peruseella. Äijä ei kuitenkaan koskaan maksanut markkaakaan elatusta, eikä muutakaan.
Ihmiset vaan usein sanoivat isälleni, että hänestä tulee joskus rikas, koska on sen nimenomaisen miehen poika. Isälleni oli jankutettu sitä lapsesta asti ja kun äijä sitten kupsahti, isäni sai päähänsä viedä asian oikeuteen. Eihän siitä mitään herunut.
Tuomarit sanoivat, että mistä he tietävät kuka sinun isäsi on.
Isälläni oli kaksi siskopuolta, jotka olivat asiasta hyvin tietoisia ja olisivat olleet valmiita jotain luovuttamaan. Tällöin astui kuvaan tyttöjen eno, joka aseella uhaten oli pakottanut äijän sisarensa kanssa naimisiin. Hän sanoi sanansa. Siis mitään ei anneta ja niin siinä sitten kävi.
Se vaan huvittaa, kun isäni oli ilmetty isänsä ja minuun, poikaani ja pojanpoikaani ovat silmiinpistävästi siirtyneet samat geenit, osittain ulkonäössä ja varsinkin luonteenpiirteissä. Mieheni aina nauraakin, että taas tulivat nämä geenit esille. Tyttäressäni ja pojantyttäressäni näitä ei näy.
Minusta on ihan mielenkiintoista tuntea nämä tosiasiat, vaikka en mitään sympatiaa tätä äijää kohtaan tunnekaan. Ilmeisesti hän kertomuksista päätellen oli kuitenkin aika värikäs tyyppi ja on todella huvittavaa huomata, ettei hän pystynyt kaikesta tekemään perinnöttömäksi.
Vaikea tällaista asiaa on selvittää, jos kukaan ei suostu puhumaan.
Eräs tuttavani sai kuitenkin 60-vuotislahjaksi velipuolen, joka oli kirkonkirjoista, äitinsä kuoltua, löytänyt isänsä nimen, jonka pappi oli sinne epävirallisesti kirjoittanut.
Ulkomuoto täsmäsi ja myös se seikka, ettei isän kotitalosta ollut koskaan tullut perintöä isän kuoltua. Se oli maksettu aikanaan lapsenruokkojutusta. Tämä selvisi, kun asiaa ruvettiin penkomaan.
Harvemmin nykyisin tällaista sattuu, mutta joskus kuitenkin, kuten sinunkin tapauksessasi.
ymmärtää,miksi joku ihminen kielletään,varsinkin oma lapsi.Minä en edes tiedä,tietääkö tämä kyseinen henkilö,että hänellä on lapsi jossain...
Se mies joka kantoi sinusta vastuun, huolehti kun olit pieni, auttoi kun tarvitsit apua vuosien saatossa, hoisi, rakasti ja kaytti energiaansa sinun hyvaksesi ON isasi.
Olio joka toimi sperman luovuttajana EI ole isasi. Se on voinut olla kuka tahaansa. Sinun on aivan tarpeetonta haikailla minkaan tekosyyn takia sen peraan.
Edes sairaudet eivat nykyaikana ole hyva syy. Laaketiede pystyy heti saamaan seville mika sinua vaivaa, jos ennenkuulumaton sairaus sattuisi kohdallesi.
Joten ole onnellinen vanhemmistasi. Tee itsellesi ja kaikille valtava palvelus: ala avaa kaarmepurkkia. Siita ei koidu sinulle eika isallesi mitaan kaunista eika hyvaa!
isäpuoli ei koskaan ole ollut mikään rakastava isä!Ei huolehtiva eikä auttava.Ainut asia mistä voin olla kiitollinen,että hän hyväksyi minut muiden mukana.eli hän on ollut ns.elättäjä!
Sain aina kokea sen,että olen jonkun toisen tekemä, ja nyt hän selvästi osoittaa,etten kuulu hänen katraaseensa!
Mutta onhan tuokin jotain. Ihmisen ollessa riippuvainen muista, se joka elattaa, hoitaa velvollisuutensa. Sina voit ainakin siita olla kiitollinen hanelle.
Nyt kun olet aikuinen, voit olla taysin omillasi. Sinun ei tarvitse nahda eika kuulla isapuolestasi.
Tietenkin asiaan kuuluu olla kohtelias ja se riittaakin niina harvoina kertoina jolloin joudutte olemaan samassa seurassa.
Mitahan jos keskittaytyisit tahan paivaan ja huomiseen. On taysin tarpeetonta energian tuhlausta alkaa kaivamaan menneita. Ellei sperman luovuttaja ole kaivanut sinua naina vuosina esiin, se on selva merkki etta sina olet taydellisen merkitykseton (tietenkin)vieras ihminen hanelle ja ei ole oikein etta menet tonkimaan jotain josta spermanluovuttaja ei edes halua tietaa.
Joten suuntaappa nyt huomiosi positiivisesti eteenpain.
Se antoi paljon ajattelemisen aihetta!Noin minäkin kyllä usein ajattelen,mutta joskus vain nuo asiat hyökkäävät päälle,kuin yleinen syyttäjä...
Mutta päätin nyt,että annan asian olla ja tosiaankin vain elän tätä päivää....Kiitollinen kyllä olen hänelle,se ei muutu koskaan..:)