Laitettiin vaimon kanssa 4 kk sitten ero vireille. On ollut sen jälkeen kuin eri ihminen, tiuskii, ei puhu kanssani kuin "säistä". Olen kysynyt useamman kerran, että jos vielä kumminkin lapsien takia, 3kpl yritettäisiin. Sanoo, että on kurkkua myöten täynnä minua. Sitten tapasin uuden muutama viikko sitten. Kysyin vaimolta, että voisin pakata ja lähteä, jos minä en enää kiinnosta. Sanoi, että hyvää jatkoa, joten minun puolelta se oli siinä. Nyt sitten lapsille on puhunut, että minä olen jättänyt perheen. En ole samaa mieltä. Kumpi on teidän mielestä jättäjä?
Kuka on jättäjä?
Jompi kumpi
131830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
eron vireille? Onpa nopea uuden löytäminen sinulla!
Kyllä sinä taidat jättäjä olla jos uuden naisen takia lähdet kodistasi. Siitäkin huolimatta että olette laittaneet yhdessä eron vireille.
se jota homma ei enää kiinnosta.
nyt merkitystä kumpi on jättäjä tai jätetty, kunhan muistatte että lapset eivät kärsi keskinäisistä kiistoistanne. :)
ja mielestäni sinä kuitenkin olet se jättäjä, koska vaimosi ei ehkä ole puhunut totta, vaikka käyttäytyikin kohtaasi siten. Hänellä on vain ollut ehkä niin paha olla kaikesta, että käyttäytyi siten. Oliko pettämistä taholtasi, ennen kuin laitoitte eron vireille?
Jos vaimo tiuskii eron jo ollessa vireillä, se on merkki tuntemisesta. Naisena suomentaisin näin: Puhutaan vielä, yritetään, kaikkea ei ole tehty, jos...
Lapsen näkökulmasta sinä olet jättäjä.
Miksi ero on vireillä, siis sinun mielestäsi? toinen suhde, pettäminen, alkoholi ... siinä yleisimmät syyt Suomessa.
Minkä tunnustat tai tunnistat?
Meinaatko, että vaimolla olisi vielä tunteita kun tiuskii?. Kaippa se alhoholi on suurin syy, mutta myös vaimo, 40 v kertoi, että haluaa omaa elämää tutkiskella ja sitä, että onko tämä tässä
kaikki mitä haluaa oikeasti.
Vaimo tiuskii, kun sitä ahistaa olla samoissa neliöissä kanssasi.
Eikö tuossa tilanteessa voisi pitäytyä alkuperäisessä asetelmassa ja sanoa lapsille, ja uskoa se itsekin, että sovitte yhdessä ettette jatka yhteistä elämää, niinhän se alunperin oli.Eikö.
Muuten.Tarkka havaintoni on, että aina riittää sanomista. Nyt kun laitoitte ensin eron viereille, sitten löysit seuraavan, joku jo muisti kommentoida että pianpa kävi. Jos taas aloittaa suhteen ennen kuin edellinen on lopetettu joku muistaa mainita, että ensin pitää vanha suhde lopettaa. Mikään ei ole täällä hyvä. Koskaan ei osaa toimia niinkuin toisten, tuntemattomien mielestä on hyvä.
En tarkoittanut sitä arvosteluksi, mutta jotenkin ihmettelen sitä, miten äkkiä-erityisesti miehillä- pitää olla uusi huusholli jonkun kanssa katsottuna. En kannata tuhkaan ja säkkiin pukeutumista enkä kärsimysharjoituksia,mutta sain tuosta ketjun aloittajan kirjeestä kuitenkin sellaisen käsityksen, ettei kaikki ollutkaan niin selvää, ja siksi tuumasin, että tapahtuuko liian paljon liian äkkiä.
Se on useimmiten kolmannen korvapuusti!
Miten oikeasti pystyy mitään selvittämään jos aina on ajateltava, että toinen sanoo asian suoraan niinkuin se on tai kertoo päinvastaista? Eikä se nyt muuten, mutta kun tuossa on lähdetty syyttely-linjalle ja vieläpä syytellään lapsille, niin voiko oikeasti kaksi aikuista ihmistä vyöryttää syyn toisen niskaan vain sen vuoksi, että itse oli sanonut päinvastaista mitä päässään ajattelee?
Mietin vain, että kuinka kauan itse jaksaisin itselleni toitottaa että ei se mies niin ajattele, jos hän jatkuvasti kertoo ettei halua minua ja osoittaa vihamielisyyttä. Toisaalta mielestäni se, onko jättäjä vai jätetty on sivuseikka. Se ei muuta tilannetta miksikään. Ehkäpä tuossakin ap. oli fyysinen jättäjä lähtemällä, mutta henkisesti hänen vaimonsa oli jo hänet jättänyt - ei osoittanut halua estää eroa eikä välittänyt vaikka mies lähti. Kumpikin jättäjiä, mutta kumpikaan ei välttämättä syyllisiä.
psykologian oppikirjoissa eli tarkoitan, että tämmöinenkin kuvio, jota kuvasit, on olemassa, mutta kukapa osaisi sitäkään epäillä, kun menee naimisiin. Eli että toisen puheet eivät "tarkoita mitään". Voi sanoa mitä vaan ja provoilla jatkuvasti ja toisen sitten pitäisi ymmärtää, että "enhän minä tosissani". Oma mieheni alkoi neljä vuotta sitten jauhaa kyllästymistään ja elämänsä tyhjyyttä ja ettei minua enää rakasta eikä kai koskaan rakastanutkaan. Ei sitä kovin monta vuotta kestä hyvältäkään mieheltä, jos aina saa kuulla olevansa väärä valinta. Sitten toisessa lauseessa sanoo, että eihän se nyt mitään ollut ja syyttää minua paisuttelusta ja liiottelusta. Sietämätöntä !
Turhaa tuota on täältä kysyä, sä tiedät parhaiten, mikä teillä tilanne todellisuudessa on.
Tänne tuleva tieto on aina puolueellista ja siivilöityä, joten meidän on vaikea antaa tilannetta hyödyntäviä vastauksia.
Olen nainen. Katkenneita suhteita muutama takana, nyt tyytyväinen suhde neljä vuotta.
Itselläni on ollut näin. Kun mies ei kiinnostanut enää, miehellä alkoi alkoholinkäyttö ja vastuuntunnottomuus ja ihme lapsen asteelle taantuminen. Halusin erota. Taktikoin näin, heittäydyin itse niin vaikeaksi, ilkeäksi ja inhottavaksi kuin mahdollista, niin mies sai syyn jättää minut.
Syy, näin arvelin pääseväni helpommin ja pysyvästi eroon. Jos olisin itse jättänyt, vaarana olisi ollut sitä miehen roikkumista kuukausi, mahdollisesti vuosikaupalla. Näin ikävästi tomimalla sain aikaan pysyvän pikaeron.