Olen vuoden alusta treenannut hurjasti ja syönnyt terveellisesti...
Paino on pudonnut 2-3 kg..kroppa on kiinteytynyt hiukkasen ja kunto kasvanut jonkin verran. Itse huomaan tämän ainakin.
Mutta musta vaan kaikki alkaa tuntua puulle.. miten pitää motivaatota yllä, jotta syö terveellisesti ja jaksaa liikkua eikä se harrastus lopahda heti helmikuusta!
Nyt ois neuvot arvokkaita!!! Tässä ois iso urakka vielä edessä päin... ja en haluaa lopettaa, mutta pelkään pahinta..
Lisäksi tunnen huonoa omaatuntoa, jos en mene urheilemaan.. jos pidänkin välipäivän salilta.. takokaa nyt ihmiset mulle järkeä päähän, ettei kaikkea tarvii ahnehtia!
Paino on pudonnut 2-3 kg..kroppa on kiinteytynyt hiukkasen ja kunto kasvanut jonkin verran. Itse huomaan tämän ainakin.
Mutta musta vaan kaikki alkaa tuntua puulle.. miten pitää motivaatota yllä, jotta syö terveellisesti ja jaksaa liikkua eikä se harrastus lopahda heti helmikuusta!
Nyt ois neuvot arvokkaita!!! Tässä ois iso urakka vielä edessä päin... ja en haluaa lopettaa, mutta pelkään pahinta..
Lisäksi tunnen huonoa omaatuntoa, jos en mene urheilemaan.. jos pidänkin välipäivän salilta.. takokaa nyt ihmiset mulle järkeä päähän, ettei kaikkea tarvii ahnehtia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
lähtisi jumppaa.ja miksi söisi terveellisesti.kun ei paino tarpeasti nopeaan laske.Ne on tekosyitä,jolloin antaisit itsellesi luvan heittäytyä vanhoihin tapoihin,mutta silloin et milloinkaan laihdu,tai kiinteydy,Se on kun vertaisi tupakoijaa,joka on tehnyt lakon,ja haaveilee koko ajan,että kohta poltan röökin.Luonteenlujuutta kummassakin tapauksessa tarvitaan.Ajattele kuinka kivaa on kesällä olla hoikempi,eikö vain,tai sitten vaihtoehtona alkaa mässäilemään,ja täysin masentua Tsemppiä sinulle,ja keveästi kohti kevättä
Olisi ehkä syytä erottaa motivaatio tahdonvoimasta josta on tapauksessasi kyse, tai itseasiassa sen puutteesta. Tätä vuotta mennään ensimmäistä kuukautta joten olet vasta kalkkiviivoilla. Olet asettanut itsellesi liian suuria odotuksia ja nyt väsymys ja pettymys painavat päälle. Oletko ajatellut elää loppuikäsi normaalipainosena vai ajattelitko hurauttaa itsesi kesää varten kondikseen?
Jos maistuu puulta niin ota hieman rennommin ja heitä se kiinteä ja liian lähellä oleva tavoitepaalu pois. Älä treenaa "hullun lailla" vaan niin, että säilyy hyvä olo ja jaksaminen. Syö normaalia ruokaa kohtuudella ja säännöllisesti, satsaa enemmän laatuun ja osta käsittelemättömiä elintarvikkeita joista valmistat itse kaiken ruoan.
Pidä välipäiviä hyvällä omallatunnolla. Ilman niitä et kehity mihinkään suuntaan ja jaksaminen loppuu ihan fyysisistä syistä johtuen. Lihakset vaativat kehittyäkseen lepoa joten sen merkitystä ei pidä aliarvioida.
En tiedä osaanko auttaa lainkaan kun en tiedä mitkä olivat alkuperäiset tavoitteesi vuoden alussa kun aloitit "uuden elämän". Jos kyseessä on jonkinlainen kuuri, niin siinä tapauksessa voit lopettaa treenaamisen jo nyt tai tehdä sitä sipsipussi kädessä. Ei johda pysyviin tuloksiin koskaan.
Jos taas olet ajatellut, että myös kesänä 2010 olet terveissä mitoissa ja kuntosi on kohdallaan, on linjasi senkaltainen, että apua mielellään tarjoaakin.
Motivaatiota et tarvitse vaan ainoastaan puhdasta halua laihtua ja muuttaa elämääsi terveempään suuntaan.
Tarkoitus olisi tehdä tästä elämäntapa ja jatkaa kuntoilua ja terveellistä elämää jatkossakin. Suht hyvä tukiverkkokin löytyy taustalta, jotta pitäisi pystyä tähän elämän muutokseen...mutta helppoa se ei ole..
Kuitenkin.. kun aloittamalla aloittaa ja käyn salilla polkemassa tai siinä stepperissä väännän tai teen jotakin muuta.. niin eilen viimeksi taas kelasin, että miksi ihmeessä mä teen tätä! Sama vaihe mulla oli silloin kun lopetin tupakanpolton, jossakin vaiheessa jouduin käymään lävitse sen asian, miksi olen tässä pisteessä/hetkessä? Ja miksi se kannattaa!
Aloitin tosiaan tupakkalakon marraskuun alussa ja se on mennyt aivan putkeen! Sen myötä aloin harrastamaan jo ennen joulua liikuntaa entisestään, sillä se vei tupakan himoja pois... tätä myöten innostuin enemmän ja mies tsemppasi myös ja nyt on plakkarissa 3 kk salikortti ja kaikki on mennyt tähän asti hyvin! Vuoden alusta paino on tippunut muutamalla kilolla mutta tuntuu että se ei putoa tarpeeksi nopeasti! Niin kuin joku kirjoittikin, tahdonvoima tarvittaisi.. sellainen fiilis on iskenyt takaraivoon, että pystynkö tähän ja kuinka jaksan.. yleensä liikunta innostukset lopahtaa jo ensimmäisen kk aikana ja nyt en haluaisi sitä todellakaan!
Laita jääkaapin oveen viime kesäisiä kuvia tai vaihtoehtoisesti muita kuvia joissa olet mahdollisimman epäkuvauksellisessa kondiksessa.
Eipä siihen laihdutushalujen puutteeseen voi oikein ulkopuolinen vaikuttaa kuten ei oikein voi läheinenkään kun koko homma lähtee omasta halusta ja ennenkaikkea omasta varmuudesta siitä, että nyt tämä lihavana oleminen saa riittää. Jos vielä punnitsee laihdutuksen mielekkyyttä vs. entisen elämän "vapaudet" niin ei olla vielä alueella jossa olisi pysyviä tuloksia odotettavissa.
Heh.. täytyy jotakin kuvia kaivaa siihen kaapin oveen... =)
Eilinen jakso Olet mitä syöt-ohjelmasta oli aika järkkyä! Sen innoittamana lähdin vielä illalla 7 jälkeen salille polkemaan ja tekemään vatsoja, jumppapallo on nyt mulle uusin löytö ja sellaista lähden tästä työpv:n jälkeen ostamaan kotiin! =)
Toisaalta tiedän kyllä mistä puhut ainakin sillä tasolla, ettei se aina maistu tuo liikunta vaikka sitä on harrastanut pitkäänkin. Esim. viime Maanantai oli vaikea kun piti vääntäytyä uimaan vaikka väsytti ihan helvetisti. Menen vaikka kuinka veteläksi tuntisin itseni, sillä pystyn sitten paikanpäällä arvioimaan suorituksen aikana olenko aidosti väsynyt vai pelkästään laiska. Jos en jaksa tehdä normaaliin tapaan, niin siinä tapauksessa hieman himmaan tahtia. Mitään merkitystä ei ole kokonaisuuden kannalta kun kuitenkin tulen loppuikäni liikkumaan jos terveys sen suo. Enemmän alkaa kaivelemaan jos antaa itselleen jonkin ihmeellisen luvan jäädä sohvalle jos mitään lepopäivää tai muuta estettä ei ole.
Kuitenkin se kuuluu normaaliin elämään kuten työhön meneminen ja roskien vienti, mattojen tamppaaminen ja muut hommat joiden tekemisessä on välillä "glamour" kaukana. Toisella kertaa maittaa paremmin eikä tunnu niin raskaalta. Ei minulla ainakaan ole varaa odottaa sitä surullisenkuuluisaa motivaatiota koska ainakin minun kohdallani se on erittäin epäluotettava kumppani. Ei ilmesty koskaan kun pitäisi esim.tyhjentää mökin huussi tai pestä ikkunat.
Semmoisesta ajattelin muistuttaa, että ruoan laadulla ja määrällä on todella suuri merkitys laihdutusprojektissa. Liikunnan harrastaminen tukee laihdutusta, mutta ravinto on kuitenkin pääosassa: oikeassa suhteessa protskuja, hiilareita ja rasvoja kulutukseen nähden. Liikunnan ei pitäisi olla väkipakolla menemistä ja tulemista, vaan nauttimista. Jos ravinto-puoli on kunnossa, sallii se myös tarvittavan levon ja rentoutumisen.