8 vuoden seurustelu, josta 4 v. avioliittoa, 3 vuoden ikäinen lapsi.
Mieheni:
Ei ole koskaan kehunut minua, tai kehunut ulkonäköäni, ei edes hääpäivänämme.
Ei ole koskaan sanonut kuinka hyvä äiti olen lapsellemme. Unohti ensimmäisen äitienpäivän, on muistanut muina äitienpäivinä onnitella.
Ei kysele kuulumisiani, eikä vointiani kun olen sairas. Ei lohduta jos näkee, että olen surullinen.
Ei keskustele kanssani, hänen kanssaan ei saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.
Jos pyydän häntä hieromaan hartioitani, tiedän että illalla on suihinotto edessä.
Mieheni:
on paras isä lapselleni.
osallistuu kotitöihin.
auttaa minua tarvittaessa, jos pyydän.
Ei ole alkoholisti, eikä väkivaltainen.
Paranisiko vaihtamalla?
Mieheni:
Ei ole koskaan kehunut minua, tai kehunut ulkonäköäni, ei edes hääpäivänämme.
Ei ole koskaan sanonut kuinka hyvä äiti olen lapsellemme. Unohti ensimmäisen äitienpäivän, on muistanut muina äitienpäivinä onnitella.
Ei kysele kuulumisiani, eikä vointiani kun olen sairas. Ei lohduta jos näkee, että olen surullinen.
Ei keskustele kanssani, hänen kanssaan ei saa syvällistä keskustelua aikaiseksi.
Jos pyydän häntä hieromaan hartioitani, tiedän että illalla on suihinotto edessä.
Mieheni:
on paras isä lapselleni.
osallistuu kotitöihin.
auttaa minua tarvittaessa, jos pyydän.
Ei ole alkoholisti, eikä väkivaltainen.
Paranisiko vaihtamalla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Exäni oli samanlainen. Erosin, mutta olimme molemmat vielä nuoria, ettei ollut lapsia eikä avioliittoa. Tuo tekstisi kuulostaa kuin minun kirjoittamaltani. Onko sinulla ystävää jonka kanssa voisit puhua tästä?
Puhukaa naiset miehellenne silla he eivat voi olla selvannakijoita!
Jos ei puhe auta mieti mita haluat suhteelta. Vieraathan tuossa kuviossa tulee ennenpitkaan mukaan!
monen monta kertaa. Asiat eivät vain tunnu muuttuvan. Eikä tarvitse olla selvinnäkijä kaikkien asioiden suhteen, voi kysyä esim.mikä mieltä painaa.
En tiedä onko mieheni oppinut jo lapsuudesta tämän välinpitämättömyyden, vai enkö minä ja minun asiani vain yksinkertaisesti kiinnosta.
Olen jutellut ystävieni kanssa, he vain ihmettelevät, enkä muuta odotakkaan.
Olisin tyytyväinen, ja onnellisesti naimisissa, jos vain saisin mieheltäni enemmän huomiota.
aina ollut sellainen kun on. Mikä sai teidät aikoinaan yhteen?
Ollaan seurusteltu 3 ja puoli vuotta, asutaan yhdessä.
Mieheni ei kehu, päinvastoin. Harvoin puhuttelee minua nimellä, vaan arkikäytössä on ilmaisut apina(tämänhetkinen suosikki) ja läskiperse. Ehkä jotenkin positiivisiksi voi mieltää ilmaisut muodokas ja kompakti. Kerran makasin sängyllä mahallani, mies rutisteli persuuksia ja sanoi, että kyllä tästä hyvän sais.. (Siis laihduttamalla ja treenaamalla).
Ei osaa lohduttaa, vaan joko rupeaa pelleilemään saadakseen nauramaan tai kävelee vain ohi ja suuttuu kun olen surullinen. Kerran sanoi, että luuletko että toi itku mitään auttaa, vaikka surin jotain sellaista, mikä ei liittynyt meidän parisuhteeseen ollenkaan.
Ei osaa keskustella. Kaipaan välillä hieman syvällisempää keskustelua, mutta ei onnistu. Haluaisin jutella ihan yleisesti elämästä, suunnitella yhteisiä matkoja, HAAVEILLA! Ja jos parisuhteesta on kyse, mies osallistuu keskusteluun fraaseilla en tiedä, ehkä, niin kai sitten.
Sama täällä, hieronta tai jonkin asian tekeminen, esim.koiran käyttäminen (minun koira, ei mielellään käytä ulkona) 'maksaa' sen suihinoton.
Mutta: meillä on hauskaa, eikä ikinä tylsää. Koen, että mies on luotettava, eikä myöskään remua baareissa. Luultavasti olisi hyvä ja osallistuva isä.
??? Et semmosta. Joo, tiedän, hullu olen.
hyviäkin hetkiä, että ei arvostella, kunhan ite käytät "suuta varovasti" .
Oliko miehessä jotain negatiivisiakin ominaisuuksia?
Vai tulkitsetko luettelemasi puutteiksi?
Odotatko tosiaan mieheltä kehumisia, kuulumisten kyselemistä, merkkipäivien muistamista, lohduttamista???? Naisten juttuja tuollaiset, ei oikea mies sellaiseen syyllisty.
Keskustelun puute on ainoa viaksi luettava piirre.
Miestäsi????
Kehutko häntä silloin tällöin?
Oletko ääneen sanonut että hän on hyvä isä,muistatko isänpäivänä lasten kanssa?
Kysytkö kuulumiset,kuinka työpäivä sujui rakkaani jne?
Hellitkö häntä kun hän sairastaa??Tai kun huomaat että jokin painaa,kysytkö mikä on???
Kuunteletko miestäsi kun hän kertoo "äijä juttuja"??
Teetkö aloitteita rakastellaksenne,etkä vain odota sitä mieheltäsi???
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaa.Me naiset vaivumme arjessa jonnekkin äidin ja kotihengettären rooliin niin että unohdamme olevamme naisia miehillemme.Mietippäs hetki kuinka siivousintoilija olet esim.Tai onko lapset niin isoja että he tulevat joskus pienen hetken toimee ilman äidin huomiota jolloin voisit vaikka kyhnätä ukkosi kainalossa ja suukotella ihan oma-alotteisesti!!!Oletko valmis järjestämään hieman kahdenkeskistä aikaa hommaamalla lapsoset vaik isovanhenmille viikonlopuksi tai edes yheksi yöksi!!! jne,jne
Tylsyydestä kärsivä osaa tehdä siis sille jotain kuten ylhäällä olin antanut esimerkkejä.Kokeile ja toimii.Ei valituksia nainen vaan toimintaa siihen arjen rutiinii,katkoksia!!
n 40 v. :)
Kehuin miestäni, ja kannustin. Olen kertonut useaan kertaan vuosien varrella, että hän on hyvä isä, sekä luotettava aviomies. Muistan isänpäivänä lapsen kanssa.
Kysyin työpäivästä.
En välttämättä helli kun sairastaa, vaan yritän helpottaa hänen oloaan esim. huolehtia, että hän saa tarpeeksi levättyä, käyn apteekissa jos on tarvetta jne..
"Äijä jutut??" tod.näk. mieheni ei kerro niitä, ei ainakaan minun kuullen.
Yleensä minä teen aloitteen rakastelun suhteen.
Käytin imperfektiä, kuten sanoit "Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan." Miksi jatkaisin huomioimista? Itse en saa mitään. Ehkä jonkun mielestä naiivia, mutta...
Lapsi on ollut mummolassa yötä, mutta ei siitä meidän parisuhteelle ole juurikaan ollut hyötyä.
Jos saisin miehen puhumaan asioista, moni ongelma lievittyisi.
En esim. tiennyt meidän taloudellisista vaikeuksista, ennenkuin miehen oli pakko ilmoittaa minulle, ja tämä ilmoitus ei tullut suullisesti kasvokkain, vaan hän oli tulostanut vuokranantajan viimeisen varoituksen, ja jättänyt paperin keittiön pöydälle. Olin monesti kysynyt häneltä teenkö opiskelun ohella lisää töitä, pärjätäänkö taloudellisesti. Vastaus oli Pärjätään. Loppupeleissä keskeytin opiskelun ja siirryin täysipäiväisesti töihin, etsin meille uuden asunnon, koska en saanut 3000e viikossa kasaan.. Eli jos hän puhuisi, näin ei olisi käynyt.
ymmärrän, lähes samasta kärsin minäkin, mulla on äärettömän kiltti mies mutta kun ei keskustele ei huomioi joskus olen kun ilmaa hänelle ja minä tosiaan passaan hänet, (kuorin perunat, laitan ruuan lautaselle valmiiksi, AINA.!!!)
Itse olen vaatimaton ja en kaipaa mitään ulkomaanloma reissuja mutta yhteistä aikaa kun kaksi eletään.
Joskus tuntuu että tämä yksinäisyys ahdistaa, vaikka olen naimisissa olen äärettömän yksinäinen...
Mutta onpas lohduttavaa lukea että on muitakin...terkkuja sinulle "alkuperäinen"
sen ruuan valmiiksi!!!!