Niin tämä meikäläisen "ongelma" saattaa olla joidenkin mielestä hieman outo ja jopa naurettava, mutta itselleni tässä asiassa ei ole mitään naurettavaa.
Eli juttu on niin, että tyttöystäväni pitää hyvin paljon koskettelemisesta kun taas itselleni fyysiset hellyydenosoitukset, läheisyys ynnä muu koskettelu ovat aina olleet jotenkin..no jos nyt ei aivan vastenmielinen juttu niin ainakin hieman häiritsevää.
Edellisessä suhteessani tulin toimeen tämän "koskettelufobiani" kanssa, sillä näimme tyttöystäväni kanssa ainoastaan kerran tai kaksi viikossa johtuen siitä että asuimme eri paikkakunnilla. Eli en tuossa suhteessa saanut koskettelusta "yliannostusta".
Sen sijaan tämän nykyisen tyttöystäväni kanssa olemme yhdessä lähestulkoon joka päivä ja tyttöni on muutenkin äärimmäisen fyysinen ihminen verrattuna esim. juuri tuohon edelliseen naiseeni.
Ja nyt ei saa käsittää väärin. Kyllä minäkin pystyn suutelemaan, silittelemään, hieromaan, hyväilemään ja halailemaan ja kyllä myöskin tietyllä tavalla nautin kyseisestä toiminnasta. Varsinkin iän myötä olen tullut hieman vapautuneemmaksi tuon fyysisyyden suhteen.
Mutta nykyinen tyttöni siis vie fyysisyyden aivan uudelle tasolle. Hän koskettelee jokaikinen päivä ja lähes tauotta. Ja tietty hän haluaa myös itse olla kosketeltavana. Eikä tämä ole mikään uusi ilmiö, sillä olemme seurustelleet jo yli kahden vuoden ajan.
Nyt olen miettinyt, että miten kertoisin tästä ongelmastani tytölleni ja miten hän tähän suhtautuisi. En halua että hän alkaisi pitämään itseään jotenkin vastenmielisenä, koska siitähän ei ole kyse. Tyttöni on erittäin hyvännäköinen ja kaikin puolin miellyttävä eli kyse on ennen kaikkea minusta. Mutta miten saisin tyttöni ymmärtämään tämän asia ilman että loukkaisin häntä?
Eli juttu on niin, että tyttöystäväni pitää hyvin paljon koskettelemisesta kun taas itselleni fyysiset hellyydenosoitukset, läheisyys ynnä muu koskettelu ovat aina olleet jotenkin..no jos nyt ei aivan vastenmielinen juttu niin ainakin hieman häiritsevää.
Edellisessä suhteessani tulin toimeen tämän "koskettelufobiani" kanssa, sillä näimme tyttöystäväni kanssa ainoastaan kerran tai kaksi viikossa johtuen siitä että asuimme eri paikkakunnilla. Eli en tuossa suhteessa saanut koskettelusta "yliannostusta".
Sen sijaan tämän nykyisen tyttöystäväni kanssa olemme yhdessä lähestulkoon joka päivä ja tyttöni on muutenkin äärimmäisen fyysinen ihminen verrattuna esim. juuri tuohon edelliseen naiseeni.
Ja nyt ei saa käsittää väärin. Kyllä minäkin pystyn suutelemaan, silittelemään, hieromaan, hyväilemään ja halailemaan ja kyllä myöskin tietyllä tavalla nautin kyseisestä toiminnasta. Varsinkin iän myötä olen tullut hieman vapautuneemmaksi tuon fyysisyyden suhteen.
Mutta nykyinen tyttöni siis vie fyysisyyden aivan uudelle tasolle. Hän koskettelee jokaikinen päivä ja lähes tauotta. Ja tietty hän haluaa myös itse olla kosketeltavana. Eikä tämä ole mikään uusi ilmiö, sillä olemme seurustelleet jo yli kahden vuoden ajan.
Nyt olen miettinyt, että miten kertoisin tästä ongelmastani tytölleni ja miten hän tähän suhtautuisi. En halua että hän alkaisi pitämään itseään jotenkin vastenmielisenä, koska siitähän ei ole kyse. Tyttöni on erittäin hyvännäköinen ja kaikin puolin miellyttävä eli kyse on ennen kaikkea minusta. Mutta miten saisin tyttöni ymmärtämään tämän asia ilman että loukkaisin häntä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis haluaisitko ehdottaa että koskettelisitte vähemmän vai haluaisitko muuten vaan avautua?
Jos olet kaksi vuotta tilanteessa selvinnyt ja olet muuttunut vapautuneemmaksi niin eikö kantsisi vaan jatkaa samalla linjalla. Tiedät että naisesi rakastaa sitä, eikö ole ihana tuottaa hälle hyvää mieltä.
Voithan toki avautua, kertoa että läheisyys on vaikea, mutta älä missään nimessä syyttele tai rupea pihtaamaan.
No suomeksi sanottuna haluaisin hänen yksinkertaisesti tietävän, että jatkuva kyljessä kiehnääminen ei ole minun juttuni. Mutta minusta tuntuu, etten voi mitenkään kertoa tästä ongelmastani ilman että tyttöni loukkaantuisi. Mieti nyt vaikka vastaavaa asiaa omalle kohdallesi. Mitä jos rakastamasi mies sanoisi sinulle, ettei halua sinun koskettelevan itseään niin paljon? Varmasti loukkantuisit ja miettisit että onko sinussa jotain vikaa. Enkä siis halua, että tyttöni alkaa ajattelemaan tällaisia asioita.
Ja olet oikeassa siinä, että tytölleni tämä fyysisyys on henki ja elämä ja hän rakastaa läheisyyttä yli kaiken. Johtunee siitä, että hänelle on aina ollut vaikeaa puhua tunteistaan, joten hän on taipuvainen ilmaisemaan itseään fyysisyyden kautta. Ja sehän on mielettömän kaunis asia, kun saa olla rakastamansa ihmisen lähellä ja kosketella tätä.
Mutta kun se vaan ei ole se minun juttuni ja nyt tuntuu siltä kuin olisi tässä asiassa puun ja kuoren välissä. En haluaisi muuttaa mitään muuta suhteessamme. Ainoa ongelmani on tämä yletön läheisyys.
Ehkä tyttöni ansaitsisi jonkun sellaisen, joka osaisi todella arvostaa hänen hellyyttään ja nauttisi siitä jokaikinen päivä..?
sitten se vastaus mitä odotitkin? Ihminen ei tuollaisesta fobiasta muutu. Turha edes kuvitella.
Luulen tietäväni mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa. Olen kerran kokenut jotain samantapaista. Silloin tyttö liimautui kiinni tavalla, joka alkoi tuntua vähän epämukavalta; ei itse kosketusten takia, vaan siksi että siitä paistoi läpi jonkunlainen ongelma (ehkä jäänyt lapsena vaille vanhempien hellyyttä tai jotakin).
kirjoittaa tuntuu tutulta...
Oma poikaystäväni ei meinannut saada millään sanottua tuota samaista asiaa. Ja kun tilanne vain paheni, kun en ymmärtänyt mistä oli kyse, hän lopulta alkoi vältellä minua jo henkisestikin.
Pahinta kyllä on se, että hänen halunsa vaihtelee päivittäin - välillä hän saattaa olla hyvinkin kosketteleva itse, mutta minä taas en uskalla tai halua koskea, kun hän aiemmin sanoi sen olevan epämiellyttävää. Että jotain järkeä nyt saisi olla, tai sitten voisi ainakin tosiaan itse ilmaista milloin haluaa tulla kosketuksi.
Minäkin olin pahaa aavistamaton "uhri". Edellinen poikaystävä oli aina iholla, mistä itse ahdistuin. En vaan voinut tietää että tämä on aikalailla täysin päinvastainen tapaus. Poikaystäväni ei myöskään koskaan itse tilanteessa anna mitään merkkiä, pitääkö toiminnastani vai ei. Jälkeenpäin saattaa selin ollessaan todeta ettei halua että olen koko ajan niin lähellä. Silloin "vahinko" on tapahtunut jo ja tunnen itseni todella typeräksi ja säälittäväksi.
Se on hämmentävää ja satuttavaa. Sano ennemmin kerralla ja pehmeästi ja vetäydy hieman kauemmas, jos hän tuntuu olevan tukahduttavan paljon tukahduttavan lähellä. Siitä tyttösi jälleen muistaa kunnioittaa toivettasi.