Hei
Olen 24 vuotias mies ja haluaisin hieman kertoa tuntemuksistani tänne.
Minulla on ongelmana etten ole kokenut rakastumisen/ihastumisen tunnetta yli kymmeneen vuoteen. Olen silti jotenki ihmeellisesti ollut kaksikin kertaa muutaman vuoden mittaisissa seurustelusuhteissa. Molemmilla kerroilla juttu on alkanut kehittymään ystävyydestä sellaiseksi vapaamuotoiseksi "ei-seurustelusuhteeksi" joka sitten sisältää puhtaaseen ystävyyteen kuulumattomia piirteitä. Ajan kuluttua olen sitten alkanut kokemaan välittämisen tunnetta ja sellaista huolehtimisen /suojelemisen tarvetta naista kohtaan. (tässä vaiheessa seurustelusuhde virallistettu)
Vaikka olenkin pitänyt erittäin paljon yhdessäolosta ja tunnen mitä edellä kuvasin, en silti ole kokenut että olisin kunnolla rakastunut tai edes ollut ihastunut.
Seurustelusuhteeni ovat kestäneet ehkä sen takia että olen aina ajatellut että pidemmän päälle oppisin tuntemaan erilailla.
Väitteeni sellaisen oikean rakkauden puutteelle perustelen sillä, että olen 13 vuoden iässä tuntenut todella vahvasti ja selvästikin ollut rakastunut. Ajattelin tuolloin, että kyseessä on pelkkä ihastus joka menee ohi, eikä se voisi edes rakkautta olla. Vielä tänäkin päivänä mietiskelen asiaa usein.
Pelottaa vähän että kokeeko sitä enää ikinä uudelleen mitään samanlaista..
Olen 24 vuotias mies ja haluaisin hieman kertoa tuntemuksistani tänne.
Minulla on ongelmana etten ole kokenut rakastumisen/ihastumisen tunnetta yli kymmeneen vuoteen. Olen silti jotenki ihmeellisesti ollut kaksikin kertaa muutaman vuoden mittaisissa seurustelusuhteissa. Molemmilla kerroilla juttu on alkanut kehittymään ystävyydestä sellaiseksi vapaamuotoiseksi "ei-seurustelusuhteeksi" joka sitten sisältää puhtaaseen ystävyyteen kuulumattomia piirteitä. Ajan kuluttua olen sitten alkanut kokemaan välittämisen tunnetta ja sellaista huolehtimisen /suojelemisen tarvetta naista kohtaan. (tässä vaiheessa seurustelusuhde virallistettu)
Vaikka olenkin pitänyt erittäin paljon yhdessäolosta ja tunnen mitä edellä kuvasin, en silti ole kokenut että olisin kunnolla rakastunut tai edes ollut ihastunut.
Seurustelusuhteeni ovat kestäneet ehkä sen takia että olen aina ajatellut että pidemmän päälle oppisin tuntemaan erilailla.
Väitteeni sellaisen oikean rakkauden puutteelle perustelen sillä, että olen 13 vuoden iässä tuntenut todella vahvasti ja selvästikin ollut rakastunut. Ajattelin tuolloin, että kyseessä on pelkkä ihastus joka menee ohi, eikä se voisi edes rakkautta olla. Vielä tänäkin päivänä mietiskelen asiaa usein.
Pelottaa vähän että kokeeko sitä enää ikinä uudelleen mitään samanlaista..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla ns.välivaihe menossa ja varmaan kunhan oikea kohde astuu läheisyyteesi tulet kokemaan rakkauden ihanan tunteen virtaavan itseesi energiaa.
Hyvin monilla ensimmäinen oikea rakastuminen joka päättyy eroon johtaa nuorena jättää aukon sydämmeen josta syystä sitä ihan oikeaa rakkauden tunnetta ei tunnu löytyvän vaikka treffailisi miten ihanan misun kanssa.
Hyvin usein alku deittailut ovat pelkkää ihastumista mutta kunhan suhde jatkuu huomataan ettei siinä olekkaan oikeaa rakkauden tunnetta mukana.
Suosittelisinkin ettet turhaan etsisi itsellesi rakkauden kohdetta väärin perustein,koska se rakkaus ei kasva ajan kuluessa,ainoa joka lisääntyy on lähimmäisestä huolehtimisen tunne jota kutsutaan myös veli ja sisar liitoiksi.
Kun aikaa kuluu eteesi astelee varmasti tapaus joka saa sukat pyörimään jaloissasi ja punan nousemaan kasvoillesi,oikeaa rakastumisen tunnetta kun ei voi olla huomaamatta.
Säästä siis itseäsi sitä oikeaa suhdetta varten .