Normaaliako?

rohkea ja puhuisit asiat aivan suoraan.mulla oli sama tilanne. se auttoi.

..jos toi on sun ainoa ongelma, niin olet selvinny tosi helpolla. Muilla kun on oikeitakin ongelmia käsiteltävinä. Ei kaikki 17-vuotiaat ole joka viikonloppu menossa ja sehän pitäs olla vanhemmille helpotus. Ja ehkäpä tää poika sattuu pitämään susta ja siitä, että saa vaan olla teillä. Ehkä sekin on vaihtelua hänen arkeensa. Oletko ihan varma, että tämä on oikea ongelmasi? Vai mättääkö kenties joku muu? Itsekäältä ainakin kirjoituksesi kuullosti, vaikka ymmärränkin, että toki omaa rauhaa viikonloppuihinsa kaipaa.

Mieti asiaa myös pojan kannalta. Jotakin hänelle merkitsee se, että saa tulla luoksenne, ehkä se merkitsee hänelle paljonkin kun säännöllisesti tulee, vaikka sellainen ei murrosikäisestä yleensä päällepäin näy.

Vanhempien ero on joka tapauksessa aina lapsille rankka juttu, on yksinäisyyden ja hylkäämisen, juurettomuuden tunteita ym, ja yhteydenpito isään voi olla pojalle suuri tuki, vaikka he eivät edes tekisi mitään yhdessä. Jo pelkästään lupa olla isän kotona viikonloppu saattaa olla hirmu tärkeää itsetunnolle. Tämä on aikaa, jolloin hänen aikuisuutensa rakentuu.


Mitäpä jos yrittäisit ottaa hänen käyntinsä rennommin, onhan hän perhettä. Ei sinun tarvitse olla edustava tai miettiä tekemisiäsi, anna pojan olla omissa oloissaan ja tee sinä omiasi. Tai ehkä voisit jopa tutustua paremmin ja ystävystyä, saattaisit saada teille molemmille antoisan ihmissuhteen. Pian hän joka tapauksessa aikuistuu omille teilleen.

Faktoja: jokaisella on oikeus ja tarve perheeseen ja kotiin. Miehesi koti on myös pojan koti, vaikka hän pääasiassa asuisi äidin luona. Sinulla on oikeus mieheesi, pojalla isään. Elämä täytyy vain sovitella niihin raameihin, et voi heittää poikaa pois isänsä luota.

Meidän sohvalla makaa jatkuvasti murrosikäisiä, omia ja muiden. Onneksi saan joskus myös omaa rauhaa, mutta ovat he myös hauskaa seuraa välillä. Keinoni jaksaa on, että en ota heistä mitään vaivaa itselleni. Siivoamista tietysti tulee, mutta se ei minusta ole kamalaa. En rupea passaamaan enkä myöskään pingottamaan, en yritä väkisin keskustella tai viihdyttää. Minua ei haittaa vaikka tuhlaisivat päivänsä telkkarin tuijottamiseen, se on jo noin isojen omalla vastuulla, kunhan eivät ryyppää tai rettelöi. Minusta on hienoa kun eivät lähde pahantekoon kaupungille ja kaveritkin viihtyvät täällä. Vaatiihan se joskus pinnaa, mutta tunnen silti että saan enemmän kuin menetän.

Jos hän käy joka toinen viikonloppu isänsä luona, niin pitäisikö hänen luuhuta koko sekin aika kylillä ja kavereittensa luona? Eiköhän hän halua käyttää kaiken ajan mahdollisimman tarkasti hyväkseen.