Minulla on ihanat appivanhemmat. Olen pitkään lukenut näitä ja toinen toistaan haukkuu anoppia,
hei jos ne on niin kamalia, ei tarvitse olla tekemisissä lainkaan. En ymmärrä.
Minun anoppi on tavallinen, hänellä on oikkunsa
ja vaikeaa miehensä kanssa, hän on avautunut ja kertonut minulle suruistaan ja myös iloistaan.
En tiedä mitä hän minusta ajattelee, minulle hän on rakas. Hän on mieheni Äiti ja lasteni Isöäiti.
Tottakai joskus keittää ja tekisi mieli haistattaa, mutta miksi. Ketä se hyödyttää minua vai miestäni vai anoppia vai ketä, mä luulen jotenkin että tämä on muotiasia inhota anoppia.
Minusta joskus tulee anoppi ja olisi kauheaa jos olisin tällä palstalla. Hei herätään kaikki ja hyväksytään toisemme vikoinen ja puutteineen ja jos on ongelmia, eikö niistä voi puhua avoimesti.
Minulla on varmaan niin hyvin käynyt, hyvä mies
ja anoppi ja appi. Tottakai on riitaakin ollut ja on puhuttu ja sovittu ja se siitä sitten.
Ihmiset hyvät, pois katkeruus ja valta ja antaakaa ilolle ja hyville asioille mahdollisuus,
kaikki on hyvin pitkälle täällä maailmassa itsestä kiinni. Kokeilkaa. En halua saarnaa pitää, ahdistava vaan lukea, miten kamalia muka anopit on, mutta anopin pojat ei, hymyä huuleen
ja vastatuuleen..........
hei jos ne on niin kamalia, ei tarvitse olla tekemisissä lainkaan. En ymmärrä.
Minun anoppi on tavallinen, hänellä on oikkunsa
ja vaikeaa miehensä kanssa, hän on avautunut ja kertonut minulle suruistaan ja myös iloistaan.
En tiedä mitä hän minusta ajattelee, minulle hän on rakas. Hän on mieheni Äiti ja lasteni Isöäiti.
Tottakai joskus keittää ja tekisi mieli haistattaa, mutta miksi. Ketä se hyödyttää minua vai miestäni vai anoppia vai ketä, mä luulen jotenkin että tämä on muotiasia inhota anoppia.
Minusta joskus tulee anoppi ja olisi kauheaa jos olisin tällä palstalla. Hei herätään kaikki ja hyväksytään toisemme vikoinen ja puutteineen ja jos on ongelmia, eikö niistä voi puhua avoimesti.
Minulla on varmaan niin hyvin käynyt, hyvä mies
ja anoppi ja appi. Tottakai on riitaakin ollut ja on puhuttu ja sovittu ja se siitä sitten.
Ihmiset hyvät, pois katkeruus ja valta ja antaakaa ilolle ja hyville asioille mahdollisuus,
kaikki on hyvin pitkälle täällä maailmassa itsestä kiinni. Kokeilkaa. En halua saarnaa pitää, ahdistava vaan lukea, miten kamalia muka anopit on, mutta anopin pojat ei, hymyä huuleen
ja vastatuuleen..........
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olenkin joskus täällä käynyt sanomassa, että minullä on käynyt hyvä tuuri, kun kaikki miniäni ovat mukavia, tavallisia nuoria naisia. He ovat lahjoittaneet miehensä kanssa minulle ja appiukolle monia lapsenlapsia. Osa niistä on vielä minun eli anopin näköisiäkin. Olen ylpeä siitä : )
...on se etteivät ihmiset ole samanlaisia ja vaikka kuinka itse olis sisäistänyt miten ihmissuhteissa pärjätään on kuitenkin hyvä muistaa,miten joku taas ei pärjää. Keskustelupalstojen yksi hyvä idea on se, että purkaa mölyt täällä kuin järjestää ikimuistettavan kohtauksen anoppilassa.En ole nähnyt täällä kenenkään antavan anoppinsa/miniänsä yhteystietoja joukkohäirintää varten, vaan kukin kirjoittaja on suojellut kuitenkin omiansa. Eikö se jo osoita, että pahimmillaankin moni haluaa suhteet paremmiksi ja moni varmasti toivoo saavansa asiallista tukea ongelmilleen?
Voitko kuvitella, että hain jopa terapiasta apua pärjätäkseni mieheni sukulaisten kanssa. Olen kotoisin hyvätapaisesta perheestä, jossa kyetään pohtimaan myös omia virheitä ja kuitenkin vastassani oli ihmisiä, jotka pelasivat sellaisilla säännöillä ettei siinä enää hyvillä käytöstavoilla ja ihmissuhdevinkeillä pärjätty. Peli oli raakaa ja minä vahvistuin kymmenessä vuodessa sellaiseksi, etten enää säikähdä ja pelkää anoppiani. Hän vain on huonotapainen, pöydässä röyhtäilevä poikaansa mustasukkaisesti suhtautuva katkerahko nainen, jonka kanssa pärjää kun ei kuuntele sanaakaan hänen pillu-alkuisista sanoistaan ja hymyilee koko ajan. En minä häntä inhoa, mutta kiitos keskustelupalstojen pääsin purkamaan sikäläiseen kirjastoon pahimmat paineet koska olin anoppilassa aina hyvin yksin ajatuksieni kanssa.Kukaan ei ole elämässäni neuvonut minua käsittämään mummoja, jotka käyttäytyvät kuin ongelmanuoret.
..koin aikoinani minäkin. Fiksumpana olisin hakeutunut terapiaan, purin tuntojani ystäville ja kirjoittamalla raivoisia kommentteja ihan vain paperille, repiäkseni ne sitten jälkeenpäin. Minulla ei ollut pokkaa tarttua käytökseen, menin ihan puihin oudossa tilanteessa.
Vihaa tuli purettua myös lenkkipoluilla... ja hyvän treenin jälkeen oli aina hyvä mieli, jaksoi taas hymyillä ja ottaa vastaan...
Oli tosi vaikee käsittää, että aikuinen ihminen käyttäytyy kuin teinityttö.. kiroilee, käyttää härskiä kieltä jne.
Myöhemmin tajusin etten minäkään hyvin käyttäytynyt. Olen ollut tosi ylimielinen ja saan hävetä asennettani. Nykyisin näen anopissa hyviäkin puolia ja olen jopa oppinut (tai opettelemassa...) suhtautumaan lämpimällä ja todella hyväntahtoisella huumorilla hänen käytökseensä.
En halua, että rakas mieheni ja lapsemme joutuvat kärsimään siitä, että minä en tykkää anopin naamasta.. Mieheni on ollut tukenani vaikeina hetkinä, tämä nyt on vähintä mitä voin tehdä: yrittää loppuikäni tai anopin loppuiän tulla toimeen ja ystävystyä. En nimittäin haluaisi olla suvaitsematon.
On tullut minun aika mennä itseeni - ja sehän on ollut minulle eduksi, hyväksi, opiksi tulevia elämäntilanteita varten.
Vähän kun aikuistuin, niin kyllä se siitä helpotti. Ja pakko heti perään lisätä, että varaa aikuistumiseen on edelleen vaikka kuinka paljon. Tod. paljon..
Joo, on oikein kasvattavaa, kun nainen saa eläissään olla niin monena. Olen ollut äitini tytär, anoppini miniä, miniäni anoppi, mieheni vaimo, sisareni sisar jne.
Kyllä naisena olo naisten kanssa on monimutkaista ja hauskaa. Ja vaatii oppimiskykyä, itsehillinnän kasvattamista, suvaitsevuuden opettelua ja ties mitä muuta.
..loistava kommentti! Kiitos. Avasit taas uuden näkökulman: elämä meidän naisten kanssa on tosi kiintoisaa, onneksi ei harmaata :)