Pakko jonnekin vuodattaa tätä tuskaani ja sopisi useammallekin palstalle, mutta kun kyseessä on kuitenkin myös uskottomuutta, kirjoitan tämän tänne.
Aika moni kakkonen vakuuttaa, etteivät todellisuudessa halua toisen naisen miestä itselleen, että mies on vain hyvää seuraa/seksiä/ystävä jne. Minä voin kertoa olevani oikeasti rakastunut..:/
Kun tapasimme, olimme molemmat varattuja. Nyt olen itse vasta eronnut suhteestani, mutta mies elää yhä naisensa kanssa. Olen yrittänyt irrottautua tästä tilanteesta, koska tämä on minulle niin vaikea. Mutta tunteita on ihan liikaa, miehelläkin. Odotan ja toivon, että hän jättäisi naisensa, ketä ei enää rakasta ja jota ei 10vuodenkaan jälkeen halua kihlata/naida. Ja on tämän sanonut sekä naiselleen, että minulle.
Syvällä sydämessäni tiedän, että tämä mies on se, kenet haluan ja minusta tuntuu väärältä, etten saa olla hänen kanssaan. Silti en halua sekaantua heidän eroprosessiinsa, mutta olen tunteineni jo pahasti sotkeutunut.
Minua pelottaa, ettei mies saa lähdettyä suhteestaan (yhteinen talo, omaisuus jne..), mutta sitten hyväksyisin sen, että joku toinen on kuitenkin minua rakkaampi. Yritän olla kärsivällinen, mutta en jaksa enää kauan.
Tiedän, että saan valtavan viharyöpyn niskaani, mutten voi tunteilleni mitään, enkä haluakaan. Eikä nämä tunteet ole yksipuolisia.
Minulla olisi ottajia vapaistakin miehistä, mutten halua ketään muuta kuin hänet. Aion katsoa tämän loppuun, kävi miten kävi. Ehkä joskus kerron teille stoorin lopun.
Aika moni kakkonen vakuuttaa, etteivät todellisuudessa halua toisen naisen miestä itselleen, että mies on vain hyvää seuraa/seksiä/ystävä jne. Minä voin kertoa olevani oikeasti rakastunut..:/
Kun tapasimme, olimme molemmat varattuja. Nyt olen itse vasta eronnut suhteestani, mutta mies elää yhä naisensa kanssa. Olen yrittänyt irrottautua tästä tilanteesta, koska tämä on minulle niin vaikea. Mutta tunteita on ihan liikaa, miehelläkin. Odotan ja toivon, että hän jättäisi naisensa, ketä ei enää rakasta ja jota ei 10vuodenkaan jälkeen halua kihlata/naida. Ja on tämän sanonut sekä naiselleen, että minulle.
Syvällä sydämessäni tiedän, että tämä mies on se, kenet haluan ja minusta tuntuu väärältä, etten saa olla hänen kanssaan. Silti en halua sekaantua heidän eroprosessiinsa, mutta olen tunteineni jo pahasti sotkeutunut.
Minua pelottaa, ettei mies saa lähdettyä suhteestaan (yhteinen talo, omaisuus jne..), mutta sitten hyväksyisin sen, että joku toinen on kuitenkin minua rakkaampi. Yritän olla kärsivällinen, mutta en jaksa enää kauan.
Tiedän, että saan valtavan viharyöpyn niskaani, mutten voi tunteilleni mitään, enkä haluakaan. Eikä nämä tunteet ole yksipuolisia.
Minulla olisi ottajia vapaistakin miehistä, mutten halua ketään muuta kuin hänet. Aion katsoa tämän loppuun, kävi miten kävi. Ehkä joskus kerron teille stoorin lopun.
Vastaukset 43
Vanhimmat
kanssa seurustelemasta ja yhteen muuttamasta.
Kyllä niin paljon miehet jättää vaimojaan ja päinvastoin kun rakastuvat toiseen.
Siis mikä on este?
Mistä sinä tiedät että saat vihat itsellesi. Voi olla että päinvastoin käy siinä. Minä olisin ainakin kiitollinen jos pettäjämieheni olisi mies ja tekisi ratkaisun.
mies ei uskalla kertoa pettäneensä vaimolle häntä.
Eli toisin sanoen olet pelkkää ilmaa.
Kerroit että ovat asuneet yli 10 vuotta yhdessä eikö tuo ole jo liittoa?
Eivät kaikki pariskunnat mene edes kihloihin asuvat avoliitossa koko yhteisen ajan. Miksi heidän pitäisi kihlautua tai mennä avioon?
valitettavasti, että aidosta rakkaudesta on kyse mutta hirveää tuhoa saa aikaan jos kaikki paljstuu.
Lopulta ei mies ole onnellinen uudenkaan kanssa.
Kaikki lähtee itsestä ja jos mies ei eroa häntä ei voi pakottaa,valitettavasti.
Eikä sitä ole onnellinen itsekkään kun kaikki on alkanut salaa.
kaikenlaista hullua....näinhän se on minullekkin käynyt.Rakastunut varattuun ja olen itsekin varattu.En voi käsittää kuinka minulle voi käydä näin,kuin suoraan jostain typerästä elokuvasta tai huonosta kirjasta....mutta hirveä ikävä toista ihmistä ja kukaan muu ei kiinnosta,enkä voi nykyistä suhdetta lopettaa,koska on yhteisiä lapsia.Varmasti tulee haukut tästä mutta,mutta.....ken meistä on synnitön jne.
se alkaa todella tekemään vihaseksi kun varatun kanssa pelaa.
Saattaa tulla ykskaks vihanpurkaus sillä vaikka kuinka yrittää,taustalla kummittelee varatun puoliso.
Itselle valehtelemista koko touhu.
oikeassa.Eikä tämä oma tilanteeni tullut yhtäkkiä, vaan vuosien tuntemisen jälkeen. Tunnen myös puolison,enkä halua heidän väliinsä,siksi tuntuukin niin hullulta tämä tilanne,luulisi aikuisen ihmisen osaavan käyttää järkeään....vaikka jos käyttäisi ei tällaista tilannetta syntyisi.Ehkä se on sitä,että nyk suhteessa ei ole hellyyttä ja rakkautta,vain velvollisuuksia ja kun toisen sylissä on hyvä olla eikä se tunnu silloin väärältä....no varmasti itsensä pettämistä se on...surullista.
omaa avioliittoasi eläkä vain odota ,että jotain tapahtuisi tai puolisosi kantaisi yksin vastuun liitostanne. Parisuhdeterapiaan , parisuhdekursseille, kotona keskusteluja mistä pidätte , mutä haluaisitte toisiltanne jne.Et ilmeisestikään osaa hoitaa parisuhdetta. Miten pystyisit siihen tämän toisen kanssa ? Toistaisit vain samat virheet.
Kyllä se taivaathalkova rakastuminen muuttuisi ajan myötä tuiki tavalliseksi liitoksi. Ja siinä olisi kaksi petturia, jos menisi huonommin mistä tietäisi, että toinen... kun on jo aikaisemminkin !
aina ole noin mustavalkoisia....sanotaanko,että surullisinta on se ettei mitään enää voi korjata ei auttaisi terapiat eikä muut ja se johtuu tilanteesta jota et voi ymmärtää.Mistähän sait käsityksen,että puolisoni kantaa yksin vastuun tästä liitosta?
Tätä liittoa on kestänyt jo yli 30 vuotta ja voit olla varma,että on keskusteluja käyty....
En myöskään ole kokenut ns.taivaita halkovaa rakastumista kaikki on tapahtunut pikkuhiljaa ja kuitenkin se yllätti.
Mustasukkaiseksi en aio ruveta,kun en ole sitä koskaan ennenkään ollut, jos toinen on mennäkseen ei sitä voi estää vaikka olisi kuinka mustis,turhaa energian tuhlausta.....
En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, mutta minä olen entinen kakkonen ja nykyinen ykkönen, ja tilanne oli melkein samanlainen kuin sinulla, paitsi että olin itse vapaa.
Tunsin samoin, että on väärin etten saa olla hänen kanssaan, oli ikävä ja kaikissa muissa "hyvissä" ja vapaissa miehissä oli yksi vika; ne eivät olleet HÄN.
Minä päätin myös kaiken ikävän ja tuskan (ja häpeänkin keskellä) katsoa tarinan loppuun, niin sanotusti pelata riverin. Ja näin kävi!
Olemme avoliitossa olleet jo vuoden. Tietysti meille on ollut ongelmamme, ja tulee olemaankin, mutta niitä on kaikilla. Me rakastamme toisiamme.
Ja niin rakasti se toinenkin nainen kenen kanssa "kilpalin", mutta ehkä hänen rakkautensa ei ollut tarpeeksi?
Tiedän kyllä että minulla voi käydä yhtä ohrasesti, ja tiedän että moni tätä lukevista toivookin sitä. Mutta haluan sanoa, että suhteessa, olivat sen osapuolet sitten kuinka vapaita tai varattuja tahansa, on omat salaisuudet ja jutut, joita kukaan muu ei voi ymmärtää eikä nähdä. Ilmeisesti sinäkin luotat näihin teidän kahden välisiin tunteisiin ja haluat katsoa miten käy?
Kävi miten kävi, onnea ja jaksamista!
Tuttuja kuvioita(liiankin)
Yksi seikka aina kiusaa, kun tämän tapaisista asioista käydään keskusteluja ja pohdintoja, on se,
että ollaan niin sekaisin halujen kanssa. Minä haluun...Hän haluu ja ties kuka haluu, haluu...
Kun tärkeämpää kai kaikille toista OIKEASTI rakastavalle olisi välittäminen ja onnellisuus.
Ei me koskaan toisiamme voida omistaa tai hallita.
On hyväksyttävä toisemme sellaisenaan, se on rakkautta. Ei saman katon alla asumisella mitään todista tai voita.Joskus on ihan ok rakastaa etäämmältä aidosti. Joskus se on jopa salarakkaan perheenjäsenten hyvinvoinnista välittäminen, koska kyllä he useammissa tapauksissa ovat rakkaita, "sivuaskelluksista" huolimatta. Eli välitetään siitä, mikä toiselle on rakasta, vaikkakin joskus hiukan hankalaa (perhe-elämä).
Itse olen kiitollinen niistä hetkistä joita saan, enkä uskalla uneksia enempää. Enkä voi sanoa, että tämä olisi helppoa, mutta miksi pitäisikään.
Kaikkea hyvää toivotellen!
Niinhän se on, mutta joskus haluissakin piilee osa totuudesta.
Ja näissä keskusteluissa liian usein vain hyökätään puskista toisen kimppuun, ja löydään maahan. Kyllähän senkin ymmärtää, mutta niin harvoin keskitytään puhumaan oikeasti.
"Joskus on ihan ok rakastaa etäämmältä aidosti. Joskus se on jopa salarakkaan perheenjäsenten hyvinvoinnista välittäminen, koska kyllä he useammissa tapauksissa ovat rakkaita, "sivuaskelluksista" huolimatta. Eli välitetään siitä, mikä toiselle on rakasta, vaikkakin joskus hiukan hankalaa (perhe-elämä)."
Olen samaa mieltä, vaikka moraalisesti se on todella arveluttavaa.
Tässä on nyt joku juju mutta en saa sitä nyt sanottua :) Yritän myöhemmin.... :)
Kiitos sinulle, kun kerroit oman tarinasi. Voi hyvinkin olla, että saan tästä pahasti nenulleni tai sitten en. Jotenkin vain tuntu siltä, etten voi tästä nyt lähteä. Mutta jos mies ei jotain ratkaisevaa liikettä kohta tee (muuta konkreettisesti tms.), vedän siitä omat johtopäätökseni.
Huh, hu, tuli päivittäinen nauruannos otettua..
Aivan ihana tuo sun "juju"! Apua mä repeen huh hu...
Se jokin JUJU siinä varmasti on. Kerro ihmeessä kun keksit, jos ehdit ennen mua.
T:vasta 1 1/2 vuotta sitä esinyt.
Siis haluan oikaista väärinkäsityksiänne: olen itse tällä hetkellä vapaa (erosin seurustelusuhteesta, emme olleet aviossa, emme edes kihloissa). Rakastamani mies asuu avoliitossa, mutta eivät ole kihloissa, vaikka hänen naisensa vaatiikin jo avioliittoa.
Että näin.
Älä sorru tietämään hänen avokkinsa aatteita.
Mies puhuu sinulle jotain mutta totuus on toinen.
Mies ei itsekkään tiedä mitä haluaa eikä hän
tiedä mitä hänen vaimokkinsa ajattelee.
Sinä vielä vähemmän.
Vaatiiko avokki avioliittoa?
Kuka sellaista voi vaatia???
Toivoo tai odottaa joo se on ehkä enemmän niin.
Uskoisin hänen toivovan myös uskollisuutta.
Rehellisyyttä ainakin?
Toivottavasti mies on rehellinen itselleen
eikä mieti liikaa teidän naisten aivoituksia.
Jos sinä olet rakastunut muista ettei se ole rikos.
Rakastaa voi myös yksipuolisesti.
Eikä toisen rakastaminen ole niin vaikeaa.
Ainakaan etäältä.
Vaikeampaa on antaa jonkun rakastaa itseään.
Ottaa sitä vastaan.
Olla oma itsensä.
Voi miten helppoa on ottaa etäisyyttä kuin läheisyyttä vaikka matka olisi paljon lyhyempi.
Rakasta toki, sitä ei kukaan sinulta pois vie.
Jos se avovaimokin rakastaa miehellä on paljon rakautta ympärillään.
Rakastamalleen ihmiselle sen toki jokainen suo.
Tsemppiä, älä särje itseäsi odottamalla
itsellesi jotain.
Jos se tulee niin se tulee.
Kysyppä asia miehen naiselta? sinulla vain miehen kertomus, otappa vaaleanpunaiset lasit hetkeksi päästäsi pois..
Kuinka kauan aiot odottaa, itse olet jo sinkku.
Olet kuin ystävättäreni, odottanut jo kaksi vuotta. Kaveritkin jo nauraa näille viivytyksille, on asettanut itselleen jo monta rajaa, mutta siirtänyt niitä aina, kun on tullut hyvä selitys mm. äiti niin huonossa kunnossa, että nyt ei ole sopiva aika, avokille tulossa paha leikkaus (ei ole vielä tullut), nyt on hiihtolomalla luvannut mennä appilaan vetämään sähköjä, eihän sitä lupausta voi pettää.
Mies on kanssa kuulemma umpirakastunut, sielunveli, elämän mies. Mies on jotenkin kaksineuvoinen, kun tasan varmasti nukkuu avokkinsa vieressä, käy risteilyllä ja etelässäkin avokkinsa kanssa (avokki tilannut, pakottanut, maksanut), mutta ihan kohta tekee ratkaisun.
Pistä poikki ja sano, että elät omaa elämääsi. Vai etkö uskalla, nimittäin rakastava ihminen tulee aika pian luoksesi, ei kukaan jää kitumaan löysään huonoon suhteeseen. Ei edes rahasta.
Arvostan todella, että kerrotte omia mielipiteitänne ja kokemuksianne vastaavista tilanteista, vaikka ihmiset ja tilanteetkin ovat aina ainutlaatuisia, onhan niissä varmasti paljon samaakin.
Itse en usko voivani kahta vuotta odottaa..olen ollut tässä "odottavassa" tilanteessa nyt 3 viikkoa eli sen jälkeen, kun itse erosin, kerroin miehelle, et odotan tekoja myös häneltä. Mitään en painosta, hän tietää, mitä ajattelen ja yritin pahan oloni lopettaa lopettamalla koko suhteemme, koska päässäni naksahti ja annoin kaiken tulla ulos, mitä mieltä olen.
Hän tekee niin kuin parhaakseen näkee. Tiedän itsekin, että tämä vaikuttaa ulkopuolisesta hyvin tyhmältä, mutta itsepähän olen vapaaehtoisesti tässä. Katsotaan, kuinka tätä jaksan.
Kiitos kommenteistanne ja avustanne, tarvitsen juuri näitä nyt.
Yhtään en vähättele tai mitään, mutta kolme viikkoa, ja sinä alat menettää hermosi. Lähditköhän sillä ajatuksella, että mies lähtee myös ja jatkaa sinun kanssasi, vai sillä, että rakennat oman elämäsi, ja jos mies käy siihen, niin sitten käy.
Ethän vaan etsi miehestä sitä vahvutta ja varmuutta mikä pitää olla sinussa itsessäsi?
Tuossa oli, ettet painosta,et ehkä sanallisesti, mutta ahdinkoon varmaan ajaudut, jos olet päättänyt ettet puhu miehelle asiasta, vaan annat hänelle tilaa ymmärtää itse. Samaan aikaan tuskaannut ja työläännyt, kun mies ei ota asiaa puheeksi,ei päätä eikä ratkaise.
Olen ehkä sinua paremmassa asemassa,olen järjestänyt oman elämäni tukipilarit ja vahvuuden muualle kuin toiseen ihmiseen.
Sillä kestän ja jaksan tilanteen, joka ei ihan vielä ole valmis ratkaistavaksi. Riskipeliä, mutta ratkaiseva erä tulee varmaan eteen. Mitä sitten tapahtuu? Sen verran jännää, ettei mielellään katsoisi kortteja, mutta kun muuten ei pääse eteenpäin.
Rakastan ja ikävöin, ajatuksissani on vain hän.
Nyt minulla alkaa olla jo kiire toisaalle, mutta kerron lyhyesti: olen vahva ihminen, minun ei ole koskaan tarvinnut hengittää elämää kenenkään miehen kautta. Pystyn olemaan yksin ihan hyvin, tässä ei ole kyse nyt siitä ollenkaan. Mutta hyviä pointteja kyllä. Ja sanallisesti olen kantani hyvin selkeästi ilmaissut, mutta eropäätöksen ja varsinaisen eron voi tehdä vain mies, jos niin todella tahtoo,kuten puhuu.
hyvässä hengessä,vaikka pidänkin täysin hirveenä touhujanne.. Siis ensiksi kysymys. Miksi et laita miestä seinää vasten,elikkä ota,tai jätä?? Siinä sinulla olis mahis saada tai hävitä,koska jos mies sua todella rakastaa eniten,niin hän valitsee sinut!
Itsellä tilanne seuraava. Epäillyt jo kuukausia,että mies pettää mua jollain tasolla ja ei tietenkään tunnusta. Meillä elämä on yhtä helvettiä ja jättäisin välittömästi miehen,jos saisin asiaa varmuuden. Se,että kaikkia pieniä vinkkejä tulee jatkuvasti ja tunne sanoo,että sua huijataan päivittäin on niin hirveetä petetylle,sekä koko perheelle,ettet voi sitä tunnetta tietää,ennenkuin itse joudut sen kokemaan. Ja meillä on myös pieni lapsi,joka kärsii. ja joo tiedän nyt tulee kommenttia,että miksen vaan jätä miestä,mutta se ei ole helppoa,kun ajattelee,että jos onkin väärässä ja samassa tilanteessa olevat naiset ymmärtää tunteeni tasan tarkkaan. Siis lähtisin välittömästi ja antaisin miehelle tilaisuuden uuden kanssa,jos saisin selvyyden. Ja pitkän liiton jälkeen haluaa selvyyden,ennenkuin itse voi jatkaa eteenpäin.
Mun mielestä sä et voisi menettää mitään sillä,että kertoisit itse miehen puolisolle tai pistäisit miehen valitsemaan,koska silloin kaikki voittais ja te ehkä pääsisitte elämään normaalia elämää miehen kanssa ja vaimollekkin suotais sama mahdollisuus,kukaan ei halua tulla kusetetuksi. Ja jos mies valitsisi vaimonsa,niin sä et menettäis mitään,koska silloinhan et olisi miehelle niin tärkeä,että sun kannattaisi jäädä roikkumaan. Eli riski olis sulla mielestäni ainoastaan,se,että menettäisit jotain,mikä on sulle enemmän,kuin sille toiselle,elikkä miehelle! Kypsät ihmiset ajattelevat itsensä lisäksi myös muita osapuolia.
Mies tietää, etten aio olla kakkonen, eikä se minulle riitä. "Ota tai jätä"-tilanne on tullut miehelle jo selväksi, katsotaan, miten käy.
Olen pahoillani tilanteestasi, enkä nytkään ilku miehen avovaimolle, vaan onhan tämä todella väärin häntäkin kohtaan. En silti pidä hyvänä ideana sotkeutua ja mennä kertomaan avovaimolle. Onneksi ei ole lapsia kuvioissa, kenelläkään.
Minäkin olen nyt odottavalla kannalla asioitten järjestymisen suhteen, vaikka pinnani onkin ollut uskomattoman pitkä. On vain tunne, että jotain tapahtuu.
Selkää en laita seinää vasten, koska tiedän ainakin tähän mennessä asetelman olleen sellainen, että kulissit on pitänyt pitää pystyssä, hinnalla millä hyvänsä; ja hintanahan on ollut vain ja ainoastaan ainutkertainen elämä.
Tosin, tuossa kuviossa on nyt kaksi pientä lasta, ja tilanne alunperin oli se, että miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa raskaaksisaattamansa nainen vaimoksi, vaikka olivatkin eronneet ennen positiivista testiä. Nainen vaan tuli takaisin, ja vaati puolisokseen, lapsensa isäksi, eikä kunniallinen mies (vaikka häntä kusipääksi tms. onkin haukuttu) voi oikeastaan muuta kuin tehdä sen mukaan. Tilanne oli aika hämmentävä, kun naisella on oikeus päättää raskaudestaan mahdollisen isän mielipiteestä huolimatta.
Mies oli abortin kannalla, olihan suhde jo päättynyt. Se että lapsi sikiää viimeisistä yhdynnöistä on kohtalon ivaa, jonka edessä on melko sanaton.
Oma juttumme oli siinä vaiheessa, kun tuo viaton sikiö oli kiinnittynyt ja alkanut kiivaan jakautumisensa ja kasvunsa raskaudesta tietämättömän äitinsä kohdussa, hyvässä alussa, koska olimme tunteneet jo pitkään. Nyt kun mies siinä vaiheessa oli vapaa, niinkuin itsekin, emme nähneet mitään estettä sille, että aloimme seurustelun. Minä rakastuin,hänkin, eikä sitä voi tällainenkaan tapahtuma tappaa.
Sitä on tietysti turha sanoa, ehkäisystä pitää huolehtia, jos ei lapsia halua. Sitä miksi raskaus ei aiemmin alkanut, käyttivätkö mitään ehkäisyä, miksi näin pääsi käymään, en ole kysellyt. Mies on kuitenkin vastuunsa kantanut,meni naimisiin naisen vaatimuksen mukaisesti,erovaiheessa alkunsa saanut lapsi saanut isän.
Näitä taustoja vasten on aika naurettavia puheita ja kommentteja, joita tuolla miten kakkoset jaksaa- topikissa olen vastauksiksi saanut. Selkäänpuukotukset ja muut, nekin, missä minut on haukuttu ties miksi, kertomani halveksittu jonkun pehmeäkantisen novellin tasolle.
Mutta.. rakkaus se on ikuinen, mihin ikuisuus päättyy, mä tiedä en.
että ei. Mies ei ole kantanut vastuutaan,koska on pitänyt suhdetta toiseen naiseen. Päinvastoin hän on luuseri ja valehtelija. ja kenenkään vaimo ei pysty vaatimaan mitään pakkoavioliittoa nykypäivänä,taitaa olla miehen valheita tai sit mies on todella selkärangaton. Ei lapselle ole hyväksi isä mikä ei ole kokonaan läsnä ja ero on lapselle paljon parempi kuin isä ja äiti elee,kuin sijat pellossa. Ja vaikka mies olisi lapsensa tähden liitossa,niin tekee huonoa lapselle enemmän,kuin hyvää,koska lapsi vaistoaa asioita.
Tekosyitähän riittää aina ja rakkaudeksikin voi kutsua huorintekoa. Kunioitan tuota nimimerkillä Stiina*** naista,koska hän on sanonut miehelle että valinta pitää tehdä.
Lapsen vuoksihan ei tarvitse naimisin mennä. Kyllä siinä on ollut halu niin miehellä kuin vaimollakin. Kulissien ylläpitämiseksikö syntyi vielä toinen lapsi. Varmaan vielä kolmaskin.
Miehellä sinulle typerykselle selityksiä riittää. Eiköhön mies vain rakasta vaimoaan ja lapsiaan, sinä olet jonkillainen säälittävä sivujuonne, joka kuvittelee hätäisiä panoja rakkaudeksi.
Jos mies olisi sinua rakastanut, ei hän olisi toisen kanssa alttarille nykypäivänä astunut. Ja vielä toisellakin lapsella sinetöinyt liittoaan rakastamaansa vaimoon.
Miehet eivät edes tiedä mitä rakkaus on!
tiedät, tosiaan. Tosi upeaa, paatosta löytyy muualtakin.
Rakastamaansa vaimoon. Just just. Minä elän uskossani, elä sinä omassasi.
Voi hyvänen aika, tämähän menee hauskaksi.
Asiantuntevia ja tietäviä henkilöitä riittää vastaamaan ajatukseen kuin ajatukseen. Kiitos siitä.
Eiköhän mies itsekin tiedä, että asia pitää ratkaista. En minun tarvitse käyttää vähäisiä yhteisiä aikoja riitelyyn, jalanpolkemiseen, vaatimiseeen. Asiat etenee, painollaan.
Nyt sinun kannattaa jo avata ikkunaa, hengittää muutama pitkä ja syvä hengenveto raitista ilmaa: rupeaa hiilidioksidi kasaantumaan verenkiertoon, eikä sekään ole hyväksi.
" Rakkaus on ikuista, mihin ikuisuus päättyy" sitä en tiedä.Syvällistä niin syvällistä, että kyyneleet tulevat silmiin.
Sitä eivät varmaan tiedä viisaammatkaan kuin sinä; Einstein!
Mihin se ikuinen rakkaus olisi hävinnyt omaan aviovaimoon. Ymmärrän, että olet itsekkyydessäsi onneton. Miehellä on vaimo ja lapset, joita hän hellii siellä arjen keskellä.
Jos rakkaus sinuun olisi ollut todellista, ei mitään avioliittoa ja toista lasta olisi tullut.
Katso peiliin pahvi.Tyhmä ,rakastunut nainen ja huorissa käyvä narsistimies. Sairasta peliä
ToDella sairasta peliä, kyllä. On.
Olen ensin Einstein, sitten tyhmä rakastunut nainen.
Mies omaa rakasta vaimoaan ja lapsiaan arjenkeskellä hellivä ja välillä huorissa käyvä narsistimies.
Anteeks' kun en pysty suhtautumaan paheksuntaasi tämän vakavammin. Vaivaako sua kovinkin paljon tuommoinen repaleisuus ?
repalaisuudesta ole kysymys. Tajuathan mitä sinun kohdallasi vertauksella Einstein tarkoitetaan. Ei voi kuin ihmetellä aikuisen ihmisen teinityttömäisiä laulujen sanojen siteeraamisia kuin jostain päiväkirjasta, samoin "syvällistä filosointia" rakkauden ikuisuudesta, kun on kysymyksessä toisen perhettä hajottava hutsu.Kyllä mies voi olla narsisti siinä suhteessa, että käy lempeä hakemassa pikapanoillaan, eli hakee lyhytaikaista hyvää itsekkäästi, eikä ajattele, mitä aiheuttaa vaimolleen , jos petturuus selviää. Silti hän hellii lapsiaan ja perhettään.
Sinä et ole todellakaan vahvoilla tässä suhteessa, olet jo joutunut syrjään miehen valitessa toisen ja sen jälkeen vielä perheeseen on tullut uusi vauveli. Kirjoituksiesi perusteella et kyllä olisi kypsäkään miehen eroon, ja siihen, että sen jälkeen olisit tavallaan vastuussa lapsista, jotka olisivat ehkä puolet ajasta isänsä hoidossa. Siihen tarvitaan hyvää, viisasta ihmistä.Ei tuollaista haihattelijaa kuin sinä olet.
hölmö
Niinpä, miksi kukaan ihminen kuvittelee jonkun toisen häntä rakastavan?
Ehkä sinua ei tosiaankaan ole kukaan rakastanut. Ehkä sinä et ole itse ketään rakastanut? Silloin et voi tosiaan tietää.
Aika monella muulla on kokemus rakkaudesta. Sen tosiaan voi tietää.
Siinäpä varsinaisen järjenjättiläisen kommentti?=D Sinä et tunne minua, historiaani, etkä ihmissuhteitani lainkaan. Kyllä minua on rakastettu ja itse asiassa jättämäni eksä rakastaa minua yhä, mutta minä en häntä. Olen rakastanut ennen ja rakastan nyt. Voihan se olla, ettei tämä rakastamani varattu mies minua rakastakaan, mutta on sanonut olevansa rakastunut minuun. Kyseessä on mies, joka ei ole ns.helposti tunteista lässyttävä. No..katsotaan.
näin, katsotaan. Olemme näämmä samantapaisessa veneessä. Ilmeisesti sinäkään et tarvitse muitten myötätuntoa etkä hyväksyntää tilanteessasi, niinkuin en minäkään.
Elämä vain on tällaista. Ei mene kaikilla samojen kaavojen mukaan, eikä tilauksien mukaan. En minä tilannut itselleni tällaista suhdetta, mutta sen sain. Joku varmaan hoksaa tähän sanoa, että tällainen tyhmä avionrikkoja-haihattelija-huora on tuon ansainnut. Mikä neronleimaus. EINSTEIN ! Ei kuitenkaan muuta kenenkään asemaa millään tavalla.
Elämä jatkuu, aamu tulee.
veneessä, mutta Stiina on tekstiensä perusteella paljon fiksumpi ihminen kuin sinä.
Oma nyt noin 2 vuotta ksetänyt suhteeni alkoi myös kaikenlaisten sekoilujen jälkeen. Olin itse toisessa suhteessa hän ei. no se jäi yhteen kertaan. Kerroin silloiselle poikaystävälleni, hän antoi anteeksi.
Suhteesta ei kuitenkaan loppujen lopuksi tullut mitään hänen katkeruutensa vuoksi ( minkä täysin ymmärrän). Tämä tyyppi jonka kanssa olin häntä pettänyt asui samalla alueella, meillä oli yhteisiä kavereita jne. Sillä välin kun olimme vielä yhdessä ex-poikakaverini kanssa niin tämä tyyppi oli alkanut seurustella yhden kaverini kanssa. Tätä kesti noin vuoden kuten omaanikin.
Lopulta hän ei enään seurustellut enkä minä.
Aloimme viettää paljon aikaa kahdestaan, melkein joka päivä. Kaverini joka siis seurusteli ennen tämän kanssa soitteli hänelle koko ajan ja pyysi auttamaan kun on vaikeeta ( alkoholi, huumeet), jäin aina kakkoseksi. joka ikinen kerta hän meni.
Aikaa kului jonkin verran ja tämä nyt entinen kaverini oli löytänyt itselleen uuden. Hän ei enään soitellut, ei myöskään minulle vaikka olimme joskus parhaat kaverit.
Aloimme seurustelemaan tosissamme ja nyt olemme asuneet yhdessa jo noin vuoden, matkustelleet ympäri maita. Tulevaisuus näyttää ihanalta, vaikka menetin kaverini.
Stiina*** hyvä,
kyllähän minä epäilemättä olen tyhmä, mutta kun menet seuraavan kerran sellaista julkisesti sanomaan toisesta, katso ensin, mihin väliin sen sanot.
Kommenttini ei ensinnäkään ollut osoitettu sinulle vaan sille nimimerkille "...että mies rakastaa sinua". Juuri hänelle halusin osoittaa epäilykseni, että kommentistaan päätellen hän ei ole ikinä rakastanut ja saanut rakkautta, kun kerran epäilee sellaisen mahdollisuuden olemassaoloa. Sinusta en puhunut siinä yhteydessä mitään. Enhän minä tosiaan ulkopuolisena voi tietää teidän rakkaustarinastanne muuta kuin sen mitä sanot (enkä lähtökohtaisesti epäile sitä).
Mutta niin, epäilemättä olen "järjenjättiläinen", kun tekstini ei siis ole luettavaa. Pahoittelen, että erehdyin kommentoimaan aiemmin.
Voisin vain todeta, että jos todella et halua yrittää rikkoa miehen avioliittoa, niin miksi sitten edelleen roikut tässä miehessä? Vai haluatko kuitenkin?
Jos hän on laittanut perheensä edellesi, eikö vaikuta sinustakin siltä, että sinua houkuttaa vain tämä kielletty hedelmä? Luuletko sen maistuvan samalta vielä, jos pääsisit viettämään sitä tavallista, ankeaa arkea miehen kanssa? Luuletko, että hän oikeasti olisi onnellinen kanssasi, erossa lapsistaan ja syyllisyydentuntoisena?
Jos sinulla olisi ottajia vapaistakin, mikset kokeile sitoutua johonkin muuhun suhteeseen ja päästää pakkomielteestäsi (=tästä miehestä) irti?
Haluatko välttämättä uhrautua riutumaan tässä vapauden huumassa luvatussa "rakkaudessa"?
Useimmat varatut miehet harhautuvat "rakastumaan", kun ensimmäinen lapsi syntyy, jäätyään vähemmälle huomiolle. Se ei tarkoita sitä, ettei mies rakastaisi vaimoaan, vaan sitä, että luonnostaan narsistinen eläin hakee tarpeidensa (myös psyykkisten) tyydytystä muualta ja ehkä jopa haavemaailmassaan kuvittelee, että tämä toinen tyydyttäjä ehkä hoitaisi hänet uudessa suhteessa paremmin kuin edellinen?
Kuvitteletko, ettei sama kohtalo koittaisi sinulle, kun ensimmäisen lapsesi jälkeen hän alkaa kärsiä samaa narsistista tarpeiden tyydyttämättömyyttä..? Eikä siihen tarvita edes lasta, riittää kun et enää vuoden jälkeen jaksakaan palvoa häntä ja toteuttaa jokaista oikkuuaan..
Olen itse mennyt naimisiin miehen kanssa, joka jätti lapsensa ja lapsensa äidin. Suhteemme alkoi niin, etten tiennyt heidän olemassaolostaan. Vielä viikkoja ennen häitä tiesin olevani tekemässä pahan virheen. Maksan siitä virheestä edelleen, koska huomasin olevani naimisissa naiivin miehen kanssa, joka on a) pettäjä ja b) todella narsistinen. Siis ne samat ominaisuudet, jotka toivat hänet luokseni, ajavat minua hänestä poispäin, jatkuvasti.
Jos kuvittelet voivasi muuttaa hänet, kannattaa tutustua aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin esim. Väestöliiton sivuilta, voit lukea lyhyen oppimäärän miehen psykologiasta.
Laske hetkeksi irti siitä huumaavasta riutuvan rakkauden palosta, ja tutki sitä etäältä. Onko se todella rakkautta, vai onko sinulla vain tarve kokea noin "suuria" tunteita?
Ehkä jopa Kauniiden ja Rohkeiden katselu voisi tyydyttää sen draaman tarpeen, joka monen naisen sisällä palaa.. itse "Kauniita ja Rohkeita" tosielämässä eläneenä voisin suositella omaa elämää sinullekin, oman vapaan miehen kanssa.
Varmemmat mahdollisuudet onneen, sanoisin.
Toivottavasti saat ajattelemisen aihetta ja lopulta voittaa OMA arvokas elämäsi.
Voimia. Kaikille.
En viitsinyt edes lukea alkua pidemmälle, kun silmiini osui sen verran räikeitä sanoja. Ensinnäkin: rakastamani mies EI ole avioliitossa, ei edes kihloissa, hän asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Heillä EI ole lapsia, eikä minulla ole lapsia.
Roikkumisesta: kyllä se on enemmänkin toisin päin, sillä mies tuntuu roikkuvan henkisesti minussa miltei enemmän.
Minä en ole muuttamassa ketään yhtään mihinkään. Eivät ihmiset pohjimmiltaan muutu.
Lukemisen taitoa sinulle. En jaksa enempää ottaa kantaa, koska nämä kommenttisi eivät sovi tilanteeseeni yhtään.
luin niin monta viestiä tästä ja toisista ketjuista, että olen sekoittanut mieheesi avioliiton ja lapsen. Pahoitteluni siitä.. Ymmärtänet kuitenkin pointin siitä varatusta miehestä kiinnostumisesta? Kielletty hedelmä jne..?
Joo, olen saanut paljon vastauksia ja erilaisia näkökulmia tähän. Kiitos, rakkaat siskot, arvostan todella ja toivon kommenttejanne lisääkin.
"Kielletty hedelmä" -kuvio ei viehätä minua ollenkaan. Jos se viehättäisi, minulla olisi toki useampia varattuja miehiä kierroksessani tälläkin hetkellä. En tiennyt et suht viaton ihastus muuttuisi tällaiseksi, mut niin vain on käynyt. Ja näin näyttää olevan miehenkin laita.
Luulen silti että yksi jos toinenkin meistä -kröhöm- on joskus sekaantunut varattuun mieheen.
Itse olen kuitenkin niin realisti, etten ikinä lähtenyt suhteeseen muuta kuin omista lyhytaikaisista tarpeistani johtuen. En koskaan halunnut ketään näistä pettäjistä itselleni.. olisin joutunut ojasta allikkoon, niin sanotusti.=)
Ihminen on eläin, jolla on vietit ja tarpeet. Toiset pystyvät niitä kontrolloimaan paremmin kuin toiset, sille ei kukaan Raamatunheiluttaja voi mitään.
Realiteetit kannattaa kuitenkin pitää mielessä myös tossa sun tilanteessa. Luuletko, että teillä voisi olla mahdollisuuksia olla onnellinen, kun nyt jo koet olevasi veemäisessä tilanteessa miehen "munattomuuden" (sorry ilmaus) vuoksi?