Monella on näköjään sama ilmoitus ollut pitkään tuolla treffeillä. Jos naiset saavat kerran paljon vastauksia niin miten vielä tuollaiset kohtalaisen näköisetkin eivät yli vuoden jälkeen ole löytäneet miestä? Kyllä naisessa joku täytyy jo silloin mättää..
sama ilmoitus pitkään
ccccccccc
243590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mieltä hivelee kun aina joku vonkaa...
Itse uskon, että kyseessä voi olla yksinkertaisesti se, että halutaan vaan aina kokeilla jos se seuraava olisikin vähän parempi. Ei osata tyytyä mihinkään.
Toinen voi olla, että heille kelpaa vain ne hyvännäköiset miehet, jotka osoittautuukin aina pelimiehiksi.
Kolmas on, että he hakevat ilmoituksestaan huolimatta vain seksiä. Eihän kukaan nainen ilmoitukseen laita, että hakee seksiseuraa, koska muuten viestilaatikko tulvisi viesteistä, joita ei ehdi lukemaan.
Vikaa ja vikaa, miten senkin nyt sitten ottaa.
Kyllä se vika silloin on naisessa jos ei sadoista yhteydenotoista huolimatta löydä ketään. Tavallisimmat syyt ovat luultavasti
1) Etsitään jatkuvasti jotakin vielä "parempaa"
2) Ei edes tavata oikeasti kaikkia vaan viestitellään ja yritetään löytää joku joka "sytyttää"
3) Huono itsetunto eli pidetään ilmoitusta netissä vain kehujen takia
4) Henkinen kehitys jäänyt 14-vuotiaan tasolle, ei tiedetä mitä halutaan
5) Etsitään täydellistä ulkokuorta ja vasta sen jälkeen keskitytään sisältöön (aika harva näistä täydellisyyksien etsijöistä on itsekään täydellinen...)
6) Ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä tutustua toiseen yhtä treffikertaa enempää vaan kuvitellaan että pitää löytää joku sytyttäjä
Lopuksi voidaan todeta etteivät tuommoset koskaan mitään tule löytämäänkään ja lopulta ehkä huomaavat että elämä on mennyt kokonaan ohitse kun aika on tullut täyteen. Sitten itketään ja valitetaan kun elämä meni pilalle eikä ole perhettä eikä ketään joka rakastaisi!
No, kuten usein todetaan, niin sitä saa mitä tilaa!
1) Etsitään jatkuvasti jotakin vielä "parempaa"
Ei, ei ja ei. Suhteen kyllä haluan, mutta sen pitää olla hyvä suhde - en etsi siitä vikoja, mutta oikea tuntuu oikealta.
2) Ei edes tavata oikeasti kaikkia vaan viestitellään ja yritetään löytää joku joka "sytyttää"
Kaikkia ei ehdi tavata ja kokemus on jo osoittanut, että jos mies ei sytytä yhtään kirjoituksessaan niin ei sitä kannata tavatakkaan. Ja se ei riipu siitä, että kirjoittaako romaanin vai ihan vain lyhyen viestin.
3) Huono itsetunto eli pidetään ilmoitusta netissä vain kehujen takia
Kai varmaan jotkut, mutta itsellä sellaiset viestit menee suoraan roskiin - en ole kiinnostunut muista kuin aivan aidoista viesteistä. Poistan profiilin heti jos joku tuntuu oikealta.
4) Henkinen kehitys jäänyt 14-vuotiaan tasolle, ei tiedetä mitä halutaan
Tiedän liiankin tarkkaan mitä haluan ja se on varmaakin enemmän ongelman, pitää opetella joustamaan kun ei sitä täydellistä ihmistä ole kuin omassa päässä jokaisella.
5) Etsitään täydellistä ulkokuorta ja vasta sen jälkeen keskitytään sisältöön (aika harva näistä täydellisyyksien etsijöistä on itsekään täydellinen...)
Täydellisyys on tylsää, jotain särmää pitää olla jotta kiinnostaa. Kukaan, siis kukaan, ei ole täydellinen.
6) Ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä tutustua toiseen yhtä treffikertaa enempää vaan kuvitellaan että pitää löytää joku sytyttäjä
Voin kuvitella, etää pari miestä joita olen tavannut ajatteli juuri näin. Mutta kun on se koulukunta, jonka mielestä se "kipinä" tai "kemia" syntyy sitten ajan kanssa ja sitten on se toinen, jota itse edustan - eli se joko on tai ei ole ja sen tietää viimeistään 2-3 tapaamiskerran jälkeen. Itsellä kuitenkin ollut muutama pitkä ja vakava suhde takana ja tiedän, että se jokin oli jo ilmassa heti kun tavattiin. Toki se on ollut myös vääriksi osoittautuneiden kanssa, mutta pointti on että kun toiset sytyttää ja toiset ei. Minä haluan sytyttäjän kun niitä kyllä on, ei tarvitse tyytyä johonkin joka on kyllä ihan kiva. Jaa saa haukkua, mutta etsin kunnes löydän sen ja en valita.
Ne miehet, jotka näin valittaa on kai yleensä niitä ihan kiva, mutta mä ajattelen sua enemmän kaverina, tyyppejä joissa ei siis sinänsä ole mitään vikaa. Mutta älkää sitten olko kiinnostuneita meistä "täydellistä ulkokuorta tavoittelevista päiväunissaan liihottelevista prinsessoista" ja marisko että meissä on jotain vikaa kun ei miestä löydy vaikka tarjokkaita on.
helpottaisi, jos ihmiset suoraan sanoisivat kumpaa koulukuntaa edustavat...hakevatko ensisijassa ihastumista vaiko rakastavaa (toivottavasti) elinikäistä suhdetta. Se ihastuminenhan ei yleensä johda oikeasti hyvään suhteeseen, kun suhteen alussa vallinneet tunteet tasoittuvat. (Katsokaa ympärillenne, jos kaipaatte vahvistusta tälle väitteelle.) Varsinkin naiset harrastavat usein sitä, että sanovat hakevansa elinikäistä kumppanuutta, mutta sitten käytännön tasolla hakevat kuitenkin ihastumista/romanssia mikä ei yleensä ole sama asia. Miellelläni välttäisin näitä naisia alusta pitäen.
Itselläni kylläkin on ihastuminen johtanut kestävään ja pitkään suhteeseen kahteen otteeseen, joten tuntuu kyllä erittäin kyyniseltä ajatella muuten.
Se vain, että suhde vaatii työtä mutta itselläni ainakin se vaatii sen ihastumisen tunteen ja sitä "kemiaa", niin arjestakin sitten selviää kun tekee tarvittavan työn - kun ainakin se pohja on olemassa. Jos alusta saakkaa hissuksiin rakennetaan ilman mitään suurempia kipinöitä niin tylsää on sellainen. Mutta tiedän, että toiset valitsevat sen tien - itse jo omien vanhempieni kohdalla olen saanut todistaa muuta niin muuhun en halua itsekään tyytyä.
Mutta omalla kohdallani pistän kyllä pelin heti poikki jos sitä jotain ei tunnu, joten en nyt kyllä ole mikään "riski" -m77- kaltaisille miehille.
itse pistäisin pelin myös poikki sinun kanssasi, koska kyllä käsityksen siitä mikä on terve parisuhde on oltava sama. En halua suhdetta naiseen, joka lähtisi kävelemään tai ryhtyy tyytymättömäksi siinä vaiheessa kun siirrytään ihastumisesta arkeen. Enkä myöskään tarkoittanut, että ihastuminen on aina pahasta. Kiva tunnehan se on, ja välillä johtaa hyviinkin suhteisiin, mutta se johtaako vai ei on arpapeliä. Omat vanhempani taas aloittivat oman suhteensa kovalla ihastumisella, enkä haluaisi itselleni sellaista suhdetta mikä heillä nyt on! Ne joihin itse helposti ihastun eivät ole juuri koskaan ihmisiä joiden kanssa olisi ollut oikeasti hyvä elää. Se tunne on ainakin minulla aivan liian likeinen panetuksen kanssa. Omasta perspektiivistäni katsottuna parin vuoden suhde on myös lyhyttä. Siinä on vasta alettu elämään suhteen arkea.
(Tarkoitin muuten ajan haaskaamisella sitä aikaa mikä kuluu nettideittailussa kiinnostavan ihmisen löytämisessä. Sitä "jotain" ei nimittäin varmastikaan verkon välityksellä helposti välity vaan se edellyttää tapaamista ja siksi olisi kiva tietää naisen odotukset ja koulukunta samantien.)
voi,voi kun kyllähän se niin on että kaikkien omat kokemukset määräävät paljon miten suhteisiin asennoituu. Itselläni paljon hyviä kokemuksia omassa lähiympäristössä lähinnä vain noista ihastumisesta alkaneista suhteista, jotka on useat kestäneet kyllä hyvin ja hyvin kauan.
Sen alkuhuuman jälkeen ei lähdetä kävelemään jos ihmisestä oikeasti välittää, mutta itselläni pohjaa sille parisuhdevälittämiselle ei oikein ole jos mitään erityistä kipinää ei koskaan ole ollutkaan. Sitten tehdään töitä ollakseen yhdessä ja en tiedä mistä tuon pari vuotta nyt vedit. Totta toinen pitkä suhteeni oli 2,5 vuotta ja toinen 6 vuotta, kumpikin päättyi vain ristiriitoihin siitä mitä elämältä haluaa - eli toisessa naimisiin menemiseen (en halunnut ja mies halusi, minulle oli liian pian) ja toisessa lapsiasiaan (olin vaihtanut työtä ja en edes harkitse tuota moneen vuoteen ja mies ehdottomasti haluaa lapsia ja monta). Eli ei siihen, että olisi alkuhuuma tullut alas sillä kummassakin suhteessa arjen tasolla oltiin jo ennen kuin vuosi tuli täyteen :)
joo tiedän, että kirjoittaessani yleistän liikaa. Se on paheeni. Hienoa, että sinulla on ihastumisen kautta syntynyt pitkiä parisuhteita. Itselläni on myös ollut pitkiä suhteita ja tiedän, että voin aivan hyvin aidosti rakastaa ihmistä johon en ollut alussa ihastunut. Se vain harmittaa kuinka usein ihastumisen kautta suhteitaan jäsentävät haluavat niin herkästi leimata hitaammin kypsyvät suhteet ja niihin liittyvät tunteet jotenkin viallisiksi. En tarkoita, että sinä nyt olisit kovin vahvasti tätä tehnyt...kunhan vain vihjailit. (95% ihmisistä muuten ei halua sellaista suhdetta kuin mitä heidän vanhemmillaan on.)
En itseassiassa edes vihjaillut että niissä olisi jotain vikaa, en vain itse halua sellaista suhdetta kun mulla ne hitaasti syttyvät rakkaudet on aina hyvin platonista laatua ja sellaista en omalta parisuhteeltani halua. Miehet tuntuvat jotenkin yleisemmin kykenevän tuohon hitaampaan syttymiseen, niillä kun se "kipinä" varmaankin tarkoittaa vielä voimakkaammin seksuaalista halua kuin naisilla.
Tosin olen kyllä törmännyt pariinkin mieheen, jotka etsivät sitä unelmien prinsessaa joka kolahtaa heti ja kovaa :) Itselläni nyt ei tarvitse ihan sukat pyöriä jaloissa, kunhan sitä vetovoimaa on olemassa niin kehityskelpoisuutta suhteelle on olemassa.
Ja totta, monet eivät varmasti halua samankaltaista suhdetta kuin vanhemmillaan, mutta oman elämänpiirini mukaan tuo on jo siksi että monien vanhemmilla ei ole mitenkään erityisen kadehdittava suhde - mutta omillani on, ei jaksa kuin päivitellä miten ne voikaan olla niin hellanlettas rakastuneita vielä lähes 40 vuoden jälkeen..
Itse miehenä olen ainakin tavannut naisia joita en ole alussa edes noteerannut, mutta paremman tutustumisen jälkeen olen ihastunut vasta. Siksi itsestäni tuo "pitää iskeä heti ja kovaa" tuntuu oudolta. Ymmärrän toki, että kaikki eivät ole tällaista kokenut, jolloin tuon kipinän syttymisen odottaminen on hyvin ymmärrettävää. Mutta sitten kun sen ekan kerran kokee tämän kaavan kautta niin mieli voi muuttua äkisti.
Ei sitä ihastumista ja rakastumista silti tapahdu tietenkään jokaisen kanssa vaikka kuinka tutustuisi. Mutta sen olen huomannut, että se voi tulla nopeasti ja heti tai se voi tulla myös hitaammin.
voi vittu...onnea.
heh hehheh :-D. Tässäpä välkky tyttö :-D. Kaksi pitkää suhdetta? Lyhyitä suhteita ei pystyisi edes laskemaan ( 15min-1h/kumppani ) :-DD.
Oikeasti etsii sitä oikeaa, eikä vaan kaikki kelpaakaan, niinkuin monille.
Siis tietää mitä tahtoo ja mitä etsii.
Miettikääs nyt pökiöt vähän!
Ne palstoilla vuodesta toiseen roikkuvat naiset ovat tunne-elämältään turmeltuneita. He välppäävät miehiä netissä, kuin SS-fyhrer keskitysleirin portilla. Aina lopussa on totuus, sitä ei voi välttää. Huvittavaa sinänsä on, että aina heti pitää saada valokuva yhden meilin jälkeen jo.
Kyllä varmasti siinä vaikuttaa se, kun naiset saavat niin paljon yhteydenottoja. Jollain tavoin kai ne miehet on laitettava paremmuusjärjestykseen.
Ulkonäön perusteella on helpompi lajitella, kuin henkisten arvojen perusteella. Ja siinä pärjää jo tyhmempikin lajittelija.
On siinä vielä sekin, että netissä vuodesta toiseen roikkuva nainen kokoajan vanhenee ja rupsahtaa. Jossain vaiheessa on jo pakko tehdä valinta! :-))))). Peli on jännää :-D.
ja mies ei rupsahda ja on pakko ottaa se minkä saa ????? hahahahaaaahha
Olet muuten oikeassa siinä että mies ei rupsahda.
Sitäpaitsi ei ole mikään pakko ottaa yhtään mitään/ketään. Kyllä miehen on helpompi yksin elää kuin naisen.
Monet naiset eivät etsi täältä mitään. Sinänsä kaksinaamaista ämmäilyä.
kertookin jo että pelleilystä on naisten kohdalla kyse
Olen lapseton 32-v nainen, ja olen avioerostani lähtien noin 3,5 vuotta etsinyt uutta kaveria netin kautta.
Minulla on takanani 3 pidempää suhdetta: 5,5 vuotta, ja kaksi noin 2-vuotista suhdetta.
Olen siis ollut suurimman osan aikuisesta iästäni vakituisessa suhteessa.
Pitkistä suhteista oppii. Uusia tuttavuuksia vertaa tahtomattaankin edellisiin ja tunnistaa helposti piirteet, joiden tietää myöhemmin koituvan ongelmaksi. Uusi suhde ja mies ei saa olla ainakaan huonompi kuin aikaisemmat.
Lisäksi, kun jo tietää, ettei vakisuhde välttämättä tuo onnea (joskus jopa päinvastoin), niin kovin helposti ei enää ryhdy uuteen suhteeseen, vaan katselee rauhassa: jos tosi iso rakkaus joskus osuu kohdalle, niin se on tervetullutta; jos ei osu, niin olen mieluummin yksin kuin taas kerran sitoudun epätyydyttävään suhteeseen.
Olen kyllä löytänyt treffiseuraa ja joitain miehiä olen tapaillut pidempäänkin, mutta se tosi iso rakkaus, joka päihittäisi aikaisemmat, ei ole osunut kohdalle. Eikä ehkä osukaan.
Kylhän mie siut otan. Paa piuhat poikki siit koneest ja tuu miun mökil. Hyvänä mie siuta piän.
terv.
Teutero
sitä omaa hommaas, en sano mitä....
sentään kaikki naiset täällä ihan kamalia ole, vaikka ilmo olisi pitkäänkin roikkunut. Itselläni meni vuosi, ennen kun löytyi se ihminen, kenen kanssa tahdon jakaa elämäni. Kun Hän löytyi, lähti profiili, ei ollut kiinnostusta enää keikkua tuolla treffeillä... Eli eipäs taas yleistetä, kaikkea sieltä löytyy, uusista ja vanhoista naamoista...
Vika on yksinkertaisesti paskassa miestarjonnassa. Sellaisia miehiä, jotka täyttävät samat kriteerit kuin mitä itse täytän, ei näytä olevan sinkkuina. En muuten jaksa ymmärtää, miten tästä samasta aiheesta AINA jaksetaan jauhaa. Mitä se kenellekään muulle kuuluu, kuinka kauan joku pitää profiiliaan esillä? Hanki sinäkin elämä.