Läheinen sukulaiseni on vakavasti sairas.
Makaa teho-osastolla, mitään ei ole tehtävissä.
Vanhat yhteiset muistot tulvahtelevat mieleen ja saavat aikaan itkunkohtauksia.
En ole koskaan vakavasti uskonut rukouksen voimaan, mutta eilen illalla Isä-Meidän rukous tuli jostain sanasta sanaan mieleeni.
Jos siellä jossain olisi joku, joka ottaisi omaiseni hellään hyväilyynsä ja pitäisi hänestä huolta, kun en itse enää voi.
Kunpa saisin voimia jaksaa olla töissä. Toiset eivät tiedä punaisten silmien syytä.
Tunti kerrallaan, päivä päivän jälkeen ajatukseen on totuttava.
On se kamalaa, vaikka sen pitäisi olla luonnollista.
Makaa teho-osastolla, mitään ei ole tehtävissä.
Vanhat yhteiset muistot tulvahtelevat mieleen ja saavat aikaan itkunkohtauksia.
En ole koskaan vakavasti uskonut rukouksen voimaan, mutta eilen illalla Isä-Meidän rukous tuli jostain sanasta sanaan mieleeni.
Jos siellä jossain olisi joku, joka ottaisi omaiseni hellään hyväilyynsä ja pitäisi hänestä huolta, kun en itse enää voi.
Kunpa saisin voimia jaksaa olla töissä. Toiset eivät tiedä punaisten silmien syytä.
Tunti kerrallaan, päivä päivän jälkeen ajatukseen on totuttava.
On se kamalaa, vaikka sen pitäisi olla luonnollista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ajatella,että vierrailisit sen lähheises luona joka päivä?Viivähtäsit vaikka pienen hetken vierellä,pitäsit käistä kiinni,silittäsit piätä?Sillä tavalla siullekkii tulloo semmonen olo,jotta jaksoin olla tukena loppuun asti-jollaatavalla se on miun kohalla helepottana sitä surutyötäkkii ja luopumisentuskkoo.Voimia rukouksen kera sinulle ja lähheiselles!!
Hei
Haluan sanoa sinulle että kyllä sen kestää.
Minä menetin oman lapseni syöpään jolle ei voitu tehrä lopuksi mitään.
Siitä tuli joulukuussa kaksi vuotta ja kolmkuukautta olin hänen vierellään odottaen tietäen että minun täytyy luopua omasta lapsestani,jolla elämä edessä vasta 14-vuotias.
Tiedän miten kamalaa ja ahdistavaa on olla siinä eikä voi tehrä mitään vaan odottaa.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimmia jaksamiseen.
Joo.Mitäs jos itsellä tunti elinaikaa ? Tuurilla säästyt kuolemalta ? Itketkö ?
Minulla oli tämä tilanne viime kesänä. Töölön lääkäri syksyllä vain pyöritteli päätään. Mahtava tuuri...
Sinun tuttavalla sentään päiviä...
No ei ollut sun aika lähteä...näin se menee.
Kuolinhetkemme on määrätty jo syntyessämme.
Koin vajaa kuukausi sitten ihan saman.En tiennyt etukäteen, että kriittisessä tilassa ilman toivoa voi olla päiviäkin, kunnes koneet suljetaan.Se oli pahin painajainen ikinä.Niin luulin, kunnes koneet suljettiin ja hän kuoli.Siitä vasta hirvittävä painajainen, äärettömän kova suru vasta alkoikin.Elät keskellä hirvittävää painajaista ja järkytystä, silloin tuntee että on saanut osan väärästä näytelmästä.Nyt tiedän,että niin kävi ja olen joutunut hyväksymään asia.Sielunmaisemani on muuttunut mutta vainajan rakkaus jäi.Ja helpotti paljon surua, kun kaikille kävi ilmi, että elämä tosiaan jatkuu kuoleman jälkeen.Tiesimmekin sen entuudestaan,emme vain tienneet, että vainaja voi sen tosiaan ilmoittaa omalla tavallaan, vaikka ruumista ei enää ole.
Anna suurimman surun tulla niin kauan kuin vain on tarpeen, se tulee kyllä ajanmyötä muuttamaan muotoaan :). Sure juuri niin kuin miten suru on tullakseen, surulle ei ole väärää tapaa tai aikaa.
Sitten joskus aikaa myöhemmin... huomaat että elämästä on tullut hyvin valoisaa ja huoletonta. Juuri siitä syystä, koska tiedät, että elämässä ei voi tulla mitään sellaista vastaan. josta et selviäisi, jota et kestäisi, ja johon et sopeutuisi.
Muistot ja rakkaus säilyvät sydämessäsi ikuisesti, vaikka elämä ympärillä jatkuukin ja saa uusia ilonaiheita.
Anna itsellesi aikaa :). Valoa sinulle.