Olen 26-vuotias nainen, olen seurustellut mieheni kanssa pian 3 vuotta. Mieheni täyttää 31, eli ihan aikuisia ollaan molemmat, iän puolesta ainakin...
Mulla on tulevaisuuden haaveena lapset, ainakin pari mutta saisi olla montakin. Valmistun pian maisteriksi, ja sen jälkeen vois ajatella lapsia ja perheen perustamista. Musta on vain alkanut tuntua, että jonkun muun kanssa kuin tuon miehen...
Meillä on periaatteessa yhteinen talous, vuokra maksetaan puoliksi jne. Tosin ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun miehen vuokranpuoliskosta tulee vuokranantajalta karhu, selitys on että "oho en muistanu maksaa" tai "ei mulla silloin ollu rahaa". Mies oli työtön tuossa n. vuoden verran, mä maksoin käytännössä KAIKEN kotiin liittyvän eli ruuan, juoksevat kulut kuten lehdet, sähkölaskun jne, jopa miehen puhelinlaskuja. Nyt mies sai töitä, mutta tilanne ei oo silti muuttunut miksikään: mä teen edelleen suurimman osan kotitöistä (omaa tyhmyyttäni vissiin) ja maksan suurimman osan juoksevista kuluista. Ja mä olen opiskelija, käyn töissä satunnaisesti! Eli tulot ei ole huiman suuret.
Toinen asia, joka on saanut mut epäilemään miehen vastuunkantokykyä, on meidän lemmikit. Meillä on kissa ja koira, koira on vielä melkein pentu. Mies kyllä tykkää lemmikeistä ja itse ehdotti mm. kissan ottamista, ja on valmis paijailemaan niitä, kunhan ei tarvi vaivautua tekemään mitään niiden eteen. Lemmikkien vuoksi ei myöskään sais tinkiä mistään omasta menosta tms (oliskohan valmis tinkimään lastenkaan takia?). Jos koira on ollut yksin sisällä pissaamatta jo 8h eli työpäivän, niin mies ei voi tajuta miksen mä suostu lähtemään kyläilemään suoraan töistä/koulusta hakematta koiraa kotoa...Lisäksi mun pitäis sen mielestä harrastaa enemmän, mutta käy sääliksi näitä eläimiä. Mies on ite 3-5 iltaa viikossa urheilemassa, ja jos mäkin ottaisin näille illoille jotain, niin kuka hoitais elukoita? Olen ehdottanu, että mies tinkisi yhdestä illasta viikossa urheilua (jolloin mäkin voisin lähteä vaikka aerobickiin kun se kerran niin haluais mun tekevän, miehen pitäis olla kotona koska en välttämättä enää sen jälkeen jaksa pitkää lenkkiä koiran kanssa) , mutta ei käy. Kissa varmaan kuolis nälkään, jos mies olis viikon näiden kanssa keskenään, ei muista ruokkia sitä... Tuossa viikolla mulla oli aamulla 39 astetta kuumetta, mies terveenä, ja me molemmat oltiin vapaapäivällä, arvatkaapa kumpi vei koiran ulos? Minä. Aina. Ehkä kerran tai kaksi kertaa kuussa mies ulkoiluttaa koiran aamuisin, silloinkin yleensä jos olemme hänen vanhempiensa luona kylässä (haluaa näyttää vanhemmilleen, että herrasmiehenä antaa mun nukkua...). Iltalenkin tekee, jos mä en ole illalla kotona (esim. olen töissä) ja siitäkin jaksaa nurista marttyyrina etenkin nyt talvella. "Kun ei oo ees kunnon talvivaatteita".
Ai niin, vaatteista puheen ollen. Miehelleni kelpaa vain paras. Työttömänä ollessaankin osti vain ja ainoastaan merkkivaatteita, siis jotain Sandia ja Bossia. EI KÄSITÄ, että halvemmallakin sais tavallisia käyttövaatteita, ja ihan yhtä hyviä kuin ne järkyn hintaiset releet. Mä käyn ostoksilla mm. kirppareilla, miehen mielestä se on alentavaa... Eli rahasta viis, Visa vinkuu, kunhan kulissi ei kärsi. Ai niin, ja auton on oltava tosi hyvä, viimeisintä mallia ja upea. Nykyinen on vlta 2002, ihan kauhee romu siis...
Näiden ihanien puolien lisäksi mies on vielä herkkä voimaan pahoin. Siis jos esim. koira tai kissa ripuloi sisälle, niin mä siivoan sillä mies ei pysty, koska alkaa oksentaa... Tämä on ihan fakta, kertaalleen yritin pakottaa miestä siivoamaan koiranpennun kakat mutta sitten jouduinkin itse siivoamaan sekä ne kakat että miehen yrjöt... Yäk. Eli toisin sanoen mä vaihtaisin vaipat joka jumalan kerta, jos meillä olisi lapsi.
Rakastan miestäni edelleen, hän on kiltti ja ihana ja hyvää seuraa, mutta hän tuntuu epäkypsältä ja kaikkea muuta kuin valmiilta isäksi! En tahtoisi alkaa hoitaa yhtä isoa ja yhtä pientä vauvaa yhtäaikaa. Tästä minulla oli oikein hyvä malli kotona, isäni ei tosiaan ollut kypsä isäksi mun lapsuudessani. Äidillä oli tosi raskasta, enkä itse tahdo siihen samaan rääkkiin.
Onko oikein vaihtaa miestä vain siksi, että tahtoo lapsia muttei tuon kanssa?
Mulla on tulevaisuuden haaveena lapset, ainakin pari mutta saisi olla montakin. Valmistun pian maisteriksi, ja sen jälkeen vois ajatella lapsia ja perheen perustamista. Musta on vain alkanut tuntua, että jonkun muun kanssa kuin tuon miehen...
Meillä on periaatteessa yhteinen talous, vuokra maksetaan puoliksi jne. Tosin ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun miehen vuokranpuoliskosta tulee vuokranantajalta karhu, selitys on että "oho en muistanu maksaa" tai "ei mulla silloin ollu rahaa". Mies oli työtön tuossa n. vuoden verran, mä maksoin käytännössä KAIKEN kotiin liittyvän eli ruuan, juoksevat kulut kuten lehdet, sähkölaskun jne, jopa miehen puhelinlaskuja. Nyt mies sai töitä, mutta tilanne ei oo silti muuttunut miksikään: mä teen edelleen suurimman osan kotitöistä (omaa tyhmyyttäni vissiin) ja maksan suurimman osan juoksevista kuluista. Ja mä olen opiskelija, käyn töissä satunnaisesti! Eli tulot ei ole huiman suuret.
Toinen asia, joka on saanut mut epäilemään miehen vastuunkantokykyä, on meidän lemmikit. Meillä on kissa ja koira, koira on vielä melkein pentu. Mies kyllä tykkää lemmikeistä ja itse ehdotti mm. kissan ottamista, ja on valmis paijailemaan niitä, kunhan ei tarvi vaivautua tekemään mitään niiden eteen. Lemmikkien vuoksi ei myöskään sais tinkiä mistään omasta menosta tms (oliskohan valmis tinkimään lastenkaan takia?). Jos koira on ollut yksin sisällä pissaamatta jo 8h eli työpäivän, niin mies ei voi tajuta miksen mä suostu lähtemään kyläilemään suoraan töistä/koulusta hakematta koiraa kotoa...Lisäksi mun pitäis sen mielestä harrastaa enemmän, mutta käy sääliksi näitä eläimiä. Mies on ite 3-5 iltaa viikossa urheilemassa, ja jos mäkin ottaisin näille illoille jotain, niin kuka hoitais elukoita? Olen ehdottanu, että mies tinkisi yhdestä illasta viikossa urheilua (jolloin mäkin voisin lähteä vaikka aerobickiin kun se kerran niin haluais mun tekevän, miehen pitäis olla kotona koska en välttämättä enää sen jälkeen jaksa pitkää lenkkiä koiran kanssa) , mutta ei käy. Kissa varmaan kuolis nälkään, jos mies olis viikon näiden kanssa keskenään, ei muista ruokkia sitä... Tuossa viikolla mulla oli aamulla 39 astetta kuumetta, mies terveenä, ja me molemmat oltiin vapaapäivällä, arvatkaapa kumpi vei koiran ulos? Minä. Aina. Ehkä kerran tai kaksi kertaa kuussa mies ulkoiluttaa koiran aamuisin, silloinkin yleensä jos olemme hänen vanhempiensa luona kylässä (haluaa näyttää vanhemmilleen, että herrasmiehenä antaa mun nukkua...). Iltalenkin tekee, jos mä en ole illalla kotona (esim. olen töissä) ja siitäkin jaksaa nurista marttyyrina etenkin nyt talvella. "Kun ei oo ees kunnon talvivaatteita".
Ai niin, vaatteista puheen ollen. Miehelleni kelpaa vain paras. Työttömänä ollessaankin osti vain ja ainoastaan merkkivaatteita, siis jotain Sandia ja Bossia. EI KÄSITÄ, että halvemmallakin sais tavallisia käyttövaatteita, ja ihan yhtä hyviä kuin ne järkyn hintaiset releet. Mä käyn ostoksilla mm. kirppareilla, miehen mielestä se on alentavaa... Eli rahasta viis, Visa vinkuu, kunhan kulissi ei kärsi. Ai niin, ja auton on oltava tosi hyvä, viimeisintä mallia ja upea. Nykyinen on vlta 2002, ihan kauhee romu siis...
Näiden ihanien puolien lisäksi mies on vielä herkkä voimaan pahoin. Siis jos esim. koira tai kissa ripuloi sisälle, niin mä siivoan sillä mies ei pysty, koska alkaa oksentaa... Tämä on ihan fakta, kertaalleen yritin pakottaa miestä siivoamaan koiranpennun kakat mutta sitten jouduinkin itse siivoamaan sekä ne kakat että miehen yrjöt... Yäk. Eli toisin sanoen mä vaihtaisin vaipat joka jumalan kerta, jos meillä olisi lapsi.
Rakastan miestäni edelleen, hän on kiltti ja ihana ja hyvää seuraa, mutta hän tuntuu epäkypsältä ja kaikkea muuta kuin valmiilta isäksi! En tahtoisi alkaa hoitaa yhtä isoa ja yhtä pientä vauvaa yhtäaikaa. Tästä minulla oli oikein hyvä malli kotona, isäni ei tosiaan ollut kypsä isäksi mun lapsuudessani. Äidillä oli tosi raskasta, enkä itse tahdo siihen samaan rääkkiin.
Onko oikein vaihtaa miestä vain siksi, että tahtoo lapsia muttei tuon kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulta puuttuu kunnioitus miestäsi kohtaan. Olet joutunut tilanteeseen, jossa itse pidät kaikki ohjakset käsissä ja hän vaan kulkee mukana.
Lyödätkö hänestä vahvuuksia ja piirteitä, joita voit kunnioittaa? Onko hän halukas ansaitsemaan kunnioitustasi? Siinä olennaisia kysymyksiä. Jos ette saa asiaa käsiteltyä epäilen että vanhemmuus vain pahentaa tilannetta. Toisaalta voi olla että vasta vanhemmuus oikeasti pakottaa muutokseen...
fw
että vielä jaksat miestä nurkissasi.
Etsi joku joka on samalla viivalla kanssasi ja arvostaa samoja asioita kuin sinä.
Ei missään parisuhteessa ole aina vaan kivaa mutta ei se käy niinkään että toinen vaan taipuu.
Jos et meinaa ukkoa kumminkaan vaihtaa niin kannattaa ottaa vaikeatkin asiat puheeksi tuli sitten riita tai ei. Pakko niistä epäkohdista on jotenkin päästä puhumaan.
Jos mies on saamaton suhteessa ennen lapsia niin ei se kyllä miksikään muutu niiden lasten jälkeen.
Ainakin se vaatii hirveän asennemuutoksen, jonka on lähdettävä miehestä itsestään.
Itse olen seurannut vierestä viisi vuotta taistelua siitä, muuttuuko mies lasten myötä. Vastaus on EI! En haluaisi yleistää, mutta kun se ei ole ainoa tapaus lähipiirissä.
Näillä äideillä on kirjaimellisesti yksi lapsi enemmän: isä. Näitä isiä kiinnostaa vain lähinnä lasten tekeminen, ei heistä huolehtiminen. Äideillä ei ole omaa aikaa, koska isät eivät halua olla lastensa kanssa yksin ollenkaan. Yksi näistä pareista on eronnut. Isä ei ota lapsia koskaan viikonlopuiksi, vaikka kaikki sopimukset ovat kirjoitettu. Hädin tuskin pariksi tunniksi hätätilanteessa. Kaksi äitiä taistelee miesten välinpitämättömyyttä vastaan. Miehiä ei paljon kiinnosta mitä lapset tekevät. Heitä kiinnostaa vain se, koska ruoka on valmista. Yksi äiti saa odotella miestä anopin luota, jossa mies istuu kaiket päivät työpäivän jälkeen.
Jos kysyjällä on jo valmiiksi asenne, ettei halua lapsia juuri tämän miehen kanssa, kannattaa sitten mielestäni vaihtaa miestä. Kolme vuotta on pitkä aika olla yhdessä ja irrottautuminen on vaikeaa. Mutta kuinka vaikeaa se on parin vuoden kuluttua, kun on lapsikin? Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä. Sitä vain katkeroituu. Ja jos mies ei ole valmis tinkimään omista harrastuksista nyt niin tuskin hän on valmis irrottautumaan niistä sittenkään, kun lapsi on syntynyt. Harrastus on pakopaikka. Ja muutenkin mies tuntuu vastuunpakoilijalta. Kannattaako perustaa perhettä sellaiselle perustalle? Kysyjä saa aikamoisen riippakiven..
Kysyjä tuntuu kuitenkin jo tehneen ratkaisunsa.. Se on vain ajan kysymys milloin ja miten sen toteuttaa..
Kysyjälle erittäin paljon voimia vaikean päätöksen tekoon!!
Hemmetti kuullosti tutulta :) mutta meillä on myös nyt niitä lapsia, ja ihan vain siitä syystä että me rakastetaan toisiamme, ikuinen koulutushan tuon miehen kanssa on ollut, mutta valoa on tunnelin päässä..mies jopa hoitaa lapsia kun ei anna vaihtoehtoja :) ja lapsethan tykkää isästään, että sitä kautta on tuo isyys herännyt.
Mutta kyllä tässä välillä tuntuu että lapsia on enemmän kuin nuo kaksi alaikäistä polvenkorkuista, iso lapsi se mieskin on.
Mutta periksi ei anneta, muutoinhan mies on ihan hyvä ;)
Aivan kuin omaa tekstiäni olisin lukenut! Meillä vain toisinpäin, minä 31 ja mies 26v.
Olet kunnianhimoinen kun haluat maisteriksi ja minä olen yrittäjä. Molemmilla on miehet joille kulissit tärkeitä ja mikäs sen mukavampaa kuin nainen joka sopii kuvaan..raha-asioissa oli sama ongelma yms.
Aikasemmalle kirjoittajalle joka sanoi että kunnioitus puuttuu..AIVAN! Olen vain sitä mieltä että ei voi kunnioittaa miestä joka ei ole ansainnut tai edes halunnut/vaatinut kunnioitusta.
Olin kihloissa samanlaisen miehen kanssa about neljä vuotta. Eläimiä otettiin ja kävi samanlailla kuin sullakin. Itse en vain ollut yhtä viisas kuin sinä vaan aloin vielä lapsentekoon tämän miehen kanssa. Mies olisi halunnut lapsia jo kauan aikaan ja yllytti minua siihen. Kyllä minulla hälytyskellotkin soi, mutta jostain syystä en halunnut uskoa niitä?!
Parin kuukauden päästä saan vauvan, mutta mies on nyt lähtenyt raskausaikana lätkimään eli minusta tulee yksinhuoltaja. Yrityksen joudun ilmeisesti lopettamaan, koska en pysty yksin maksamaan kaikkea.
Jotenkin tämä ei kuitenkaan ollut yllätys. Samanlaisia juttuja olin miettinyt aikoinaan kuin sinäkin ja nyt saan syyttää itseäni!
Tiedän syynkin miksi ukko lähti. En enään jaksanut pidellä kaikkia palloja ilmassa kun olin raskaana ja alkupahoinvointi ja hormoonimyrskyt sekoitti mielialoja. Eli olisin tarvinnut APUA ja TUKEA ensimmäisen kerran kunnnolla ja tätä ei tämä muuten niin kiltti ja mukava mies minulle antamaan..hän tajusi että vastuuta joutuu ottamaan ja katsoi paremmaksi lähteä...elikkä tämmöstä!
Olen kuitenkin vauvastani onnellinen, koska olen jo 31v. Sinulla on kyllä aikaa etsiä parempi mies tai sitten tietoisesti ottaa riski että ongelmia tulee..ellette eroa niin saat ainakin huolehtia KAHDESTA lapsesta eläimet.
Päätös on sinun, mutta onneksi et ole kuitenkaan tyhmä :) Tsemppiä!
eipä se muuten tuosta parane!!;O jotkut on kyllä äippä ihan pilalle hemmotellut niin eivät itte osaa mitään tehdä.. nykyään niin miehiä/naisiakin tämä koskee..
harva enään osaa siivota tai tehdä ruokaa odottaavat vaan että kumppani tekee.
ja tuo maksattaminen sinulla (vuokra ruoka omat vaatteet jne). on jo törkeää hyväksi käyttöä. eikä hän edes mieti sinua!! todella itsekäs henkilö sinulla siinä niin.
yksi mies teki samaa ja btw kävi näiden lisäksi viellä pettämässä tyttöystäväänsä ties keiden kanssa:( että pidä vaan varasi ettet ole "liian kiltti ja hyväksi käytettävissä ko henkilölle":(