Eli siis alotin itsekin "laihduttamisen" mutta tulin pienen pieniä aivonystyröitäni käyttämällä siihen tulokseen että asenne ratkaisee! En laihduta. En aijo laihduttaa, tai ainakaan asennoitua siihen että nyt äkkiä kilot pois sohvalla istumalla ja mässäämällä niinkuin niiiin moni muu (itseni mukaan lukien).
Aloitan remontin, päässä. Lähden tavoittelemaan parempaa mieltä ja oloa enkä suinkaan hoikempaa ulkomuotoa. Se tulee bonuksena.
Tein itselleni aarrekartan, eli liimailin kuvia tavoitteestani ja mitä haen. Enkä laittanut sinne kuvia langanlaihoista malleista vaan terveen näköisistä ihmisistä. Terveellisen/raikkaan näköisestä ruoasta ja pienistä vinkeistä ravinnon tai hyötyliikunnan suhteen.
Lähden kohti normaalia eli terveellistä elämäntapaa. En ole kokeillut tätä ennen ja uskon sen toimivan parhaiten.. ainakin minulle. Ei sohvalla tai liikkumatta laihdu. Kun olin dieetillä olin koko ajan ärtynyt ja lopuksi ahmin itseni täyteen. Nyt aijon ottaa kasvikset ja hedelmät osaksi joka päiväistä ruokavaliotani sekä alkaa liikkumaan. Siihenhän vartalomme on tehty joten sehän on vain luonnollista ihmiselle ja vaikken harrastakaan muuta kuin kävelyä tai satunnaisesti uintia niin aloitanpahan kuitenkin sen. Suurin kynnys ulos lähtemiseen on ollut kenkien laitto jalkaan koska kun ulos pääsee tuntuu se mahtavalta. Ei haittaa vaikka retkahtaisin välillä makeisiin tai sipseihin koska se ei romuta koko elämäntapaani, se harva retkahdus (enkä nyt tarkoita mitään että no jos patukan kaks vetää päiväs ni ei tunnu missään vaan kerran kaks kuussa tai vajaassa). En tee siitä pakkoa, siitä tulee henkilökohtainen etuoikeuteni. Voida hyvin. Paremmin ulkona kuin sohvalla. Ei sieltä muutenkaan tule mitään oikeasti hyvää ohjelmaa.
Kiitos jos jaksoitte lukea ja otetaan mielellään vastaan ideoita. Ei kumminkaan mitään hölynpölyä ja sohvalaihdutusta tai nesteenpoisto-ohjeita. Nesteenpoisto ei ole rasvanpolttamista (elmukelmu ei auta)
Aloitan remontin, päässä. Lähden tavoittelemaan parempaa mieltä ja oloa enkä suinkaan hoikempaa ulkomuotoa. Se tulee bonuksena.
Tein itselleni aarrekartan, eli liimailin kuvia tavoitteestani ja mitä haen. Enkä laittanut sinne kuvia langanlaihoista malleista vaan terveen näköisistä ihmisistä. Terveellisen/raikkaan näköisestä ruoasta ja pienistä vinkeistä ravinnon tai hyötyliikunnan suhteen.
Lähden kohti normaalia eli terveellistä elämäntapaa. En ole kokeillut tätä ennen ja uskon sen toimivan parhaiten.. ainakin minulle. Ei sohvalla tai liikkumatta laihdu. Kun olin dieetillä olin koko ajan ärtynyt ja lopuksi ahmin itseni täyteen. Nyt aijon ottaa kasvikset ja hedelmät osaksi joka päiväistä ruokavaliotani sekä alkaa liikkumaan. Siihenhän vartalomme on tehty joten sehän on vain luonnollista ihmiselle ja vaikken harrastakaan muuta kuin kävelyä tai satunnaisesti uintia niin aloitanpahan kuitenkin sen. Suurin kynnys ulos lähtemiseen on ollut kenkien laitto jalkaan koska kun ulos pääsee tuntuu se mahtavalta. Ei haittaa vaikka retkahtaisin välillä makeisiin tai sipseihin koska se ei romuta koko elämäntapaani, se harva retkahdus (enkä nyt tarkoita mitään että no jos patukan kaks vetää päiväs ni ei tunnu missään vaan kerran kaks kuussa tai vajaassa). En tee siitä pakkoa, siitä tulee henkilökohtainen etuoikeuteni. Voida hyvin. Paremmin ulkona kuin sohvalla. Ei sieltä muutenkaan tule mitään oikeasti hyvää ohjelmaa.
Kiitos jos jaksoitte lukea ja otetaan mielellään vastaan ideoita. Ei kumminkaan mitään hölynpölyä ja sohvalaihdutusta tai nesteenpoisto-ohjeita. Nesteenpoisto ei ole rasvanpolttamista (elmukelmu ei auta)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerrankin järkipuhetta! Oikein sydäntä lämmittää kun joku täällä sisäistää mistä tässä on kyse.
Juuri tuo ehdottomuuden poisjättäminen yhdistettynä pitkän ajan suunnitelmallisuuteen on se avain jolla pystyy tekemään muutoksia niin, että niistä tulee elämäntapa. Ja ennenkaikkea, kuten jo mainitsitkin et ole laittanut rimaa sinne ylimmille kannattimille eli ihannekuvasi on realistisella tasolla.
Täällä kirjoittelevista henkilöistä varmasti yli 80% on tuhoontuomittuja laihdutusyrityksissään koska koko idea on hukassa. Ei olla lähellekään valmiita tekemään muutoksia tai ne tehdään niin nopeasti, että ne koetaan lähinnä kidutukseksi. Myös aikataulut ovat laihduttajan vihollinen numero yksi, sillä lähes jokainen asettaa ne täysin omia voimavaroja tuntematta.
Itseään ja omaa kuntoa pikkuhiljaa tarkkaillen löytyy se taso jossa paino lähtee laskemaan hitaasti.
Jossakin lehdessä oli eilen uutinen jonka mukaan naiset laihduttavat noin puolet elämästään eli ovat käytännöllisesti katsoen lähes jatkuvasti jonkinsortin dieetillä. Olisiko tuolla asenteella jotakin tekemistä kun menee näin yleisesti jojottamisen puolelle.
Ja nyt sitten viimein lausun vihaamani fraasin eli
Tsemppiä!!