Miten toimia kun ex- vaimo ei anna 15-v.olla vkon loppua kotona, vaan laittaa isälleen.Yhteishuoltajuus. isän ja tytön välit ok. tyttö kokee vain äidin tavan toimia ikävänä. Voimakastahtoinen ex. itsekeskeinen!nainen.tytön ja isän tapaaminen kävisi muuten koska vain. Äiti ehdoton,haluaa tytön joka toinen vkonloppu omasta kodistaan pois,ottaa avaimetkin pois.Vetoaa sopimukseen, ja omaan laatuaikaan.Eikö 15-vuotias saa itsekin asiasta olla jotakin mieltä?Tyttö haluaisi tavata kavereitaan omassa kodissa ym... Sosiaalitoimistoon ilmoitettava ex- vaimon tavasta toimia. Kykenemätön keskustelemaan ex- miehen kanssa tytön tilanteesta. ex- vaimon käytös mielivaltaista joka kohdistuu murkkuikäiseen.Katkeruus läsnä.
lapsen oikeudet
outo nainen
201525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
päättää kumman luona asuu. Sopimuksista on tietysti pidettävä kiinni ja yhdessä niitä muutettava.
Saako 15v. oikeasti päättää missä asuu? Entäs jos vanhempi ei halua, että lapsi asuu luonansa? Ymmärrän kyllä, että aikuinen haluaa omaa aikaa omiin menoihin, tuskin vkl silloin tällöin on liikaa 15v. viettää toisen vanhemman luona. Miten se etävanhempi pitää suhteita yllä lapseensa, jollei tapaa?
Vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa, mutteihan liitossakaan lapsia laiteta joka toinen viikonloppu jäähylle? Eli ei sitä käytäntönä tulisi ottaa jos lapsi itse ei halua etävanhemmalla kulkea.
Mutta toinen puoli asiaa on, että juuri murrosiässä olisi sen lähivanhemman tehtävä tukea toisenkin osapuolen vanhemmuutta. Ehkä lapsi tai etävanhempi kumpikaan eivät ymmärrä suhteensa tärkeyttä. Joten itse tullenen käyttämään "pientä" painostusta, jotta lapset käyvät etävanhemman luona, senkin jälkeen kun itse saavat asian päättää.
Eikähän tuo tietenkään tarvitse merkitä viikonloppua tai puolta lomista, vaan pistäytymistä esim. kerran pari viikossa, aikaa yhdessä jottei suhde kokonaan pääse katkeamaan. Suhteen uudelleen sitominen lapsen aikuistuttua on vaikeaa.
Varoisin silti tunkemasta lasta liikaa vanhemmalle, joka ei lapsestaan välitä, koska suhteen tärkeydestä huolimatta tuollainen rikkoo lasta.
Aivan niin, avioliitossa on sitouduttu olemaan sen ihmisen seurassa, jonka kanssa on mennyt naimisiin. Eronneena voi olla yksin tai jonkun muun kanssa. Entäs se toinen eronnut, joka ei hoida lapsiaan? Hänelläkö ei ole mitään velvollisuuksia?
En minä ainakaan halua, että lapset ovat kahlitsemassa menojani. Juu...luopuisin lapsistani milloin vain, jos vain exä haluaisi ne ottaa! Olen asiaa monesti kysynyt, ja vastaus on "en kommentoi"!
Sääliä kai pitäisi ainakin lapsiasi, sitä miksi kaltaisesi ihmiset jotka eivät lapsista välitä, niitä kuitenkin tekevät, en ymmärrä.
Itse eronneena tiedän tuon oman ajan tarpeen, muttei sitä omaa aikaa eronkaan jälkeen lasten itsetunnosta revitä (nakella lapsia sinne tänne, pois omien menojen, uusien suhteiden tieltä.)
Itselleni lapset ovat osa uutta elämääni, kyllä elämä pitää pystyä järjestämään niin että lapset voivat tahtoessaan olla omassa kodissaan, tapaamatta juuri etävanhempaa kuin ohi mennen.
Ja se vastuu kysymys. Jos ex olisi kantanut vastuunsa, en olisi eronnut, joten eron jälkeenkään en häntä vastuuseen muksuistaan vedä, olkoon välinpitämätön jos tahtoo?! Väkisin en lapsiani exälle tunge jos molemmin puolin toisiaan karsastavat. Korkeintaan hetkeksi "pakotan" toistensa seuraan jotteivat ala vierastaa toisiaan.
Itsekkäitä ihmisiä on paljon, vastuunkantajia vähemmän.
Muistaisitte edes niitä muksuja huoltaessanne, ettei elämä ole reilu peli, isästä ei tule äitiä eikä äidillä ole isän vapauksia.
Elämä on, ja sitten on perheet, monissa muodoissaan. Enkä väitä etteikö hyviä isiä ja vapaita äitejä maailmaan mahdu, tarkoitan että elämää on turha tikulla mitata ja katsoa kuka saa eniten vapaa-aikaa, kuka kantaa eniten vastuuta jne..
Olen etä-isä, sovimme entisen vaimoni kanssa että lapset ovat yökylässä luonani viikolla koska viikonloppuyöt kuluvat AINA työn merkeissä. Lapsiin (3) minulla on lämpimät välit, soitan joka päivä ja saavat tulla luokseni milloin haluavat. Erotessamme pidimme tärkeänä että lapsilla säilyy entinen kotinsa kotina, se missä ovat syntyneet ja missä kaverit ovat ihan vieressä.
Nyt kuvioihin on sitten ilmestynyt mies ja exäni haluaa muuttaa sopimusta sellaiseksi jossa lapset ovat luonani joka toinen viikonloppu ja kaikki muut tapaamiset lasten kanssa täytyy ilmoittaa minuutin tarkuudella. Mikäli en suostu tällaiseen sopimukseen, uhkaa hän olla antamatta lapsia luokseni ollenkaan(yhteishuoltajuus kuitenkin on). Vapaa-aikani on tähän asti kulunut lasten viemisessä ketä mihinkin harrastukseen, mutta exä, joka väen väkisin halusi lapset luokseen asumaan valittaa koko ajan vapaa-ajan puutteestaan, minun tehtäväni olisi kuulemma järjestää sitä hänelle!?
Mikä on tämä outo kuvitelma vapaasta? Millainen ääliö kuvittelee vapaa-ajan lisääntyvän eron jälkeen? Lapsia on tehty koska heitä on haluttu, ei avioero muuta asioita miksikään. Jos lapset haluavat olla kotonaan hyvä, jos taas tulla minun luokseni hyvä näinkin. Ei mikään sopimus saisi olla Raamattu, minkä helvetin takia lapsia täytyy rangaista siitä että äiti ja isä eivät enää tykkää toisistaan.
Olen viikollakin töissä, mutta vkonloppuöille minulla ei ole mahdollisuutta järjestää lapsenvahtia. Exän mielestä vanhin lapsemme, joka on 11-vuotias, on tarpeeksi vanha kaitsemaan kahta pikkuveljeään, 6 ja 7 vuotiaat, sinä aikana kun olen yötyössä. Aivan helvetin mahtavaa.
kyllä 15v. osaa jo mielipitensä ilmaista, lasta kuunneltava ennenkaikkea. avaimet pois? onko äidillä kenties salarakas?kokemuksesta lähipiirissä tiedän ex-vaimot ja miehet tekevät kiusaa jopa lapsen kustannuksella entistä kumppania kohtaan. suosittelen sossuun tyttö mielipiteensä kertomaan, äidin tavasta toimia.
kyllä tuo avaimien pois ottaminen.
Miksi isälle ei sovi joka toinen viikonloppu, vaan muuten koska vain ? Ja mitä tarkoittaa tuo muuten koska vain?
Itse ainakin haluaisin "vapaani" viikonloppuna, koska työssäkäyvänä ei minulla ole mahdollisuutta lähteä "viihteelle" arkisin.
Selvennykseksi sanon , että oma tilanteeni on se, että lapsi ei ole tavannut isäänsä vuoteen (isän oma päätös). Eli omaa vapaata minulla ei ole ollut kuin muutama päivä koko vuodessa ja tilanne jatkuu entisenlaisena. Omassa tapauksessa lapsi on kyllä vielä alle kouluikäinen.
Onko vanhemmilla sovittu paperilla tapaamiset yhteishuoltajuudessa?
Isalle:
Ota ihmeessa lapsi luoksesi AINA, pysyvasti asumaan.
Lapsi on tarpeeksi vanha paattaakseen etta halua asua luonasi. Tuohon loppuu "aidin" mielivaltainen ja sairas kiusaamisen. Tuo hirvio ei ole ansainnut noin kallista asiaa kuin LAPSI.
tuo isä valittelee, kun lapsi tulee hänen luoksensa, eikä saa jäädä kotiin, vaikka haluaisi. Minkäs takia se isi sitten haluaisi lapsen luokseen kokonaan, jos viikonloppukin on liikaa. Ja kyllä, itse myöskin laitan teinini isälleen, vaikka ei nyt niin innolla olisi sinne menossakaan, muutenhan ne vieraantuisi ihan kokonaan. Niin, ja kyllähän 15 v. on vielä lapsi, joka tottelee, silloin kun niin sanotaan.
Isi ei valittele että "joutuu" ottamaan lapsen. Isi ihmettelee voiko äiti tehdä tuolla tavalla. Mielestäni asia kuuluisi jo sosiaaliviranomaisillekin jos lapselta otetaan avaimet pois. Heitteillejättöä.
ei aina ole helppoa.
Kuka meistä tietää millainen teinityranni on tässä tapauksessa kyseessä?
Tässä ilmeisesti on isukin uusi vaimo kertomassa miten tilanteen kokeen.
Ei suinkaa äiti, isä tai tytär...
Tyttäreni isä vaati hyvin tarkan sopimuksen tapaamisista.
Siinä määriteltiin viikonloput kellontarkkuudella,
kesälomat, talvilomat, pääsiäiset ja joulut.
Saatuaan tahtonsa läpi hän ei kuitenkaan oikeudessa vahvistettuja tapaamisia halunnut hoitaa. Maksimissaan tytär tapasi häntä kuusi kertaa vuoden aikana, eikä koskaan viettänyt koonaista viikonloppua isällään.
Kertaakaan ei isä myöskään ole halunnut viettää lomaansa lapsensa kanssaan.
Sosiaalitoimisto on ilmoittanut että sopimus on pätevä niin että minun on oltava valmis antamaan lapsi isälleen hänen halutessa tapaamisoikeutta käyttää.Mutta isää ei voida velvoittaa viettämään lapsensa kanssa aikaa.
Tämähän on lapsen edun mukaista ja jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.
Selvennyksenä voisi olla: "jos etavanhempi on tähän suostuvainen."
Tytär on jo lähes aikuinen jolla on etäiset välit isäänsä.
Viime aikoina on ruvettu isän taholta ihmettelemään, miksei tytär ole isänsä asioista kiinnostunut.
äitinsä kielsi mieheni tytärtä viettämästä lomiaan isällä jos minä olen paikalla. Tuo tapahtui siinä vaiheessa kun mieheni ja minun seurustelun seurauksena ostimme yhteisen asunnon seurusteltuamme kaksi vuotta. Sitä ennen asuimme erillään, ja lapsi tapasi minua melkein joka kerta silloinkin, eikä ongelmia ollut.
Mutta uudessa asunnossamme tulikin toinen ääni kelloon. Äiti antoi tyttärelleen luvan lähteä isän kanssa matkalle vain sillä ehdolla etten minä ole mukana. Mitään perusteita tuolle ei ollut. Äiti halusi että vaikka tyttö oli isällään sopimuksen mukaan, äiti kontrolloi joka päivä tytön tekemisiä, tulemisia ja menemisiä. Niin lomilla kuin tavallisina isän luona-viikonloppuina.
Reilun puoli vuotta tyttö jaksoi äitinsä kontrolloia ja ilmoitti sitten ettei enää tule isän luo ollenkaan kun isä antaa äidin häiritä häntä. Sikäli erikoinen näkökulma, koska äiti soitteli tytön kännykkään, eikä isä asialle mitään voinut. Tyttö kyllä käy silloin tällöin meillä piipahtamassa ja on kieltänyt, ettei äidille saa kertoa. Tyttö on nyt 13-vuotias.
Eiköhän tytön olisi parasta asua isänsä luona kokonaan. On jo sen ikäinen, ettei hyysätä tarvitse, eli osaa auttaa kotihommissa ja saa itsekin tehtyä ruokaa koulun jälkeen jos isä on vielä töissä. Käyköön äidin luona joka toinen viikonloppu - JOS äiti suostuu. Jos isää kiinnostaa niin tässähän on hyvä isyys tyrkyllä :)
Jos ex vaimo haluaa olla joka toinen vkonloppu omalla ajalla,tulisi lapsen muuttaa isälle,kun on huono äiti?? Siis HALOO!!
Äiti ajattelee varmasti myös sitä ,ettei halua lapsen vieraantuvan isästään ja pitää tapaamisista huolta. Jos äiti ei näin tekisi,olisiko napinaa,kun lapsi on aina äidillä?
Kannattaa varmaan napinan sijaan miettiä mitä lapsen kanssa tekisi vkonloput ettei se tuntuisi lapsen mielestä "rangaistukselta" joutua isän luokse..
"nuori mutta viisas"
15-vee ei kävisi isällään jos se olisi rangaistus.
Minä olisin halunnut isälle erossa. Olin 8-vuotias. Kukaan ei kysynyt kumman luona haluan asua, eikä kerrottu, että minulla joskus olisi oikeus sanoakaan asiaan mitään.
Kerran 10-vuotiaana kävin isän luona kun oli äidin virallinen huolto ja kuultuaan asiasta äiti laittoi minut arestiin. Sen jälkeen kävin isällä sopimusviikonloppujen lisäksi äidiltä salaa. He asuivat melko lähellä toisiaan siihen aikaan. Muuten äiti kyllä huolehti minusta ihan normaalisti.
Joskus äiti halusi että isä olisi mennyt koulun vanhempainiltaan kun äitiä "ei huvittanut". Koska isä ei päässyt, oli työmatkalla, äiti siis jäi kotiin katsomaan telkkaria. Minua hävetti äidin puolesta. Kuitenkin se selitti kaverilleni, että isäni ei hoida omia velvollisuuksiaan. Hävetti aivan sanoinkuvaamattomasti!
Ysillä päätin, että muutan toiselle paikkakunnalle opistelemaan päästäkseni äidistä. Silloin tiesin, että olisin saanut muuttaa isänkin luo, mutta en uskaltanut. Isä puhui järkeä ettei sen takia tarvitse toiselle paikkakunnalle muuttaa. Lukion jälkeen pääsin yliopistoon, rohkaisin itseni ja muutin isän luo (iso asunto, lähellä koulua). Äiti otti nokkiinsa ja katkaisi välit.
Joulua ennen se kuitenkin alkoi maanitella sopua. Suostuin siihen, mutta paska maku on edelleen, ja äiti yrittää epäsuorasti etten asuisi isän luona, lupailee vuokrarahoja ym.
Olen miettinyt etten pitäisi äitiin yhteyttä koko yliopiston aikana. Sen tapaaminen ahdistaa ja pelkään, ettei opiskelusta tule mitään. Isä sen sijaan ei ole koskaan puhunut äidistä mitään pahaa, ei ainakaan minulle, eikä kukaan ole sellaista minullekaan kertonut.
Eikös se lapsi voi isänsä luona niitä kavereitaan tavata?
Minä ymmärrän sekä äitiä että lasta. Jotenkin vain tuntuu, etteikö tämäkin olisi järjestely kysymys. Jos kaverit asuvat vähän kauempana, eikö niitä voi isä tai isän uusi (sinä?) kuskata kylään ja pois tai tulla vaikka nekin yöksi, jos välimatkaa liikaa. Selvähän se, että tuon ikäistä nuorta kaverit enemmän kiinnostaa kuin omat vanhemmat.
Ymmärrän kyllä äitiäkin, kukapa, joka yksinään lasta/lapsia kasvattaa, ei haluaisi olla välillä omassa "rauhassa", silti olematta huono vanhempi. Lisäksi asia on kustannus kysymyskin. Elatusmaksuissa on todennäköisesti otettu pienentävänä tekijänä huomioon, että lapsi viettää tietyn ajan toisen vanhemman luona. Voi tuntua pikku jutulta, mutta ei maksajalle, varsinkaan jos on niitä kavereitakin syömässä.
Eli minä sovittelisin tytön kanssa ja pyytäisin isänä kavereita käymään siellä.
johtuvat yleensäkin siitä, että äiti on liikaa vastuussa lapsesta. Isät hoitaa silloin kun huvittaa ja on luppoaikaa. Ymmärrän täysin, miksi äiti haluaa tyttärensä menevän isälleen jokatoinen viikonloppu; niinhän on sovittukin. Miksei tytär voi kutsua kavereitaan isän luo? Vähän haiskahtaa siltä, ettei isä halua exvaimollaan olevan vapaa-aikaa....
Jos minulta otettaisi kotiavaimet pois ja lähetettäisi muualle, jäisin myös sinne muualle, jonne olen tervetullut. Eli isälle.