Mistäköhän se johtuu, että aina pakkien jälkeen tuntee itsensä aina niin perinpohjaisen tyhmäksi, rumaksi ja turhaksi luontokappaleeksi ?
Tuntee itsensä tyhmäksi
Juoksis halvankin perässä
51384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siita, etta joku on sanonut sinulle ei.
Tunsitko oloasi tyhmaksi, rumaksi taikka sitten turhaksi yhdessaolonne aikana? Tuskinpa! Se vain on niin. Ja jos itse oot koskaan antanut pakkeja kellekaan, niin tiedat ettei toisessa valttamatta oo mitaan vikaa. Te ette vaan jostain syysta sovi toisillenne. En tieda eronne syyta, mutta sanon vain , etta paa pystyyn. Kohta oot taas entisellasi =).
et siis hokannut pointtia....pakit = ei esim vastausta viestiin, tai kohtelias kiitos ei henkilöltä joka kenties kiinnosti.....
Tottakai oma itsetunto siinä kokee kolauksen. Kysyt itseltäsi "minkä vuoksi kävi näin" ja alat miettimään syitä. Jos pidät itseäsi kaikinpuolin(normaalina)...ja oletkin sitä. Negatiiviset ajatukset tunkevat väksinkin mieleen ja minäkuva muuttuu. Pakit ovat ihmisluonteelle tietyntyyppinen muserrus tai "sanaton", epäsuora arvostelu. Vaikka itse pakkienantotilanne olisi ulkoisesti jotain muuta. Pettymys tuntuu kasvavan räjähdysmäisesti mitä enemmän olet ollut ihastunut/kiinnostunut ihmiseen.
Olen saanut hyvin paljon pakkeja ja jotenkin sitä ajan mittaan on sopeutunut tilanteeseen.
Pettymys haihtuu vähitellen, mutta jatkossa asennoituu valmiiksi aina siihen ettei tästäkään tule mitään. Se on huono juttu... Ihmisellä vaan on tapana ajatella itsetään sitä miten tulee kohdelluksi.
vaikka muuta yrittäisi itselleen todistaa
Elämästä ei mitään opi!
Olen saanut pakkeja eikä muistaakseni elämä niihin nyt ole päättynyt...Mutta kun pakit sain elämäni mieheltä, meinasin kuolla. Olin yks kaks ruma, hyljeksitty, vanha...Elämä oli aloitettava alusta. Se vaatii työtä, terapiaa, jumppaa kuntosalilla, kasvohoitoja...Mutta nyt elämä taas kukoistaa, rakastan sitä. Vuosi on muuttanut kaiken. Vähäksi aikaa...Ja sitten jos...