Nyt on kulunut pitkä aika siitä kun erosimme.
Jätin exäni toisen naisen takia,ja kadun nyt tapaa jolla eron hoidin.Ilmeisesti juuri tuosta tavasta johtuen exä on ollut kimpussani milloin milläkin tavalla.Lähestymiskieltoa en voi hankkia,koska häirintä ei täytä sen vaatimia kriteereitä.
Mitä voisi tehdä kun toinen parhaansa mukaan iskee väliin asioihini,eikä jätä rauhaan? Keskustelua olen yrittänyt,mutta se tyssää alkuunsa naisen tapaan "keskustella".Hän on tuolloin lähempänä raivotautista koiraa,kuin sitä rakastettavaa ihmistä,jonka kanssa joskus olin.
=(
Jätin exäni toisen naisen takia,ja kadun nyt tapaa jolla eron hoidin.Ilmeisesti juuri tuosta tavasta johtuen exä on ollut kimpussani milloin milläkin tavalla.Lähestymiskieltoa en voi hankkia,koska häirintä ei täytä sen vaatimia kriteereitä.
Mitä voisi tehdä kun toinen parhaansa mukaan iskee väliin asioihini,eikä jätä rauhaan? Keskustelua olen yrittänyt,mutta se tyssää alkuunsa naisen tapaan "keskustella".Hän on tuolloin lähempänä raivotautista koiraa,kuin sitä rakastettavaa ihmistä,jonka kanssa joskus olin.
=(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sitä niittää mitä kylvää.
ja samasta syystä. Mitä te miehet oikein kuvittelette naisten kestävän? Vieläkö sinulle pitäisi ystävällinen olla? Olitko itse, tehdessäsi hänelle sen minkä teit?
Pystyttekö miehet joskus panemaan itsenne toisen asemaan...
Kyllä se homma toimii toisinkinpäin. Eukko meni ja pani toista, rakastuikin. Vittuakos se lortto enää mun perässä roikkuu....antais olla.
Ystävällinen?
Riittäisi oikein hyvin,jos jättäisi rauhaan.
Ja kuten sanottu:En ole ylpeä tapahtuneesta.
Ihmiset tekee virheitä.
Oletkos sanonut exälle olevasi pahoillasi tavasta, jolla eronne hoidit? Nimittäin, jos et ole, niin kannattaisi kokeilla. Voi hyvin olla, että haukkuminen ja häiriköiminen loppuu, kun vilpittömästi myönnät toimineesi väärin ja pyydät sitä anteeksi. Jos et osaa sanoa kasvotusten, niin laita vaikka kirje.
Voitte tämän jälkeen jättää menneet menneisyyteen ja exäkin voi vapautua katkeruudestaan ja jatkaa elämäänsä. Minulla ainakin vihaan ja negatiivisiin tunteisiin exää kohtaan anteeksipyyntö auttoi. Tosin minä en exää kiusannut, mutta ehkä olin tarpeettomankin tyly ja katkera. Vaikea sitä oli toista enää hirviönä pitää ; ), kun se oli pahoillaan siitä mitä perheelleen teki ja miten eron hoiti. Siitä anteeksiantamisesta (vuosi eron jälkeen) minunkin elämä alkoi uudelleen. Nykyään ollaan hyvissä väleissä ja lasten asiat hoidetaan sovussa.
Tsemppiä! Ei elämää kannata tuhlata negatiivisiin tunteisiin ja katkeruuteen.
Olen saanut sellaisen kuvan,ettei kannata paljon pyydellä tai sänoa.Tämä siksi,että exäni on erosta lähtien ollut niin pirun epävakaa,ihan sairaaksi asti.
Voisin ehkä tuota kirjettä koittaakin..
lienee todella rakastunut sinuun. Jos luet lehtiä, ihmisiä jopa kuolee jatkuvasti eron kipeisiin kiemuroihin. Joka tapauksessa hän on vakavassa tilassa jos jaksaa roikkua sinussa, jos et itse anna siihen aihetta. Naisparka. Ei näe että ellämä ei todellakaan kaadu yhteen mieheen. Hän ei osaa katsoa eteenpäin vaan suree vaan rakkauttaan luullen että ainut elämä oli sinussa.
Mullakin kesti vähän aikaa, että selvisin huonosta olosta. Mutta nyt eukko ravaa luonani hela tiden ja vähättelee omaa syrjähyppyään. Asuu siis onnellisesti uuden ukkonsa kanssa ja silti ei voi olla poissa. No perkele. Takaisin ei sitä huo....aa ota, eikä se sitä edes haluaisikaan. Kuulemma vain tsekkaa, että mulla kaikki hyvin ja pääsen elämässä eteenpäin. Haluaa mukamas hyvittää sen huora...lun. Piruparka.
Onko tullut mieleesi, että juuri se erotapa olisi se, joka tekee exäsi epävakaaksi ja raivopääksi?! Mikä helv... logiikka siinä on, että sitten ei kannattaisi mitään sanoa eikä puhua? Kirjoita se kirje.
En pysty irrottautumaan tunnetasolla, vaikka suhde olisi kuinka ohi! Haaveilen ja kirjoitan päässäni pikku runoja, mutta lähestymään en ryhdy koska kerran saadut pakithan nolottaa.Jää sellainen piikki mieleen sisälle, mutta en kehtaisi alkaa juosta sen minua torjuneen ihmisen rinnalla jonkinlaisena varjona.Hanki apua!
Moi,
Meilä kävi niin että aviomieheni entinen avopuoliso jätti mieheni, ja varsin pian löysimme toisemme ja kävimme seurustelemaan.
Alku meni ihan ok. kunnes mieheni ex tuli itse jätetyksi.
Voi kiesus sitä show:ta joka kesti melkein puoli vuotta. (puhelin terrorisointia, uhkailuja, ja mieheni uuteen kotiin hän tunkeutui myös useamman kerran huutamaan ja riehumaan)
Valitettavasti mieheni on luonteeltaan ihan liian killti ja antoi tuon riehumisen mennä liiankin pitkälle ja pitkään. Itse katselin vierestä sitä showta ja meinasin muutaman kerran lähteäkkin. Mutta ymmärsin kuitenkin sanomattakin että tuo entinen pari oli niin entinen kuin olla saattoi. Sitä paitsi eihän asia minulle oikeastaan kuulunutkaan.
Pikku hiljaa tää ex sitten rauhoittui, ja onneksi hän löysi toiselta puolelta suomea itselleen uuden kumppanin ja muutti pois.
Uskon kuintenkin että normaali oloissa tämä mieheni ex voi olla ihan ok tyyppi, mutta tunteet vaan sotkivat hänen ajatusmaailmaansa ihan liikaa. Eihän mieheni olisi hänen kanssaa muuten ollut vuosikausia.
Ei eiköhän tämä sinun ex puolisosi jossain vaiheessa rauhoitu.
Ja olet oikeassa että olisit voinut hoitaa tuon tilanteen paremminkin. Luulen että tapa millä asian teit sattuu ex-puolisoosi enemmän mitä tämä nk. häiriköinti sinua häiritsee.
Se on vähän niin että mitä kylvät sitä niität.
Sinä nyt vaan saat sitä mitä olet tilannut!Olisit aikoinas hoitanut asiat loukkaamatta toista,niin nyt sinulla olisi naarastiikerin sijasta mukava ex-kumppani joka hyvä ystäväsikin olisi.Joten...KÄRSI NAHOISSAS ELÄKÄ RUIKUTA!
Hah.Tää on varmaan se sama sekopää,joka täällä selittelee omaa kurjuuttaan,mustasukkaisuudessa.
todella pahasti.
Mutta jos erosta on jo pitkä aika (miehen logiikalla
aika voi olla huomattavasti lyhyempi kuin naisen logiikalla) ja jos ei yhteisiä lapsia ole kuvioissa,
niin mikähän sitä exää niin painaa, että jaksaa aina vaan kiilata väliin?
Et kertonut, mitä teit, etkä kertonut minkälainen "sankari" oikein olet.
Et kertonut myöskään ainuttakaan esimerkkiä siitä, mitä se exän häirintä todellisuudessa on.