miten suhtaudut

mahdoton vastata rehellisesti, ennen kuin siihen tilanteeseen joutuu.
Voisi tietysti jeesustella, että olen tukena ja lohtuna ja muuta ylevää, mutta se on vailla todellisuuspohjaa.
Yhtä hankala on etukäteen arvata, kuka esim onnettomuustilanteissa lamaantuu, kuka on hysteerinen, kuka menee shokkiin ja kuka taas on se, joka toimii tilanteen ollessa päällä kylmän viileästi ja vääntää vasta paskat housuun myöhemmin tilanteen lauettua.
Kyllä uskoisin, että ei se vaikuttaisi tunteisiini.
Mielisairaus saattaisi olla vakavampi juttu, siinä kun se ihminen, johon on alkujaan ihastunut, muuttuisi.

haluaisi tietää sairaudesta kaiken eli etsiä tietoa lukemalla ja kysellä niiltä, joilla on omakohtaista kokemusta kyseisestä sairaudesta.

riippunee hieman siitä missä vaiheessa se tulee ilmi. et niinku jos se selvii molemmille suhteen aikana, nii se on tietysti muutos. ja molemmat oppii yhtäaikaa.

jos se on jotain, jota on ollu jo ennen tapaamista, nii mitehä sen luonnostelis.. se nyt lienee ainaki selvää, et se olis tuttu naiselle. et tää olis se ketä opettelis. et vois käydä lukeen niitä palstakeskusteluita, kysellä häneltä itseltään, kysellä toisilta puolisoilta jne. luulis, et olis olemassa jonkimoine tukiverkosto tai jotai. riippuen tietysti laadusta.

et tää komppais ingallsia siinä, et ei siihe voi vaikuttaa kehe ihastuu. ja et joku pitkäaikane sairaus, se olis ehkä hidaste muttei este. taas tietysti riippeun siitä sairaudesta.

muuten se nyt ei vaikuttais. et se veis varmaan jonkin verran aikaa, et osais ottaa oikeella tavalla huomioon. ettei siis jättäis ainaka huomioimatta niissä paikoissa, joissa pitäis eikä toisaalta sit ylireagois.

tiedä sitte kestäiskö tällasta soutelijaa kukaan..

varsinkin jos se tulee vastaan sen jälkeen kun on yhteistä taivalta takana jo pitemmältä ajalta..
ja vielä jos ns."ennuste" ei lupaa kovin hyvää..
omalla kohdalla ensi reaktio oli luokkaa "voihan veee" tämäkin vielä...

siitä tosin toivuttiin ja tipahdettiin maanpäälle muutamassa tunnissa..

sitten lääkäreiden "tuomion" kuulemisen jälkeen alkoi se vakuuttelu itselleen ja muille ettei taistelua tai kisaa ole hävitty ennen kuin ruutulippu on heilahtanut...

tehtiin mitä pystyttiin, kertaakaan ei käynyt mielessä karkuun lähtö..hoitovietti varmaan oli korkealla..(miulla kuuluu luonteeseen)..viimeiset kolme viikkoa kotona...

no..se hävittiin..se taistelu..

en tietenkään toivo kenellekkään vastaavaa..
mutta kyllä se jollain tapaa muuttaa ajatusmaailmaa humaaninpaan suuntaan..
ei enää jaksa ihan pienistä "pompata"eikä raha ja materiaali ole ihan ensimmäisenä mielessä..