Onko muita jotka ovat täysin kiinni lapsessaan, koska isä ei ota lasta koskaan luokseen.Ei siis koskaan(ei muutenkaan ole yhteydessä vaikka samassa kaupungissa asutaan)JOskus olisi ihana olla itsekseen...mutta se ei ole mahdollista,lapsi on aina minun kanssa.
Tuntuisi että jaksaisi huomattavasti paremmin jos olisi jskus "breikkiä".Miten muilla?
Tuntuisi että jaksaisi huomattavasti paremmin jos olisi jskus "breikkiä".Miten muilla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
sama tilanne ollut useamman vuoden. isä tapaa silloin kun sopii. muutaman tunnin samassa kaupungissa.ei vkonlopulla. puuttu silti lastenkasvatukseen, soittelemalla,manipuloi pienempää, mm. äidin nykyistä miestä ei pidä uskoa.yrittänyt keskustella asiasta, vastausta ei saanu.rohkeasti pyydä mummuilta, ystäviltä ym. apua. kerro että haluat hieman omaakin aikaa.Jaksat taas paremmin lastasi hoitaa.ymmärtävät varmasti. anna ex-miehen olla, älä kysykän häneltä enää hoitajaksi. edestään löytää minkä taakseen jättää!! jaksahan!
Sen minkä taakseen on jättänyt, vaivaa vielä kauan.
Varsinkin jos mennyttä ei ole yhdessä puitu ja sinne
on jäänyt epäselviä asioita.
Ex otti eron ja oli jo yli 2 vuotta aiemmin vuokrannut kämpän lähistöltä.Muuttivat lasten kanssa
vuokrakämppään samana päivänä, kun eropaperit sain
käteeni. Ketään ei ollut kotona kun illalla tulin
työreissulta kotiin.Yritin vielä ehdottaa,ettei
näin toimita.Ei auttanut, vaan ex hoiti prosessin
loppuun.
Myöhemmin selvisi,että ex oli tapaillut vierasta
osapuolta eikä antanut edes osituspapereita allekirjoitettaessa mitään lisävalaistusta asiaan.Ilmeiseti tuo suhde kesti reilun puoli vuotta.Lapset olivat viikonvaihteessa luonani.
Vaihdoin paikkakuntaa ja nyt ex valittaa kun
ei ole omaa aikaa...ei siis pääse ravintolaan
katsomaan markkinoita. Oma vika kun noin teki.
Avioliiton aikana hän salasi multa paljon asioita,jotka tulivat ilmi vasta eron jälkeen.
Yhteisten asioiden hoito on eron jälkeen ollut
aivan mahdotonta.Ei vastata puheluihin ja jos
vastataan niin aina valehdellaan.
Turha valittaa,jos itse on hakenut eroa hetken
mielijohteesta tai ihatuksesta.Kosto on vaarallinen laji.
omille lapsille? aika tyhmää!
Miksi olet noin riippuvainen exästäsi? Hanki lapsenhoitajaa - mummot, serkut, tädit tai maksulliset (esim MLL) peliin. Turha jäädä roikkumaan entiseen ...
Ei ole kettään ketä voisi pyytää (mummoja tms.)
Lapsi vielä sairas, tarvitsee erikoishoitoa...
Mutta onneksi hän kasvaa kokoajan, niin ehkä se helpompi aika meikäläisellekkin vielä koittaa!
Talven jatkoja!
Exäni hoitaa lapsia silloin kun häntä huvittaa, sattuu sopimaan hänen tai uuden hoitonsa suunnitelmiin. Minä taasen hoidan sillon, kun hänelle ei sovi. Olen päättänyt, ettei minun tarvitse tätä sietää. Minullakin on oma elämä.
Niinpä olenkin nyt luopumassa lapsistani ja siirtämässä ne kokonaan exän tai yhteiskunnan hoiviin. Ihmisarvo se minullakin on. Olen joka tapauksessa parempi äiti ns. etä-äitinä, kun olematta äiti, vaan vihannes jossain suljetulla. Tiedän, tiedän...hae hoitopaikka niille muualta. Mutta miten ja mistä haen? En halua hoitajaa kotiin, sillä haluan olla yksinäni kotona, en rillutella ravintoloissa tms. Haluaisin kerätä voimia!
...no sinulla sentään edes joskus hoitaa lapsia, se on jo jotain!Minäkin haluaisin olla joskus yksikseni kotona, siis ihan olla vaan, ulkoilla ehkä tms.Ei siis välttämättä kapakoita...Joskus tosin olisi kiva tavata vaikka ravintolassa muita aikuisia, muitakin kuin vaan työpaikan ihmisiä!Jutella ihmisten kanssa.
Ei tullut mieleen lapsia tehdessä että niistä on vaivaa ja vastuuta?
Itse tein kaksi lasta koska tiesin että suurempaa laumaa en jaksa aikuisiksi yksin kasvattaa?! Eli varauduin jo lapsia alulle laittaessa mahdolliseen leskeyteen tai eroon, siihen ettei toinen jaksa kantaa vastuutaan.
Ei lapsi ole heittopussi, mietittekö te yhtään mitä muksuillenne teette, hakekaa apua, hoitoa, tukea, mutta älkää herrantähden maksattako lapsilla virheitänne?!
Voisit esim. hakea lapsille viikonloppuvanhempia, lapset viettäisivät osan lomista ja viikonlopun kuussa sijaisperheessä, tukimuotoja löytyy kun viitsii pirauttaa omaan sosiaalitoimistoon, eikä noin väistä vastuuta silloin kun se aikuisena olisi kannettava.
Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta saa päteviä lastenhoitajia, niin lyhyemmäksi kuin pidemmäksikin aikaa, eikä maksa paljon, muutaman euron tunti.
Sukulaisia on lupa myös käyttää hyväkseen, kunhan joskus maksaa vaivan takaisin.
Koin tuon "kiinni olon" liitossani, kaksi muksua ja olin 10 vuotta neljänseinän sisällä, erakoiduin, väsyin ja sen lisäksi että olin kiinni lapsissa, oli mustasukkainen mies selän takana, edes maitopurkkia en kaupasta ilman miestä tai lapsia hakenut?!
Nyt eronneena kannan vastuun lapsista, välillä pyydän sukulaisia huolehtimaan kultahipuistani, mutta koskaan en enää ole niin kiinni, niin ahtaalla, niin ahdistunut kuin olin avioliitossa.
Kannattaa etsiä vakiamma, tuolta mll:n kautta, kun sama tyttö käy muksujen kanssa esim. Viikottain, parin viikon välein, syntyy luottamus molemmin puolin, ja joskus kun aika on kypsa uskaltaa jättää lapsensa kokonaiseksi yöksi.
Tyhmintä mitä voi tehdä on väsyttää itsensä loppuun. Siitä kärsivät vielä itseäsi enemmän lapsesi.
Moi,
minulla on sama juttu. Isä asuu samassa kaupungissa, mutta ei tapaa lapsiaan kuin muutaman tunnin kuukaudessa. Koskaan eivät ole yötä. Alun perin hän saneli tapaamisehdot (haluttaessa), mutta kovin vähän on isä halunnut. Kerran pyysin häneltä apua reilun kuukauden mittaiselle ajanjaksolle (parituntia per päivä per viikko), kun omat menoni hankaloittivat ruuanlaittoa ym. Miehelle ei käynyt, kun oli kiireitä. Tämän episodin jälkeen en ole apua lastenhoitoon pyytänyt, enkä pyydä. Tuolloin 80-vuotias mummo tuli kuutena iltan tekemään ruokaa ja vilkaisemaan lasten perään.
Ymmärrän sinua täysin. Vaikka itse en ole lapsissani kiinni, koska ovat jo sen verran isoja, olisi silti mukavaa vietää laatuaikaa yksinään edes päivä kuukaudessa. Siis ei ruuanlaitto ym. muuta vastuuta.
Sille aikaisemmalle kirjoittajalle, joka kyseli, miksi olet kiinni exässäi, kommentoin seuraavaksi. Minusta ei ole exässä kiinni olemista, jos odottaa hänenkin kantavan vastuun lastensa kasvattamisesta ja hoidosta. Ennemminkin pitäisi kysyä, kuinka kukaan isä (tai miksei äitikin) voi olla niin kylmä ja kova, että jättää lapsensa "heitteille", vaikka olosuhteet tapaamisiin ovat olemassa. Voiko ao. ihminen edes kutsua itseään isäksi. Toki sukulaisia ja tuttavia voi ja kannattaa pyytää avuksi, mutta ei heille voi isän vastuuta vierittää. Lisäksi aina ei ole lähimaastossa sukulaisia ym., joille lapsen/-t voi antaa hoitoon. Itselläni lähin hoitaja asuu vähän yli 200 kilometrin päässä.
Tsemppiä alkuperäiselle!
Isä tapaa lasta pitääkseen suhdetta lapseensa yllä, ei ollakseen exälle lapsenvahti..
Ihanko totta? Isä siis tapaa pitääkseen suhdetta yllä, mutta ei ruoki, eikä hoida ja ole "lapsenvahti" omille lapsilleen. Puoleentoista kuukauteen ei löydy aikaa pitää suhdetta yllä lapsiinsa, vaikka päivät olisi saanut itse valita. Tämäkö on tosiaan sinun mielestä "olla exän lapsenvahti". Halloo, kyse on HÄNENKIN lapsistaan.
Kaiken lisäksi hän itse on oikein paperille kirjoittanut, että auttaa ym. tarvittaessa lasten kanssa.
Tämmöinenkö on isä? Mutta olkoon. Muutaman vuoden päästä hän huomaa, ettei hänellä ole lapsia. Kyllä hän joskus huomaa, mitä menetti. Ja kuten tuossa edellä joku jo sanoi (vai oliko peräti eri ketju), on tosi iso työ saada suhde takaisin toimivaksi.
Säälittävää.
Lapsellani on kaksi kotia, alle 10 km päässä toisistaan. Kummassakin oma huone, vaatteet, lelut yms. Meillä vuoroviikottelu ollut jo vuosia tapana hoitaa "tapaamiset" ... toimii tässä tapauksessa, ja mitä lapsi (-kin) tahtoo.