tutkimustulokset, joissa kerrotaan vain 12,5% pettämistestä alkanaista suhteista onnistuvan?
Kuinka paljon on meitä sellaisia, jotka olemme hoitaneet eromme "siististi" niin, ettei kumppanit ole tienneet pettämisestä mitään ja olemme "mukamas tavanneet" vasta erojemme jälkeen.
Mihin tilastot perustuvat ?
Kuinka paljon on meitä sellaisia, jotka olemme hoitaneet eromme "siististi" niin, ettei kumppanit ole tienneet pettämisestä mitään ja olemme "mukamas tavanneet" vasta erojemme jälkeen.
Mihin tilastot perustuvat ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
muuta kun kokemuksesta että mies oli hyvin pettynyt kun erosin hänestä vaikka hänellä oli vuosien salasuhde.
Hän ei olisi halunnut ikinä erota vaikka pettikin.
Nyt jatkaa elämää petoskumppanin kanssa mutta olen kuullut että vaikeaa on.
Minun ystävieni suhteista 8 kpl on alkanut sillä tavoin että mies on ollut suhteen alkaessa vielä avo/avioliitossa. Suhteet ovat kestäneet 25 - 8 vuotta, tähän päivään mennessä. Joten tältä pohjalta voisi sanoa että 100% ko. suhteet onnistuvat ;-) sehän ei tietenkään ole yleinen totuus.
En siis tunne niitä joilla ero olisikin sitten tullut. Kaikki em. tuntuvat ihan rehellisesti sanottuna erittäin onnellisislta ja tasapainoisilta suhteilta, yhtä lukuun ottamatta. Siinäkin suhteessa nainen on se joka on pettänyt miestään (miestä siis joka pettämällä aloitti tämän suhteen). Mutta tästäkin huolimatta ko. nainen ei miestä halua vaihtaa. Ko. suhde on kestänyt jo 15 vuotta, joten saattaa olla ihan luonnollistakin että noita "hairahduksia" sattuu, sen hyväksyn.
noista prosenttiluvuista, miten ne yleensä lasketaan.. Pitääkö olla joku tietty vuosimäärä yhdessä, että suhde katsotaan "kestäväksi"? Voihan se ero tulla, vaikka molemmat olisivat neitsyitä yhteen mentäessä. Minun lähipiirissäni kaikki tietämäni uskottomuudesta alkaneet suhteet ovat kestäneet tähän mennessä useampia vuosia ja niitä on useita eli luku on 100 % jos kestäväksi suhteeksi lasketaan noin 5-30 vuotta. Oma lukunsa ovat suhteet, joissa varattu/varatut eivät kiinni jäätyään ole eronneet ja ovat jatkaneet omaa suhdettaan, niistä useimmat ovat päättyneet muutaman vuoden sisällä eroon, joko yhteisestä sopimuksesta tai niin, että pettänyt osapuoli on löytänyt uuden salarakkaan ja jäänyt taas kiinni.
Jokainen tapaushan on tietysti oma tarinansa, emmekä me voi tietää, kuinka onnellisia kyseiset suhteet ovat. Jotenkin minusta tuntuu, että monen (pitkän) suhteen todellinen päättymisen syy on "eroon kasvaminen" ja puolisoon kyllästyminen, mutta sitä olisi kovin vaikea selittää puolisolle, joka vielä rakastaa ja on onnellinen. Pettäminen on usein helpompi tapa kertoa kumppanille, että en enää rakasta ja kunnoita sinua niinkuin puolisoa pitäisi. Petetty myös toipuu erosta nopeammin, kun saa vihata puolisoa ja tämän uutta rakasta ihan täysillä ja oikeutetusti. Tämä ei tietenkään selitä niitä juttuja, joissa petetään, mutta ei jäädä kiinni, mutta sekin on eräänlainen viesti siitä, että suhde ei kaikilta osin ole kunnossa, tai ehkä parempi olisi sanoa, että pettäjällä itsellään on jonkinlainen kriisi meneillään.
on ihan siitä pettäjästä itsestään kiinni. Hän odottaa, että puolison ja vain hänen täytyy pitää jännitettä ja kiinnostuata avoiliitosa yllä, ei missään tapauksen petturin itsensä.
Työsi voi olla tylsää, koska asennoidut siihen niin , et kehitä sitä, hanki uusia ideoita ja ulottuvaisuuksia.
Toisilla elämä on useimiten tylsää toisilla paljon harvemmin. Se vaan on niin, että elämä on ja kuuluukin joskus olla tylsää.
Sen tylsyyden parisuhteesta poistetaan kaksin ja jolla on se tylsyys iskenyt ottaa aloitteen.
Kertoo paljon ihmisestä itsestään , jos kokee puolisonsa tylsänä ja mielenkiinnottomana. Siinä on nahjus ,joka ei osaa hoitaa parisuhdettaan.
Tietty tämä tylsyys on valtvan hyvä , mutta typerä puolustus pettämiselle.
Ja muuten, jos ei halua puolisoaan, ottaa eron ja sitten alkaa hakea uutta. Ei siinä pettämään tarvitse lähteä, paitsi sellainen nynnerö, joka ei uskalla erota ellei ole jalka jo toisen naisen/miehen oven välissä.
sitä, että se suhde kakkosen kanssa oli vikatikki. Minä myönnän. Totuus oli aivan toisenlainen kun alettiin yhteiselo. Huuma haihtui muutamassa kuukaudessa (olimme tapailleet miltei kaksi vuotta salaa). Ero ei ollut siisti sillä miehen lapset eivät hyväksyneet minua ( 16 ja 17v).
Kai sitä joku voi onnistuakin, mutta minä opin tästä ettei rakastumisenhuumassa kannata isoja ratkaisuja tehdä, silloin ei järki paljon päätä paina.
Nolottaa ja hävettää mutta näin minulle kävi.
pettämisestä lähtevä liitto onnistuu, jos tuolla lailla rakennetaan liittoa valheidenkasan päälle. Ensin petetään ja sitten (naurettavasti ) mukamas tavataan ensikertaa eron jälkeen.
Siinähän joutuu niin paljon valheita ja muuta paskaa kantamaan sisällään ettei liitosta tule mitään. Kaiken kukkuraksi, kuinka siinä enää kunnioittaa uutta kumppania saati itseään.
Varmaan vielä suhdetta hajoittamassa on molemminpuolinen epäluulo, kun tietää millainen petturi puoliso on.