vanhemmat pakottaa

Vanhempien asia ei ole päättää teidän asioista, miettikää sitä vain tyttöystävän kanssa. Minusta on hyvin perusteltu, jos sanoo ettei vielä halua sitoutua asuntovelkoihin, omistusasunnon ehtii harkita ja etsiä sitten ajan kanssa.

Asuntojen hinnat ovat nyt sillä tasolla, ettei kannata ostaa. Yksi kaverini osti reilu 5 vuotta sitten asunnon 55000 eurolla (tai siis silloin käytettiin markkoja...), ja myi sen tämän vuoden alussa hintaan 80000 euroa. Mitään remonttia hän ei asuntoon välissä tehnyt. Tämä varmaan kertoo, millä tasolla asuntojen hinnat ovat nyt.

Tosin vuokralla asuminen on oikeasti kallista, joten siinä mielessä asunto kannattaisi ostaa. Kannattaa kuitenkin harkita velan ottamista, koska voi olla että muutaman vuoden päästä sillä asunnolla ei enää maksetakaan velkaa kokonaan pois.

Minkähän ikäisiä olette? Jos olette vielä nuoria, opinnot kesken tai mahdollinen opiskelu vielä edessä, on se ainakin hyvä syy siirtää oman asunnon ostoa.

Tai jos teillä ei ole vakituisia työpaikkoja, sekin on hyvä syy.

Mistä kukaan tietää, minne sitä vielä nuorena asettuu ja jos opiskelupaikka tai työ löytyy toiselta paikkakunnalta on asunnon myyminen edessä.

Tosin itsestään selvä syy on toikin, että olette olleet vasta vajaan vuoden yhdessä. Kyllä ensin kannattaisi asua yhdessä (vuokralla) ja tutustua miten yhteinen arki lähtee etenemään. Tätä on tietenkin hieman paha sanoa, ettei vastapuoli ymmärrä sitä niin, ettet olekaan tosissaan hänen kanssaan.

Mutta itse en olisi never ever ikinä ostanut mieheni kanssa yhteistä asuntoa vajaa vuoden seurustelun jälkeen varsinkaan, jos yhteistä asumista ei ole ollenkaan takana. Se on minusta realismia -ei sitä, ettei usko liiton kestävän.

Oma asunto ostettiin vasta yli 8 vuoden yhdessäolon jälkeen, vaikka näin jälkikäteen tuntuukin, että lainaa ois vähemmän jos se ois heti hankittu kun hynttyyt yhteen laitettiin :-)

... olet yhtäänkin epävarma niin älä tee sitä. Asunnon ostaminen on kuitenkin iso juttu. Kyllä yhteinen elämä kannattaa aloitta ihan vuokra-asunnossa, joten jos huonosti käy niin lähteminen sieltä on hippasen helpompaa kuin ostamastaan asunnosta... aina pitää ajatella asioita monelta kantilta.

meillä ei tosin vanhemmat mitenkään painosta asiassa, mutta puhuvat siitä joka käänteessä... Ja myöskään poikakaverini ei haluaisi vuokralle vaan ostaa oman asunnon...mikä tietysti tällä iällä no ihan viisasta(26 ja 30-v).

Minulla itselläni on takana yksi pitkä suhde jonka aikana ehdimme ostaa oman asunnonkin ja eipä siitä jäänyt eron jälkeen käteen kuin velkaa...

Niinpä haluaisinkin ensin muuttaa uuden mieheni kanssa aluksi vuokralle ja edes katsoa kuinka yhteiselo sujuu (nyt ku olosuhteiden pakosta asumme vuorotellen molempien vanhempien kanssa),
mutta tuskin saan käännettyä hänen päätään kun hän ei halua heittää rahaa hukkaan vuokriin....

Ei missään nimessä kannata suoraan ostaa omaa asuntoa kun ollaan yhteen muuttamassa.
Vasta kun asut toisen ihmisen kanssa, huomaat myös ne hänen huonot puolensa, jotka eivät muuten välttämättä näy.
Menkää ensin vuokralle, ja jos reilun puolen vuoden aikana ei ole ilmaantunut mitään hälyyttäviä ongelmia, ostakaa sitten asunto.
Ei se reilu puoli vuotta vielä ikuista lovea teidän budjettiin tee, ja jos sattuu ettette sovikaan yhteen ette ole vielä "velkavankeudessa" ja kaikki ensi asunnon ostajan edut ovat vielä käytettävissänne, unohtamatta sitä että kämppä pitäisi myydä.

vanhemmat kannattavat ajatusta omasta asunnosta ja te haluatte muuttaa vuokralle niin eikö silloin voisi tehdä niin, että vanhemmat ostavat asunnon omiin nimiinsä, te muutatte siihen ja maksatte vuokraa? Yksinkertaisinta varmaan olisi hommata ihan oikeasti vuokra-asunto.