Hei,
onko täällä ihmisiä, jotka ovat olleet naimisissa jo kauan ja yhdessä hyvin nuoresta asti?? Minulla on kaveripariskuntia, jotka ovat seuruatelleet yhden ja ainoan kerran ja se suhde on sitten edennyt avioliittoon asti. Itse olen seurustellut muutaman kerran ja ollut kerran avoliitossakin ennen nykyisen mieheni tapaamista. Koen, että ilman näitä kokemuksia en osaisi ehkä olla yhtä onnellinen siitä mitä minulla nyt on, kun olen sen kääntöpuolenkin kokenut..Olen mietiskellyt usein olisiko se ensimmäinen nuoruudenrakkaus voinut johtaa elämänpituiseen liittoon ja kestää ilman haikailuja muista kokemuksista, ehkäpä olisikin. Mitä muut ajattelette?? Tuntuu, että usein saa kuulla, että hyvin nuorena vakavan suhteensa aloittaneet eroavat jossain vaiheessa tai ainakin ovat lähellä eroa, mutta ehkä päättävätkin, kriisin jälkeen, jatkaa yhdessä matkaa.
Yksi ja ainoa rakkaus
19
2169
Vastaukset
- harhaa''
Tuo "ainoan oikean rakkauden" etsiminen, löytäminen tai siitä haaveileminen on sitä elämän harhaa jota romanttinen kioskikirjallisuus viljelee. Realistimiehenä totean että onpahan vain epärealistista bullshittiä -näin on elämänkokemuskin osoittanut.
Jos menet autoa ostamaan niin tuskinpa vain otat rivistä ensimmäistä "oikean väristä" ja osta ilman koeajoa. Muutamaa -tai useampiakin- autoja pitää testailla, joskus ehkä lainataan kaveriltakin välillä, jotta tulee käsitys millainen sopii "omaan hanskaan". Näin se menee parisuhteissakin, elämä on opettanut ;-)- autokaupassakin
Vaan mikään mahdottomuus ei ole, että se ensimmäinen rivistä onkin ihan kelpo peli...
Jälkeenpäin on kyllä hyvä viisastella, mutta ihmissuhteet kehittyy ja muuttuu.
Ei auta, vaikka kuinka montaa olisi koeajanut ensin, toimii jos on toimiakseen. - se mahdollista on
autokaupassakin kirjoitti:
Vaan mikään mahdottomuus ei ole, että se ensimmäinen rivistä onkin ihan kelpo peli...
Jälkeenpäin on kyllä hyvä viisastella, mutta ihmissuhteet kehittyy ja muuttuu.
Ei auta, vaikka kuinka montaa olisi koeajanut ensin, toimii jos on toimiakseen.oli mullakin 16v. lähtien se 'eka'lähes 25v.Sitten vaan loppui kaikki. Välillä mietin teinkö väärin vai oikein, mutta huojentaa nähdä, että toinen voi nyt paremmin kuin mun kanssa. Itse seilaan jossain tympeyden rajamailla, välillä.
- kunnon vaimo?
se mahdollista on kirjoitti:
oli mullakin 16v. lähtien se 'eka'lähes 25v.Sitten vaan loppui kaikki. Välillä mietin teinkö väärin vai oikein, mutta huojentaa nähdä, että toinen voi nyt paremmin kuin mun kanssa. Itse seilaan jossain tympeyden rajamailla, välillä.
Mihin se sitten loppui jos saa udella?Itsellä yli 20 v takana sen ekan ja ainoan kanssa ( alettu 15 vuotiaana ) joten suht sama tilanne-nyt yhteiselo jotenkin takkuaa...ehkä meillä on haaveita,yhteisiä ja omia,eikä saada niitä toteutettua ja se riipoo meitä molempia,ja erilleen.Ei uskalleta!Ja sitten suhteen henkinen taso ei tyydytä minua.Tahtoisin keskustella,pitää hauskaakin joskus,vähän mielikuvitusta ja yllätyksiäkin,vaan kun aina on sitä samaa ja naamat nyrpeinä....Olen löytänyt uuden ihmissuhteen joka on henkisesti läheinen,hyvä ystävä-liiankin,pelkään.Meistä ei "paria" koskaan tule eikä voi tulla,mutta suurta lohtua hän tuo elämääni,ja arkeen jaksamista.Olisin muuten varmasti jo työ-/elämänuupunut,nyt tunnen jotenkin olevani elossa.Näinkö pitää käydä,miksi emme osaa "elää ja kehittyä yhdessä ihmisinä" Meneekö siihen vaan mielenkiinto ja kyllästyy toisen naamaan,niihin tapoihin joita inhoaa ja joista toinen ei voi luopua/opetella eroon?Vaikka toki tietää että itsessä on paljon vikoja myös-voiko niille mitään kukaan koskaan ts. aina toisessa pidemmän päälle on varmasti piirteitä jotka ärsyttää....mutta voiko niiden kanssa oppia elämään?
- lailla kuvaamiisi asioihin
kunnon vaimo? kirjoitti:
Mihin se sitten loppui jos saa udella?Itsellä yli 20 v takana sen ekan ja ainoan kanssa ( alettu 15 vuotiaana ) joten suht sama tilanne-nyt yhteiselo jotenkin takkuaa...ehkä meillä on haaveita,yhteisiä ja omia,eikä saada niitä toteutettua ja se riipoo meitä molempia,ja erilleen.Ei uskalleta!Ja sitten suhteen henkinen taso ei tyydytä minua.Tahtoisin keskustella,pitää hauskaakin joskus,vähän mielikuvitusta ja yllätyksiäkin,vaan kun aina on sitä samaa ja naamat nyrpeinä....Olen löytänyt uuden ihmissuhteen joka on henkisesti läheinen,hyvä ystävä-liiankin,pelkään.Meistä ei "paria" koskaan tule eikä voi tulla,mutta suurta lohtua hän tuo elämääni,ja arkeen jaksamista.Olisin muuten varmasti jo työ-/elämänuupunut,nyt tunnen jotenkin olevani elossa.Näinkö pitää käydä,miksi emme osaa "elää ja kehittyä yhdessä ihmisinä" Meneekö siihen vaan mielenkiinto ja kyllästyy toisen naamaan,niihin tapoihin joita inhoaa ja joista toinen ei voi luopua/opetella eroon?Vaikka toki tietää että itsessä on paljon vikoja myös-voiko niille mitään kukaan koskaan ts. aina toisessa pidemmän päälle on varmasti piirteitä jotka ärsyttää....mutta voiko niiden kanssa oppia elämään?
se loppui! Ja pahinta oli ne uudet, mukamas lämpimät ihmissuhteet! Pettymys itseen, se millainen oli kotona, oli järkyttävää. Ja se, etten voinut olla sellainen kuin toinen kaipasi. Puheet loppui, tai jos puhuttiin, niin siitähän riita syntyi. Kaikesta oltiin eri mieltä, rahaa ei ollut mihinkään,jne. jne.Ehkä minä en tiennyt mitä halusin. Tiedänkö vieläkään...
- kaavaa
minkä perusteella voisi päätellä kestääkö liitto vai ei; ei ainakaan sen perusteella milloin on suhteen aloittanut. Iltse tapasin aviomieheni 19-vuotiaana ja olet nyt 48-vuotias. Olemme molemmat aktiivisia, meneviä, seurallisia ihmisiä ja meillä on aina ollut sekä omat että yhteiset kaverit ja niihin liittyvät menot. Rakastamme toisiamme yhä, seksi on hyvää ja haluamme viettää vanhuuden yhdessä. Vaikeaa on ollut ja vähän vieraitakin on kokeiltu mutta näistä on selvitty, kovalla halulla ja yrittämiselle ja tiedolla, että me oikeasti välitämme toisistamme. Mieheni on hyvin maskuliininen ja joskus oikeinkin hankala, samoin olen minä mutta sellsita se elämä ja parisuhde on. Joskus on joku sanonut osuvasti, että parit jotka ovat onnellisia omaavat samanlaisia ominaisuuksia ja käytösmalleja kun taas onnettomat parit ovat kukin tavallaan onnettomia eli olisiko vapaa analyysi jotakin sellaista, että kuka tahansa voi olla onneton mistä tahansa kun taas onnellisuuteen riittää halu olla onnellinen ja halu tehdä sen eteen töitä.
- on mulla,
"kun taas onnettomat parit ovat kukin tavallaan onnettomia eli olisiko vapaa analyysi jotakin sellaista, että kuka tahansa voi olla onneton mistä tahansa kun taas onnellisuuteen riittää halu olla onnellinen ja halu tehdä sen eteen töitä."
Millä tavalla onnettomia? Jos ollaan onnellisia alkuun monta vuotta, ei sitä selitä tuo. ei onnellisuuteen halu olla onnellinen riitä, sorry vaan! Eikä aina sekään että töitä tehtäis. Elämä muuttuua ja käsitykset elämästä sen myötä. Jollei ne käy yksiin, niin ei onnistu-kovinkaan helpolla. Ja joskus eroon riittää, että haluaa tosiaan olla onnellinen ja/tai haluaa että ainakin se toinen on! - omaa halua
on mulla, kirjoitti:
"kun taas onnettomat parit ovat kukin tavallaan onnettomia eli olisiko vapaa analyysi jotakin sellaista, että kuka tahansa voi olla onneton mistä tahansa kun taas onnellisuuteen riittää halu olla onnellinen ja halu tehdä sen eteen töitä."
Millä tavalla onnettomia? Jos ollaan onnellisia alkuun monta vuotta, ei sitä selitä tuo. ei onnellisuuteen halu olla onnellinen riitä, sorry vaan! Eikä aina sekään että töitä tehtäis. Elämä muuttuua ja käsitykset elämästä sen myötä. Jollei ne käy yksiin, niin ei onnistu-kovinkaan helpolla. Ja joskus eroon riittää, että haluaa tosiaan olla onnellinen ja/tai haluaa että ainakin se toinen on!Tuntuu siltä että onnellisuus on pitkälti kiinni omasta halusta ja asenteesta. Onnettomana oleminen ei ole kohtalo vaan sekin on asennekysymys -asioilla kun on aina kaksi puolta ja näistä voi aina nähdä joko sen hyvän tai huonomman.
Näin se vain elämässä menee. - omaa halua
on mulla, kirjoitti:
"kun taas onnettomat parit ovat kukin tavallaan onnettomia eli olisiko vapaa analyysi jotakin sellaista, että kuka tahansa voi olla onneton mistä tahansa kun taas onnellisuuteen riittää halu olla onnellinen ja halu tehdä sen eteen töitä."
Millä tavalla onnettomia? Jos ollaan onnellisia alkuun monta vuotta, ei sitä selitä tuo. ei onnellisuuteen halu olla onnellinen riitä, sorry vaan! Eikä aina sekään että töitä tehtäis. Elämä muuttuua ja käsitykset elämästä sen myötä. Jollei ne käy yksiin, niin ei onnistu-kovinkaan helpolla. Ja joskus eroon riittää, että haluaa tosiaan olla onnellinen ja/tai haluaa että ainakin se toinen on!Tuntuu siltä että onnellisuus on pitkälti kiinni omasta halusta ja asenteesta. Onnettomana oleminen ei ole kohtalo vaan sekin on asennekysymys -asioilla kun on aina kaksi puolta ja näistä voi aina nähdä joko sen hyvän tai huonomman.
Näin se vain elämässä menee. - nyt vaan mene!
omaa halua kirjoitti:
Tuntuu siltä että onnellisuus on pitkälti kiinni omasta halusta ja asenteesta. Onnettomana oleminen ei ole kohtalo vaan sekin on asennekysymys -asioilla kun on aina kaksi puolta ja näistä voi aina nähdä joko sen hyvän tai huonomman.
Näin se vain elämässä menee.Niin kuin itse asennoituisi! Sorry vaan.Mutta tästähän on turha jankuttaa!
- voi vaikuttaa
nyt vaan mene! kirjoitti:
Niin kuin itse asennoituisi! Sorry vaan.Mutta tästähän on turha jankuttaa!
mutta omaan asenteeseen voi. Kyllä se menee juri niin kuin tuossa aikaisemmin on todettu. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään on ensi sijaisesti kiinni asenteesta. Katsele ja kuuntele..ne ihmiset jotka ovat tyytyväisi ovat yleensä positiivisia, toiveikkaista ja ymmärtävät vastoinkäymisiä ja sitä että niisät selvitään jne. Kun taas onnettomat ovat aina onnettomia jostakin ja yleensä huolehtivat tulevaisuudeestaan ja murehtivat menneisyyttä.
- Meillä suhde alkoi nuorena
ja koen, ettemme ole puolisoni kanssa aivan yhteensopivia. Aina ajoittain haaveilen toisenlaisesta parisuhteesta, mutta en tiedä, onko se vain haavekuva, jollaista ei koskaan voisi todellisuudessa olla. Minulla on kuitenkin mukava mies ja suhteemme toimii monelta osin. Kipinää vaan puuttuu, mutta en tiedä, voisiko sellaista ollakaan vuosien ja vuosikymmenien suhteessa. Jos minulla olisi enemmän kokemuksia suhteista, saattaisinkin olla nykyiseen kumppaniini paljon tyytyväisempi enkä haikailisi muusta. Toisaalta jos en olisi tarrautunut tähän ihmiseen, olisin saattanutkin löytää vielä sopivamman kumppanin. Sitä ei voi tietää, ja se vähän vaivaa mieltä.
Toisaalta myös edellinen kirjoittaja on varmaan oikeassa. Onnellinen osaa olla onnellinen kumppaninsa kanssa, koska hän yrittää tarpeeksi ja hänellä on taitoa rakentaa onnellisuutta. Onneton voi olla onneton olipa missä suhteessa tahansa. Niinhän sanotaan, että eronneet usein löytävät ne samat ongelmat uudestakin suhteesta.- karppinen vaan
Sama kysymys askarrutti myös minua,useita suhteita kokeneena.
Miksi minun suhteeni loppuvat,miksen löydä sitä oikeaa?
Nyt ns. aikuisempana katsoin ympärilleni tuntemiani pareja ja huomasin että kestävät liitot ovat harvinaisia.
Tilastoni on lähipiiristä,noin 60 paria:
Kaikista alle 24vuotiaana solmituista liitoista 16vuoden kuluttua on pysynyt yhdessä vain 2kpl:tta.
Ja sitä en tiedä kuinka heidän liitonsa on kestänyt,onnea ja toisen kunnioittamista heillä tuntuu olevan vieläkin,luultavasti hautaan asti.
Pareista joiden yhteinen seurustelu alkoi alle 18vuotiaana päättyi 7vuoden sisällä.
Päälle 20vuotiaana aloitettu suhde päättyi viimeistään 10vuoden sisällä.
Varmaan syynä eroon ajautumisiin on luonteiden eroavaisuus ja erillainen maailman katsomus.
Tai paremmin sanottuna toinen pareista ei ole ollut aivan rehellinen tunteistaan ja halunnut sitten viimein etsiä itselleen sopivampaa seuraa.
Vielä 60-70 luvulla solmituista avioliitoista eroavaisuus ei ollut näin suurta,ja asiaan vaikutti naisten aseman heikkous siihen aikaan sekä vanhan kansan ajattelu malli että avioero on suuri häpeä,silloin kärsittiin kunnes kuolema erotti.
- seuraaja_
Tuttu pariskunta on sellainen, että kohtasivat 15v ja ovat siitä asti olleet yhdessä. Ovat nyt yli 30v ja on talot ja mukulat. Mies on vähän hissukka, hieman urpokin ehkä. Nainen on menevämpi. Yleensä kun on joku bile tai muu juhla niin se mies lähtee aika aikaisin nukuttamaan muksuja tai hoitamaan jotain muuta juttua. Vaimo vetää lisää boolia ja "antaa ymmärtää" aika vahvasti.
Itse asiassa en ensimmäisen parin vuoden aikana edes tiennyt että se nainen seurustelee. Sen verran menevää sorttia tuntui olevan. Ei se suoraan sanonut, mutta oli kyllä valmis antamaan jos vain joku halusi. Sen sen nyssykkä äijä taitaakin olla olemassa vain siivoamista ja palvelemista varten. Äijä itse kuvittelee elävänsä elämänsä rakkaudessa. Ja mitäs sitä sille itselleen kertomaan, kun kerran äijä on onnellisen oloinen.
Nykyään on meno ehkä vähän rauhoittunut. Se nainen on löytänyt syömisen joitain vuosia sitten ja alkaa olemaan jo aika tukeva täti. Viime tapaamisissa äijä lähti kotiin katsomaan ettei silitysrauta jäänyt päälle. Muija kysyi heti että tuleeko muut ukot hänen kanssaan saunomaan. Aika laimeaa alkoi jo kiinnostus olemaan. Yritti vielä aamuyöstä tanssia pöydällä ja nostaa hamettaan. Mutta ikä ja kilot tekivät jo tehtävänsä. Lopulta soitti äijänsä hakemaan hänet pois.
Että tämmöinen kertomus. Halusin esittää tämmöisen ehkä kyynisen näkemyksen siitä mitä se tosielämän tosirakkaus saattaa olla. Niitäkin ihmisiä on jotka elävät vahvoissa tunnetiloissa. Rakastavat toista koko sydämmestä niin että itkukin välillä tulee. Silti levitetään tai käydään pökkimässä vieraitakin, hyvälä tuurilla syttyy uusi elämän rakkaus. Ailahtelevaa ja hankalaa seuraa IMHO.- parisuhteesta mitään!
Aika kornia kertoa jonkun toisen parisuhteesta sen perusteella mitä näkee ja mitä OLETTAA. Eri asia tietenkin jos tunnet pariskunnan molemmat osapuolet kunnolla ja tiedät tarkemminkin ajatuksia heidän elämästään. Mistä me kukaan tiedämme kuka on onnellinen ja tyytyväinen: se, että itsestä joku ei voi parisuhteessa esim. menevämmän ja näyttävämmän nyhverö puoliso, olla onellinen ei kerro mitään. Minä taas tiedän paljon pariskuntia, joissa ollaan hyvinkin erilaisia; toinen on menevä, toinen koti-ihminen, toinen puhelias toinen erakkomainen, toinen uraihminen toinen taas koti-ihminen ja yhteistä heille on se, että kumpikin saa olla mitä on ja toinen kunnioittaa toisen näkemystä ja olemista. Ei siinä sen kummempaa. "Onnettomissa" liitoissa taas on hyvin tavallista siirtää oman onnen tunteen saavuttamisen vastuu toiselle osapuoelle "no, kun se ei koskaan.." tai püolison puuttuviin ominaisuuksii; pitäisi olla milloin mitäkin. Meillä jokaisella on vastuu omista tuntemuksistamme ja tunteista ja siitä miten ne saavutamme ja miten käyttäydymme - onnellisuuden tunne on yksi tunne muiden joukossa; ei hyvään elämään tarvita aina onnellisuutta tmv. joillekin saattaa turvallisuuden, tyytyväisyyden ja jakamisen tunteet olla paljon olennaisia kuin, joskus ehkä vähän yliarvostettukin, onnellisuus, jota nyt tuntuu joka toinen haikailevan, kuitenkann syvemmin pohtimatta mitä se itseasiassa on ja miten sen saavuttaa pitkällä tähtäimellä.
- Elina
Olen ollut 18- vuotiaasta mieheni kanssa ja olen nyt 34v.Intohimoakin löytyy vielä.Olen alkanut arvostamaan miestäni kunnolla vasta täytettyäni 30v. Toivottavasti liittomme jatkuu samanlaisena, ettei tule mitään 40v-kriisiä...
- Erota en aio
Olen teitä paljon vanhempi, luultavasti useita vuosikymmeniä. Parikymppisenä minulla oli kaksi tasdaveroista mahdollisuutta mennä naimisiin. Valitsin toisen, sen varmemman, komeamman ja parempituloisen, jonka kanssa meillä oli yhteinen tausta ja käsitykset ja koulutus.
Sen toisen kanssa minulla on ollut koko avioliiton ajan rakkaussuhde.
Nainen tarvitsee kaksi tai kolme miestä ollakseen onnellinen. Ei yksi ihminen voi tyydyttää vireätä naista kaikilla elämisen tasoilla.
Kolmatta ei ole sitten koskaan ollut. Eikä ehdi enää tullakaan. - tiikeri sänkyyn
Erota en aio kirjoitti:
Olen teitä paljon vanhempi, luultavasti useita vuosikymmeniä. Parikymppisenä minulla oli kaksi tasdaveroista mahdollisuutta mennä naimisiin. Valitsin toisen, sen varmemman, komeamman ja parempituloisen, jonka kanssa meillä oli yhteinen tausta ja käsitykset ja koulutus.
Sen toisen kanssa minulla on ollut koko avioliiton ajan rakkaussuhde.
Nainen tarvitsee kaksi tai kolme miestä ollakseen onnellinen. Ei yksi ihminen voi tyydyttää vireätä naista kaikilla elämisen tasoilla.
Kolmatta ei ole sitten koskaan ollut. Eikä ehdi enää tullakaan.aasi joka maksaa kaiken ja mitä muita niitä olikaan?;-)
- 4 eläintä
tiikeri sänkyyn kirjoitti:
aasi joka maksaa kaiken ja mitä muita niitä olikaan?;-)
Nainen tarvii elämässään 4 eläintä:
Jaguaarin alleen, minkkiä päälleen, orin sänkyynsä ja Aasin joka maksaa kaiken.. :=O
Sitten suuri kysymys: mikä näistä sinä olet naiselle?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä3811709Sanna Marin vetänyt leukoja 11 kertaa
Tästähän oli joskus polemiikkia, kun muistaakseni lupasi kymmenen tai jotain vedellä. No nyt niin on, ainakin omien san334639Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie2512817Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?
Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin1442574- 1071633
Farmi Suomi: Kokeeko Frederik, 81, saman kohtalon kuin ikämies Danny?
Danny, musiikkineuvos Ilkka Lipsanen, nähtiin mukana Farmi Suomi -realityssä v. 2024. Danny teki yllätysratkaisun ja tuo14104140 vuotta töitä paiskinut ja 3 vuotta työttömänä mamuna Suomessa, sama eläke
Jokin mättää. Eläkettä ei pidä maksaa lainkaan mamuille jos työhistoriaa ei ole vähintään 10 vuotta takana.207822- 82820
En luota sinuun
en edelleenkään yhtään tiedä oletko lintu vai kala vai kalavale. Ja ilmeisesti haluat pitää sen niin, syitä voi vain arv60728- 10718