Sellainen ongelma olisi, etten tieda mita tehda...
Olen ollut au pairina nyt melkein kuukauden. Alkushokki-vaihe on mennyt jo ohi, olen "sopeutunut" toihini ja rutiineihin. Mukavat vanhemmat, ihan hyvat oltavatkin on.
Mutta sitten yksi pieni mutta, ennen kuin tulin tanne, minulle ei kerrottu, etta perheen vanhin lapsi (teini-ikainen) on kehitysvammainen. Aluksi luulin,etta sopeudun kylla tahan ajan kuluessa, mutta nyt tilanne vain pahenee paiva paivalta. Taman lapsen kanssa on aarimmaisen raskasta ja vaikeaa. Minulla ei ole vammaisia ihmisia mitaan vastaan,mutta kun ei ole kokemusta ja tietamysta sellaisista... Myonnan kylla,etten varmaan olisi lahtenyt jos olisin tietanyt miten asia on, koska olisin tiennyt, etta en ehka ole oikea ihminen tahan perheeseen.
Kun tanne lahdin, en voinut kuvitellakaan mita taalla on vastassa. Vanhemmat eivat tasta kertoneet, eivatka edelleenkaan kerro. Vaittavat, etta hanella on vain vahan huono muisti yms vaikka on ilmiselvaa mista on kyse. He siis valehtelivat ennen tuloani ja edelleenkin lapsen tilanteesta. En edes paase keskustelemaan tilanteesta vanhempien kanssa.
Voimani alkavat olla jo niin loppu, vaikka olen hadin tuskin ehtinyt olla kuukautta taalla.
Hapean jo pelkkaa ajatusta, etta menisin vanhemmille vihjailemaan,etten voi jatkaa taalla sen takia etta lapsi on "erikoinen".
Osaisiko joku fiksu ihminen kertoa mita tekisin? Onko joku kenties ollut samankaltaisessa tilanteessa, valehdeltu yms?
Enta keskeyttaneet, kuinka pitkaan ehditte olla ennen lahtemista?
Haluaisin vain kuulla mielipiteita (mitaan nasaviisastelua ei kiitos,kylla tassa itsekin on paljon syyllistanyt itseaan).
Olen ollut au pairina nyt melkein kuukauden. Alkushokki-vaihe on mennyt jo ohi, olen "sopeutunut" toihini ja rutiineihin. Mukavat vanhemmat, ihan hyvat oltavatkin on.
Mutta sitten yksi pieni mutta, ennen kuin tulin tanne, minulle ei kerrottu, etta perheen vanhin lapsi (teini-ikainen) on kehitysvammainen. Aluksi luulin,etta sopeudun kylla tahan ajan kuluessa, mutta nyt tilanne vain pahenee paiva paivalta. Taman lapsen kanssa on aarimmaisen raskasta ja vaikeaa. Minulla ei ole vammaisia ihmisia mitaan vastaan,mutta kun ei ole kokemusta ja tietamysta sellaisista... Myonnan kylla,etten varmaan olisi lahtenyt jos olisin tietanyt miten asia on, koska olisin tiennyt, etta en ehka ole oikea ihminen tahan perheeseen.
Kun tanne lahdin, en voinut kuvitellakaan mita taalla on vastassa. Vanhemmat eivat tasta kertoneet, eivatka edelleenkaan kerro. Vaittavat, etta hanella on vain vahan huono muisti yms vaikka on ilmiselvaa mista on kyse. He siis valehtelivat ennen tuloani ja edelleenkin lapsen tilanteesta. En edes paase keskustelemaan tilanteesta vanhempien kanssa.
Voimani alkavat olla jo niin loppu, vaikka olen hadin tuskin ehtinyt olla kuukautta taalla.
Hapean jo pelkkaa ajatusta, etta menisin vanhemmille vihjailemaan,etten voi jatkaa taalla sen takia etta lapsi on "erikoinen".
Osaisiko joku fiksu ihminen kertoa mita tekisin? Onko joku kenties ollut samankaltaisessa tilanteessa, valehdeltu yms?
Enta keskeyttaneet, kuinka pitkaan ehditte olla ennen lahtemista?
Haluaisin vain kuulla mielipiteita (mitaan nasaviisastelua ei kiitos,kylla tassa itsekin on paljon syyllistanyt itseaan).
Vastaukset 16
Vanhimmat
no kerropas tilanteesta vähän enemmän. Siis millä tavalla kehitysvammainen? Kuinka se ilmenee ja milla tapaa se vaikuttaa sinun arkeesi? Eli mitä joudut tämän lapsen kanssa tekemään ja mikä siinä on hankalaa? Ehkä meidän on sitten helpompi neuvoa sinua.
Tamahan on siina mielessa vaikeaa selittaa, kun vanhemmat asiasta eivat puhu ja yrittavat olla kuin mitaan ei olisi.
Siis tama lapsi ei ole "normaalin" nakoinen esim kasvoistaan (muistuttaa hiukan down-syndroomaa), tosi pienen kokoinen, kuin pikku lapsi,mutta on kuitenkin 16-vuotias.
Hanella on puhevika, kuitenkin olen jo hiukan oppinut ymmartamaan. Han kuolaa,laahattaa ja on hieman epasiisti. Tytto riehuu paljon, varsinkin silloin kun vanhemmat ei ole talossa. Olen yrittanyt kuria pitaa, mutta sekin on vaikeaa,koska han ei vaan ymmarra. Han roikkuu mussa,seuraa joka puolelle,rynnii huoneeseen (eika suostu lahtemaan pois),ei ymmarra etta tarvin omaakin rauhaa, ja sitten,tama on tosi kamalaa myontaa,mutta han on myos tosi allottava. Jopa hanen veljensa kammoaa hanta,mika on surullista ja toki saalin hanta,kun ei se hanen vikansa ole,etta on jalkeen jaanyt.
Kaikkein pahinta on,etta han yrittaa repia paitaani pois,kosketella rintojani yms. Ja tastakin puhuin aidille,mutta ei asialle oikein mitaan tapahtunut. Pidan kylla puoleni aina kun han "lahentelee", mutta voitte varmaan uskoa,kuinka raskasta tuollainen on kun se on melkein paivittaista...
Valilla siis tuntuu,ettei omaa rauhaa saa. Tasta puhuin vanhemmille,mutta eivat oikein reagoineet mitenkaan...
Ja voihan tassa olla sekin,etta henkilokemiat eivat pelaan hanen kanssaan,mutta koen kuitenkin syyksi sen, etta han "ei ole normaali".
Kunpa mulle olisi tasta kerrottu, niin en olisi tullutkaan,koska valitettavasti,en ole niita ihmisia jotka osaa olla tallaisten ihmisten kanssa.
Heips,
Mikäli olet jonkun järjestön kautta reissussa, sinulla on täysi oikeus vaihtaa perhettä, koska asiasta ei ole sinulle kerottu etukäteen.Ketään ei voida laittaa hoitamaan vammaista lasta ilman omaa suostumusta ja asiasta on aina kerottava Auparille etukäteen. Mikäli olet yksityisesti reisussa on tilanne hankalampi eli jos järjestön kautta ota järjestöösi siellä tai suomessa yhteyttä niin asia selviää varmasti.
T. Jan Särömaa/Euraupair Finland
Hei,
Onpa valitettava tilanne. Ja sinällään outoa vanhemmilta, etteivät kertoneet etukäteen sekä edelleenkin käyttäytyvät kuin hän olisi normaali kuten muutkin.
Kertomasi perusteella varmaan kannattaa lähteä perheestä. Olet kuitenkin yrittänyt keskustella vanhempien kanssa, mutta turhaan, eikä tilanne näyttäisi muuttuvan.
Joten voit miettiä haluatko jatkaa näin, tai sitten yksinkertaisesti lähdet vaan pois perheestä. Ei siinä mitään, sinulla on hyvä perusteltava syy.
Kun itse olin toista kertaa au pairina, kaikki näytti siihen asti hyvälle kunnes pääsin sinne ja työt alkoi.
Perhe piti minua kuin orjana, palvelijana, töitä milloin tahansa kellon ympäri rajattomasti, eikä mitään ylimääräistä taskurahaa.
Kerkesin olla siellä vain 3 viikkoa,
Yritin keskustella perheen kanssa, mutta tuloksetta. Tiesin että se jatkuisi samanlaisena raadantana, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vain lähteä samantien...
Joten rohkeasti vain juttele perheen kanssa ja kerro, että harkitset lähtöä. Katso miten he reagoivat siihen. Ja muista että sinulla on hyvä syy lähtöön. Ei mikään tekosyy tai liioiteltua.
Tsemppiä!
Jos pystyt, kerro tänne vielä tilannetta ja miten käy.
-Susanna
Edellinen kirjoittaja kirjoitti hyvin. Minustakin on fiksuinta lähteä, koska jos jo tiedät ettet hänen kanssaan pärjää tms. niin turha lähtöä on pitkittää ja Au Pair -aika sen takia pilata. Voisitko etsiä vaikka toisen perheen samasta maasta..?
Itsekin kun olin Au Pairina, niin en todellakaan voinut edes kuvitella mitä tuleman pitää. Perheen teini-ikäinen poika ahdisteli minua fyysisesti, ja se oli jotain ihan kamalaa!!! Myös hän seuraili minua kaikkialle ja minusta tuntuu, että hän oli jotenkin häiriintynyt. Vanhempien puhuttelut pojalle eivät auttaneet, vaan hän muuttui entistä oudommaksi. Niinpä sitten päätin, että lähden pois, en enää kestä tätä. Vanhemmat loukkaantuivat todella pahasti, mutta pääasia, että pääsin pois tuosta perheestä.
Keskustele vanhempien kanssa ja kerro, että voimasi eivät kerta kaikkiaan riitä enää tähän työhön. Jos olet yksityisesti ja haluat vielä jatkaa au pairina, kannattaa alkaa heti etsimään uutta perhettä. Onko sinulla työsopimusta? Jos on, niin siinähän määritellään irtisanomisaika (itselläni oli viikko). Jos ei, niin olet vapaa lähtemään vaikka heti, ei kukaan voi sinua pakottaa jäämään. Kyse on nyt siitä, mitä sinä haluat ja miten sinun voimasi riittävät.
Lammin kiitos teille ihmiset, jotka jaksoitte lukea ja antaa neuvoja! Se on hiukan helpottanut, muillakin on tosiaan huonoja kokemuksia... :(
Lahdin yksityisesti.
Ennen lahtoa, olin ehtinyt niin paljon lukea ja kuulea kaikenlaisia huonoja kokemuksia ihmisilta, etta halusin perheelle tehda selvaksi, etta haluan kirjallisen sopimuksen, jossa selvitetty mm palkan maksusta, irtisanomisesta yms. He olivat samaa mielta,etta asiat hyva olla kirjallisena, ja lahettivat minulle sellaisen listan, missa oli kaikki tyotehtavani, taskurahan maksupaiva ja lomista. Myos irtisanomisesta sanottiin, etta 1kk (kirjallisena) puolin ja toisin.
Mutta, mitaan sopimusta ei tehtykaan tanne tultuani... He taisivat ymmartaa vaarin pointtini. Muutaman paivan kuluessa tajusinkin ettei kannatakaan tehda sopimusta, kun huomasin tyton tilanteen...
Eli periaatteessa, koska en ole nimeani mihinkaan vetanyt, ei myoskaan sopimusta ole? Myoskaan suullisesti emme ole sopineet/puhuneet asioista. Ainoastaan sahkopostitse ennen lahtoani.
Nyt on perjantai, en millaan raaskisi pilata heidan viikonloppua, ja kertoisin vasta maanantaina... Ja ehka, jos he haluavat,voin olla jonkun aikaa (max.1 kk) kun olen kertonut.
Pelkaan vain,etta he suuttuvat tai loukkaantuvat niin verisesti,etta tyyliin paiskaavat pihalle samantien, en saa todistusta taalla olostani jne. Onhan se hankalaa kertoa, etta tyttaren takia en jaksa enaa,pitavat mua varmaan tunteettomana hirviona.
Olen jo katsellut muiden perheiden ilmoituksia... Jos vaikka loytyisi joku toinen hyva perhe nopeasti.
Toisaalta on sellainen olo, onko au pairin homma ollenkaan minua varten, mutta se tunne johtuu varmaan enimmakseen tasta kokemuksesta.
missä maassa olet ja onko perhe suomalainen?
Englannissa englantilainen perhe.
Mielestäni voisi ilmoittaa ystävällisesti lähteväsi pois sopivan ajan kuluttua. Ilmoita, ettei sinulla ole vammaisen lapsen hoidon edellyttämiä taitoja tms. Perheen tilanne on varmaan tosi ongelmallinen. Heidän rahatilanteensa voi olla sellainen, etteivät he pysty palkkaamaan soveltuvaa hoitajaa tai eivät pysty maksamaan erikoiskoulun tai hoitolaitoksen maksuja. Ehkä he uskaltaneet kertoa sinulle totuuttaa, koska kaikki edellisetkin au pairit ovat lähteneet. Olet mielestäni tosi urhea ja varmaan yrittänyt kaikkesi. Tilanne ei ole sinun vikasi, koska sinulle ei annettu ennakkotietoja. Voit lähteä hyvillä mielin. Varaudu tietysti äkkilähtöön ja pettynteisiin kommentteihin. Onko sinulla kavereita, joiden luokse voisit mennä tarvittaessa?
Toivotaan, että perhe saa lapselleen asianmukaista hoitoa! Ja toivotaan, että pääset toisenlaiseen perheeseen. Siihen voi varautua, että töitä saa paiskia, mutta se kuuluu toimenkuvaan. Perheiden pitää kuitenkin antaa kaikki faktat au pairille ennen palkkausta.
Ensinnäkin haluan sanoa että teet oikein kun lähdet. Ei olisi mitään järkeä jatkaa tuossa tilanteessa.
Ei kannata kuitenkaan luovuttaa kokonaan! Etsi uusi au pair-perhe, tai jollet enää halua au pairiksi, Englannista - varsinkin Lontoosta - on hyvin helppo saada muitakin töitä. Itse lähdin kesken (syistä joita en nyt tässä ala erittelemään, merkityksetöntä), ja löysin työpaikan kaupan kassalta, ja myöhemmin baarista.
Suosittelen, etta otat yhtyetta jarjestoosi ja kerrot heille, ettei sinua missaan vaiheessa ole informoitu asiasta ja ettet koe olevasi sinulle sopivassa paikassa. Ilmeisesti vanhemmatkin elavat jonkinlaisessa deniaalissa eivatka halua edes uskoa etta kyse on mistaan muusta.
Jos asiasta puhuminen ei vanhempien kanssa tosiaankaan toimi, suosittelen kylla jarjestoon yhteydenottoa ja lahtoa. Ei ole reilua jattaa kertomatta asiasta, koska on ihan ymmarrettavaa ettei kaikilla ole sopivia lahtokohtia parjata em. tilanteessa.
Sorry en tajunnut etta olit ykstyisesti liikenteessa. Sinun kannattaa sanoa vanhemmille myso, ett ahe aivan varmasti savat JARJESTON KAUTTA jonkun sellaisen, jolla on tarvittavaa kykya hoitaa myos tata erilaista nuorta. Sinulla sita ei ole, voit sanoa suoraan kuten edella tulikin selvaksi jo. Luulen, etta jos saisit heidat uskomaan etta yhteydenotto jonkun jarjeston kautta voisi olla toimivampi niin he eivat suhtauisi lahtoosi niin kovin pahasti... Joskin koskaan ei voi tietaa.
Kaikkea hyvaa, toivottavasti loydat mukavan jatkovaihtoehdon!
Kiitos viela kaikille uusille vastanneille.
Kerroin juuri vahan aikaa sitten perheen aidille, etta haluan pois.
Yllattavan hyvin se meni (hyvin lyhyt keskustelu,aiti halusi akkia pois tilanteesta), ja vaikutti todella pettyneelta ja tulkitsin tilanteen siten, etten uskaltanut viela molayttaa "oikeaa syyta" miksi haluan pois. Vihjailin etta au pairin hommat eivat ole minua varten. Ajattelin antaa perheen sulatella asiaa jonkun aikaa, ja ehka sitten uskallan isan kanssa puhua, etta voimani eivat riita tyttaren hoitoon ja suurimmaksi osaksi siksi lahden.
Reiluksi kuitenkin katsoin antaa perheelle n kuukauden aikaa etsia uutta au pairia viela ollessani taalla (vaikka mita reilua tassa yleensakaan on). Ehka kestan sen kun tiedan etta olen lahdossa pois.
Kunpa vain tama loppu aika menisi sopuisasti, eika muuttuisi vihanpidoksi ja orjuuttamiseksi...
Aiti sanoi arvostavansa, etta annan aikaa heille.
Onneksi se tuli nyt sanottu!! Koko paiva ollut yhta helvettia pohtiessani miten kerron...
sait sanottua sen. ootko aatellu, et ne huijaa varmaan sitä seuraavaakin tulijaa....ja ellei, niin miten vaikea on saada uutta. ei sun tarvi siellä olla yhtään pitempään ,kuin ite haluut. sulla on suomen kansalaisen vapaus ja oikeudet. muista se aina. !!!!!!
Hei
Jos viela etsit perhetta niin meidan toimiston kautta talla hetkella erittain mukava perhe etsii au-pairia Horshamissa lahella Brightonia, aloitus viimeistaan Helmikuun lopulla. Jos olet kiinnostunut niin ota yhteys Virpi, Nordic Au-pairs, tel: 01296 326113 tai [email protected]