puhutaan paljon pettämisestä siinä mielessä, että toinen ei ole uskollinen. Itse yritän päästä jaloilleni mm. siitä petetyksi joutumisen tunteesta, että on antautunut suhteeseen ja sitoutunut siihen koko sydämellään,kunnes yhtäkkiä joutuukin toteamaan, että on yksin sen sitoutumisensa kanssa, eikä toinen olekaan mukana. Että noin vain yksi kaunis päivä, hetkessä, havaitsee, että olenkin hänelle väärä ihminen- pari viikkoa sitä ennen olin aivan toisesta päästä, puheissa vilisi yhteistä asuntoa yms. (itselle ei ollut sellaiset tulleet vielä ajankohtaisiksi mietteiksi, olin vaan onnellinen siten kuin oltiin).
Tunnen pettymystä, katkeruutta, petetyksi tulemista, vihaa, eli kaikkea samaa kuin erotessa ylipäätään. Samoin tavoin kai siitä aikanaa myös yli pääsee, mutta aina ei tarvitse pettää toisen ihmisen kanssa- voi pettää muutenkin! Tuskin uskallan ajatella olemista kenenkään kanssa, ettei taas tule sormille.! Kyllä elämässä pitäisi muutakin olla kuin jatkuvaa pettymystä!
Tunnen pettymystä, katkeruutta, petetyksi tulemista, vihaa, eli kaikkea samaa kuin erotessa ylipäätään. Samoin tavoin kai siitä aikanaa myös yli pääsee, mutta aina ei tarvitse pettää toisen ihmisen kanssa- voi pettää muutenkin! Tuskin uskallan ajatella olemista kenenkään kanssa, ettei taas tule sormille.! Kyllä elämässä pitäisi muutakin olla kuin jatkuvaa pettymystä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Olen samanlaisessa tilanteessa. Yhdessä tosin oltu 17 vuotta, ja lapsia 2. Nyt puolisko on selvästi ottamassa etäisyyttä muhun. Sanoo ettei tiedä mikä on vialla, mutta ettei näin voi jatkua. MInä olen kotona ollessa punainen vaate, jota vältellään. Missään yhteyksissä ei ole. Vain pakolliset keskustelut arjen sujumiseksi hoidetaan. Itse olen valmis muutoksiin, hoitamaan suhdettamme, ollut koko ajan. Hän ei vain halua. Joopa joo. 17 v vessan pytystä alas. Ei tunnu reilulta. Mutta täytyy vain yrittää ajatella, ettei asialle voi mitään. Näin vain tapahtuu. Elämä ei ole aina reilua. Ja toiset eivät vain näköjään kykene käsittelemään kipeitä asioita, että elämän saisi raitelleen. On helpompaa paeta ja luulla että asiat ratkeavat niin. Ikävä kyllä niin ei ole, ja se selviää ennemmin tai myöhemmin kyllä niillekin. Tsemppiä sulle.
Oliko sinusta väärin jättää sinut vai oliko jättämistavassa jotain huonoa? Tarkoitatko, että sinua petettiin lupauksilla yhteisestä tulevaisuudesta yms.? Kävikö tässä nyt niin, että alkuhuuma haihtui ja toinen ei kestänyt sitä?
Ehkä oli hyvä, että suhde päättyi lyhyeen (näin ymmärsin tarinastasi). Pettymys olisi voinut olla suurempikin jos toinen osapuoli olisi jäänyt suhteeseen vaikka ei olisi ollut siinä aidosti mukana.
Etkö saanut suhteen päättymiseen mitään selitystä? Oliko tuo "väärä ihminen" ainut selitys? Onhan se sitten tavallaan pettämistä jos antaa ymmärtää jotain ihan muuta ja yht`äkkiä vaan jättää toisen ilman mitään selityksiä. Puhuitteko yleensä tunteistanne ja tuntemuksistanne syvemmin suhteen aikana?
ja toki minä sain selityksiä. Ne vaan tuntuvat niin mitättömiltä.Minusta pulmamme eivät niin suuria olleet ja ensi huuman haihtuminen tietysti johtaa siihen, että asioista on puhuttava ja myös suhteen eteen tsempattava. Minusta emme olisi saaneet luovuttaa liian äkkiä ja liian helpolla.Kyllä minusta on aika ailahtelevaa käyttäytymistä sanoa kuukausi ennen lopettamista että meillä on hyvä olla yhdessä ja sit kuukauden päästä että ei ole.Tai että on mutta että hänestä ei ole.Aika ristiriitaisia selityksiä. Myöhemmin ilmeni, että seksin hän olisi kanssani halunnut säilyttää, mutta vain silloin kun itse sitä kaipasi. Muuta en hänelle merkinnyt.