Kaksikulttuurisessa parisuhteessa

Hei. Olen kiinnostunut monikulttuurisista suhteista. Toivoisin kuulevani seka miesten etta naisten kokemuksia kaksikulttuurisista suhteista, asuittepa sitten Suomessa tai jossain muussa maassa. Itse olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa ja asumme hanen kotimaassaan. Minua kiinnostaisi kuulla miten olette tavanneet, miten arkenne on muotoutunut kahden kulttuurin valissa, oman tai puolisonne suvun suhtaumisesta ja niin edelleen.
152026
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Elämme Suomessa ja olemme olleet naimisissa nyt viisi vuotta.
Tapasimme puolisoni kotimaassa yhteisen tuttavan kautta. Vuosi tutstumisemme jälkee kun olin taas käymässä tuossa maassa syttyi välillemme rakkaus, jota ylläpidimme kirjeiden, netin ja puheliman avustuksella. Vuosi myöhemmin avioiduimme täällä Suomessa ja siitä asti olemme täällä asuneet.

Mieheni opiskeli kielen ja sen jälkeen suomalaisen ammatin. Sai myös pysyvän työpaikan muutama kuukausi sitten.

Elelemme täysin suomalaisen kulttuurin mukaan vaikka mieheni onkin kotoisin aasiasta. Hän on sopeutunut tänne hyvin ja noin kerran vuodessa käymme hänen kotimaassaan. Hänen vanhempansa olivat täällä viime kesänä pari kuukautta.

Arkemme täyttyy normaalistä työssäkäynnistä ja vapaa-ajasta.
Kummankin suku on hyväksynyt suhteemme hyvin ja mitään konflikteja ei ole tullut.

Mieheni pitää kotiinsa yhteytta viikoittain puhumalla vanhempiensa ja sisarustensa kanssa netin kautta.

Juhlapyhistä meillä vietetään kaikki tavalliseen tyyliin, niin suomalainen joulu kuin hänen maansa suurimmat juhlat tekemällä esim niihin kuuluvat ruuat.

Uskontomme eivät ole samat, mutta siitä ei ole koskaan tullut mitään erimielisuuksiä. Kumpikin uskomme sisällämme siihen miltä meistä tuntuu, emmekä koita käännyttää toisiamme. Hyvin sopii kristinusko ja hindulaisuus saman katon alle.
Häämme vietimme kummankin maan perinteisen tavan mukaan kummassakin maassa jotta molempien suku pääsi osallistumaan juhlaan.

Äänestä
  • johdosta!
    On hieno saavutus oppia suomen kieli ja opiskella täällä ammatti. Se kertoo ihmisestä paljon.
    Sellaisia ihmisiä tarvitaan lisää maahamme omaa ja perheensä elämää sekä koko yhteiskuntaa rakentamaan.

    Äänestä

Olen ollut yksissä ulkomaalaisen mieheni kanssa nyt yli 7v, tapasimme paikallisessa kahvilassa. Menimme naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja kun olimme olleet 5v yhdessä saimme yhteisen "rakkauden hedelmän" pienen ruskeasilmäisen pojan

Äänestä
  • Oli mukava lukea kirjoitustasi, se piristi mieltä :) Onnea perheellesi jatkossakin! Saanko udella, että mistä maasta miehesi on kotoisin?:P

    Äänestä

  • minä vain kirjoitti:

    Oli mukava lukea kirjoitustasi, se piristi mieltä :) Onnea perheellesi jatkossakin! Saanko udella, että mistä maasta miehesi on kotoisin?:P

    Hei vaan =)

    Mieheni on kotoisin Algeriasta...

    Ihanaa, aurinkoista viikonlopun jatkoa Sinulle =)

    Äänestä

  • Miten olette onnistuneet yhdistämään kristinuskon ja islamin? Itse seurustelen muslimimiehen kanssa ja meillä on lähiaikoina ollut paljon puhetta kääntymisestä islamiin. Oliko teillä minläänlaista puhetta kääntymisestä vai hyväksyikö miehesti sinun uskosi täysin?

    Äänestä

  • Muslimi? kirjoitti:

    Miten olette onnistuneet yhdistämään kristinuskon ja islamin? Itse seurustelen muslimimiehen kanssa ja meillä on lähiaikoina ollut paljon puhetta kääntymisestä islamiin. Oliko teillä minläänlaista puhetta kääntymisestä vai hyväksyikö miehesti sinun uskosi täysin?

    Meillä toki oli puhetta uskonnoista, mutta heti alkuun tein sen aikas selväksi että ole valmis "kääntymään" muslimiksi jos minusta ei siltä tunnu...ja sitä tunnetta ei ole tähän päivään mennessä tullut. Ja mieheni hyväksyy sen 100%. Olemme puhuneet siitä monesti ja tulleet siihen tulokseen että meillä on hyvä näin, kunnioitan mieheni uskontoa ja hänen tapojaan. Vietän hänen kanssaan islamin uskon juhlapäiviä...Olen myös hyväksynyt sen, että yhteinen lapsemme on muslimi.Minulle on tärkeintä se, että kaikki ovat onnellisia ja saavat toteuttaa itseään parisuhteessa ilman että kukaan painostaa mihinkään.

    niin sitä piti vielä sanomani, että en todellakaan ole mikään harras kristitty joten asia ei todellakaan ole meitä häirinnyt.... ja mieheni aina sanoo, että rakastui minuun juuri sellaisena kuin olen; villiin, avoimeen, itsenäiseen eurooppalaiseen naiseen...ja että hän olisi ottanut itselleen kyllä musliminaisen jos hänestä se olisi ollut pakollista...

    Mielestäni todellakin on tärkeää että teet päätöksen kääntymisetä vain omasta lähtökohdasta ja omasta halustasi...miten voisit olla muslimi jos et niin sydämessäsi tunne?

    Nämä ovat tietysti vaikeita asioita, mutta varmasti selviätte siitä kun teillä on rutkasti rakkautta, hiukan huumoria, anteeksiantoa ja periksiantamisen taito...

    Hyvää jatkoa teille....

    Äänestä

  • muistaa sellainen seikka ennenkuin alat ihmisiä rasisteiksi kutsua että niiden toisten ihmisten kokemukset eivät ole sinun kaltaisiasi kokemuksia.Toisilla voi olla hyvinkin ikäviä tapauksia aviopuolisoina.

    Ei sitä kukaan viitsi hehkuttaa sellaisen puolison takia jonka vuoksi on miltei henki lähtenyt koko perheeltä saati sitten muut uho mitä toinen on saanut aikaan.Puoliso on vaikka voinut olla mieleltään sairas yksilö.

    Sellaista pitäsi vielä ylistää ettei sitten rasistiksi haukuttaisi.Pientä rajaa ylistykselle ja ymmärrystä sellaisille itsestä riippumattomille asioille.

    Äänestä

  • kylläkin kirjoitti:

    muistaa sellainen seikka ennenkuin alat ihmisiä rasisteiksi kutsua että niiden toisten ihmisten kokemukset eivät ole sinun kaltaisiasi kokemuksia.Toisilla voi olla hyvinkin ikäviä tapauksia aviopuolisoina.

    Ei sitä kukaan viitsi hehkuttaa sellaisen puolison takia jonka vuoksi on miltei henki lähtenyt koko perheeltä saati sitten muut uho mitä toinen on saanut aikaan.Puoliso on vaikka voinut olla mieleltään sairas yksilö.

    Sellaista pitäsi vielä ylistää ettei sitten rasistiksi haukuttaisi.Pientä rajaa ylistykselle ja ymmärrystä sellaisille itsestä riippumattomille asioille.

    just joo ... meni sul vähän ylihilseen ny...kannattaisi lukea tekstin ajatuksella...

    hö ;)

    Äänestä

  • kylläkin kirjoitti:

    muistaa sellainen seikka ennenkuin alat ihmisiä rasisteiksi kutsua että niiden toisten ihmisten kokemukset eivät ole sinun kaltaisiasi kokemuksia.Toisilla voi olla hyvinkin ikäviä tapauksia aviopuolisoina.

    Ei sitä kukaan viitsi hehkuttaa sellaisen puolison takia jonka vuoksi on miltei henki lähtenyt koko perheeltä saati sitten muut uho mitä toinen on saanut aikaan.Puoliso on vaikka voinut olla mieleltään sairas yksilö.

    Sellaista pitäsi vielä ylistää ettei sitten rasistiksi haukuttaisi.Pientä rajaa ylistykselle ja ymmärrystä sellaisille itsestä riippumattomille asioille.

    tarkoituseni ei ollut vähätellä ketään. Ja kun sanoin täällä törmännyt rasismiin, tarkoitin kyllä suomessa en tätä suomi24:sta...juu ja onhan niitä sairaita ihan noissa suomalaisissakin ihan niinkun ulkomaalaisissakin...eipä ollut yleistystä tosiaan...

    ja tarkoitin rasismilla tollasta huutelua kaikkea epäsovinnaista jota kuulee kadulla huudettavan. Jos jollakin on ulkomaalaisesta puolisosta ikäviä kokemuksia, ei varmaankaan auta että huutelee toiselle ulkomaalaiselle hävyttömyyksiä kun ei edes toista tunne!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
    Mutta hyvää jatkoa sinulle ,,,,toivottavasti jäi nyt hyvä maku sinulle tästä.....!!!!!!!

    Äänestä

  • Muslimi? kirjoitti:

    Miten olette onnistuneet yhdistämään kristinuskon ja islamin? Itse seurustelen muslimimiehen kanssa ja meillä on lähiaikoina ollut paljon puhetta kääntymisestä islamiin. Oliko teillä minläänlaista puhetta kääntymisestä vai hyväksyikö miehesti sinun uskosi täysin?

    Mielestäni kannattaa olla avoin ja tavallaan osoittaa ehkä "kunniotusta" puolisolle, että yrittää lukea tai ottaa selvää esim koraanist.Ainkin tietää asiasta...

    Itse olen muslim.nainen ja kristityn miehen kanssa kihloissa. Olen opiskellut esim kristinuskosta asioita ja tiedän muista uskonnoista paljon. Silti koen, että Islamin usko on minulle se uskonto.

    Äänestä

  • Inshallah kirjoitti:

    Meillä toki oli puhetta uskonnoista, mutta heti alkuun tein sen aikas selväksi että ole valmis "kääntymään" muslimiksi jos minusta ei siltä tunnu...ja sitä tunnetta ei ole tähän päivään mennessä tullut. Ja mieheni hyväksyy sen 100%. Olemme puhuneet siitä monesti ja tulleet siihen tulokseen että meillä on hyvä näin, kunnioitan mieheni uskontoa ja hänen tapojaan. Vietän hänen kanssaan islamin uskon juhlapäiviä...Olen myös hyväksynyt sen, että yhteinen lapsemme on muslimi.Minulle on tärkeintä se, että kaikki ovat onnellisia ja saavat toteuttaa itseään parisuhteessa ilman että kukaan painostaa mihinkään.

    niin sitä piti vielä sanomani, että en todellakaan ole mikään harras kristitty joten asia ei todellakaan ole meitä häirinnyt.... ja mieheni aina sanoo, että rakastui minuun juuri sellaisena kuin olen; villiin, avoimeen, itsenäiseen eurooppalaiseen naiseen...ja että hän olisi ottanut itselleen kyllä musliminaisen jos hänestä se olisi ollut pakollista...

    Mielestäni todellakin on tärkeää että teet päätöksen kääntymisetä vain omasta lähtökohdasta ja omasta halustasi...miten voisit olla muslimi jos et niin sydämessäsi tunne?

    Nämä ovat tietysti vaikeita asioita, mutta varmasti selviätte siitä kun teillä on rutkasti rakkautta, hiukan huumoria, anteeksiantoa ja periksiantamisen taito...

    Hyvää jatkoa teille....

    Kiitos paljon vastauksestasi, tiedän että minun on itse tehtävä päätös eikä minkäänlaista painostusta ole mieheni osalta tullutkaan, hyvä niin. (: Jos painostuksesta puhutaan niin sitä on ehkä enmmänkin tullut miheni suvun puolelta, varsinkin hänen isänsä on hyvin "vanhanaikainen", eikä oikein hyväksy suhdettamme.
    Kiitos siis paljon piristävästä tekstistä ja hyvää viikon alkua (:

    Äänestä

  • Muslimi? kirjoitti:

    Miten olette onnistuneet yhdistämään kristinuskon ja islamin? Itse seurustelen muslimimiehen kanssa ja meillä on lähiaikoina ollut paljon puhetta kääntymisestä islamiin. Oliko teillä minläänlaista puhetta kääntymisestä vai hyväksyikö miehesti sinun uskosi täysin?

    Monet tuntuvat puhuvan talla palstalla islamista seka parisuhteesta jossa on taustaltaan kristitty ja muslimi. Olen saanut sen kuvan etta yleensa nainen on kristytti ja mies muslimi. Olisi kiva kuulla valilla suhtesta jossa puolisoiden taustat olisivat toisinpain. Toiseksi olen huomioinut etta islam uskontona tai kulttuurin perustana koetaan hieman ongelmaliseksi joidenkin kirjoittajien osalta. Ovatko he kenties hartaita kristittyja kun uskontokysymys tuntuu kuohuttavan? Onko selvaa, milloin on kysymys uskonnosta vai kulttuurista?

    Äänestä

siskon kaa :D kun en oikein ymärrä noita vieraita kieliä :D sisko sitten käänsi ne kirjeet :D ei niitä tosin montaa ees tarvittu kun ukkokulta jo rakasti :D ekassa kirjeessä :D


suku otti tosi hyvin vastaan :D antoivat mulle :D jopa kaikkein kunniottavampia lisä nimiä kuten vheil = esikoisen morsian ja stupidkau = kunnioitettu äiti :D

Äänestä
  • kivaa, että sinulla kävi noin (ja että sinulla tosiaan on monikulttuurinen suhde mistä kirjoitella;D)

    Kuka sisko? minulla on isoveli mutta sisko vain haaveissa :( Olisi ihanaa kun olisi sisko vaikka ihan pikkusisko jolle saisi olla se iso ja huolehtiva;D

    Itse tapasin kumppnanini livenä, ensin torilla ja myöhemmin baarissa. Tämä asia on kerrottu yksityiskohtaisestikin jo monta kertaa joten mennään niihin nimityksiin.

    Suku tosiaan otti hyvin vastaan, mutta nimityksissä oli se pieni ero, että olin miehen siskon lapsille mama (äidin/isän veljen vaimo) ja miestäni sanotaan sitten mama (isän/äidin veli).
    Miehen tutuille olen vain babi (ei äännetä baby/beibi:D) tarkoittaa veljen vaimoa.
    Miehen veljelle olen tietysti bon (sisko) ja miehen veli on minulle bhai (veli).

    Onnea sinulle kuitenkin jatkossa ja vie terveisiä Suberkebabin pojille;D

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Honeymonkey kirjoitti:

Hei. Olen kiinnostunut monikulttuurisista suhteista. Toivoisin kuulevani seka miesten etta naisten kokemuksia kaksikulttuurisista suhteista, asuittepa sitten Suomessa tai jossain muussa maassa. Itse olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa ja asumme hanen kotimaassaan. Minua kiinnostaisi kuulla miten olette tavanneet, miten arkenne on muotoutunut kahden kulttuurin valissa, oman tai puolisonne suvun suhtaumisesta ja niin edelleen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu