Hei! Tapasin netin kautta ihanan naisen 21v ja itse olen 40. Kysyin häneltä useaan otteeseen ennenkuin menin tapaamaan, että oletko tosiaan oikeasti kiinnostunut sillä ikäeroa meillä on 19 vuotta. En ole tarkoitushakuisesti, hakenut itseäni nuorempaa, mutta kuin ei omasta ikäluokastani löytynyt kuin sellaisia naisia joilla oli jo liuta muksuja ja en osaa asettua uusioperheen isäksi, niin vastasin hänen ilmoitukseen. No kävin tapaamassa ja hyvin meillä meni...sovittiin jo uudestakin tapaamisesta....Onko muilla kokemuksia miten tällainen ikaero vaikuttaa suhteen toimivuuteen? Olen nuorekas ja olen säilyttänyt nuorekkuuteni myös käytösessä.
Ikäero
parisuhteessa
181782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hae pappa ikäistäs seuraa.
Oli vastaavanlainen suhde ja se kesti noin viisi kuukautta. Saattaa kohdallasi mennä jonkin aikaa, mutta jos ei ole oikein yhdistäviä tekijöitä, niin seinä tulee vastaan, joten en suosittele!
tahtoo. Nyt te kumpikin halusitte ja saitte seksiä, eikö vaan. En uskokaan että alkaisit jahkailemaan, jos kahvikupposen ääressä olisitte eläimiänne setvineet. Tietäisit jo miten edetä.
Mitä sulla on toiveena, noin pitemmällä tähtäimellä? Kestävä parisuhde, kenties? Onko pimulla myös? Okei, jos näin on, silloin teillä on yhteinen tavoite. Mutta. Mitähän mahtaa kuulua parikymppisen naisen elämään n. 15vuoden tähtäimellä? Entä nelikymppisen miehen? Alkaa jo lähteä eri teitä, eikö vaan.
Jos sua omaikäisissä naisissa häiritsee niitten jo synnytetyt lapset, niin mitenkä sä kestäisit jonkun vuoden sisällä syntyvät omat lapset? Niiltä sä et ehkä pääse pelkästeen sillä että sä et halua, vaan ehkä mahdollisella puolisollasi olisi myös näkemyksensä.
Aivan varmaa kuitenkin on, että nuori nainen jossain vaiheessa kuulee biologisen kellon tikityksen, haluaa oman lapsen.
Todennäköisesti sun aiemmasta liitosta syntyneet lapset alkavat olla jo omillaan, sulla vähintään siintää silmissä jonkun sortin vapaus hoito- ja kasvatustehtävistä; suomeksi sanottuna vaipanvaihdosta, päiväkotiin raahamisesta, nuhista, korvatulehduksista, vanhempainilloista, harrastuksiin kuskaamisista jne.
Olisitko sä valmis aloittamaan kaiken uudelleen?
Se, jos parikymppinen nainen nyt sanoo, ettei tahdo lapsia, joten voisit siihen vedoten jatkaa suhdetta, ei ole kovinkaan pätevä enää muutaman vuoden kuluttua. Miten sä sitten suusi panet.. etsit nuoremman, niinkö?
Ei ne lapset minulle ongelma ole, minulla on jo neljä edellisestä liitosta ja joka toinen viikonloppu ne on minun hoidossa, lisäksi poika asuu kanssani. Ja mieluummin katson niitä itse maailmaan tekemiä lapsia kuin toisten, se ehkä tökkii eniten, koska ikäisilläni usein on jo lapsia. Olen siis valmis saamaan vielä muutaman lisää, ei minun tartte mennä kavereitten kans kelkkailemaan yms. minä saatan sen kaljapullon juoda kotonakin vaippoja vaihdellessa ja varmaan omaa aikaakin löytyy molemmille ja johan minun edellisen liiton lapset ovat oivia lapsenlikkoja ;) Haluan vain tomivan suhteen jossa molemmilla olis hyvä olla, ja tätä nuorikkoani ei näytä historiani haittaavan. Miksi en siis kokeilis?
pitäs ottaa varmaan joku 13vuotias. Herää nyt jo tähän elämään! On varmaan vähänaikaa kivaa vähänaikaa ei kauaa.
Eihän se ota jos ei annakaan. Itselläni oli vielä isompi ikäero ex-miehen kanssa, eikä suhde kaatunut ikäeroon vaan siihen, että olin vielä nuorempi kuin "nuorikkosi" nyt aloittaessamme yhteiselon. Mutta te olette molemmat jo aikuisia, ja toivottavasti tyttö myös kypsää sorttia. Eihän niitä asioita heti tarvitse kirkossa kuuluttaa, joten miksipä todella et kokeilisi??
kerran päätöksen olet jo tehnyt niin miksi sitä täällä vielä kyselet?
omakohtaista kokemusta, niin voisitko ystävällisesti kertoa, mitä tulee nuorelle naiselle vastaan ajan kanssa, jos ja kun on aloittanut/elänyt suhteessa itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa ?
Mikä siinä alkaa tökkimään ? Miten kauan pohdit seuraavaa siirtoa, eli sitä että eroat.
Vastauksesi on minulle tärkeä.Ajattelen suhdetta jossa on ikäeroa 26v.
jaetaan, josko niistä olisi jotain hyötyä tulevassa, siis asiallisista vastauksista. Toki kaikkia viestit tulee selattua läpi, kuten tää, mutta eipä tällaisista paljon kostu, no onneksi joukossa on asiallisiakin.
ole varmaan koskaan kuullut sellaisia yhteiskunnan määrittämiä termejä kuin aikuinen (18 ja ) ja lapsi. Aikuiset ihmiset päättävät itse omasta elämästään. Lapset ei, sen tekevät vanhemmat.
Kun olet päätöksen tehnyt niin ei muuta kuin kokeilemaan. Ei koskaan mitään saa jos ei kokeile.
Näillä palstoilla on muuten pääasiassa katkeria ja elämäänsä tympiintyneiden ihmisiä jotka ovat löytäneet tästä virtuaalisuudesta uuden elämän itselleen. Ei täällä kannata pahemmin kysellä mitään, monesti viestit menevät aivan ala-arvoisuuksiin. Muut palstat, ystävät ynms. ovat parempia linkkejä kysellä asioita jos haluaa jotain järkevää (no onhan fiksuja kommenttejakin välillä, mutta harvassa ne kumminkin ovat)
vastata, tämä on mulle aika tärkeä asia..
Mitäs tosta. Paras ystäväni seurustelee 20 vuotta vanhemman miehen kanssa ja ovat olleet yhdessä jo 10 vuotta. Vauva on tulossa ja perheonni kukoistaa.
Kysymyshän on siitä, mitä te haluatte. Muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Elätte nyt ja tätä päivää. Huomisesta kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Eli anna palaa vain ja ole onnellinen.
Itselläni ei ole lapsia, enkä niitä halua miehelläkään olevan ennestään, vaan sitten niitä yhteisiä.Koska ikäisilläni hyvillä miehillä 30-40 v on jo katras, olen itse siirtynyt itseäni nuorempiin miehiin, nuorin oli 7 vuotta nuorempi, mutta tuosta suhteesta ei tullut mitään muitten syitten vuoksi.Ei se ikäerosta ole kiinni, kunhan arvomaailma käy yksiin.Tsemppiä teille, ja keskustelkaa jo alussa riittävän avoimesti tulevaisuuden haaveistanne, ettei tule yllätyksiä.
mukaan omalla tarinallani. Itselle kävi niin että rakastuin 15 vuotta nuorempaan mieheen (ihan työpaikalla) ja pari vuotta sitten yhdessä asusteltiin. Erohan siinä tuli kun toinen on vielä niin kokematon ettei tajua että kun rakastuminen loppuu niin ratkaisu ei ole se että rakastutaan uuteen ihmiseen vaan se että aletaan tosissaan keskittymään siihen suhteeseen jossa jo ollaan. Eli hän ei kestänyt sitä etten ollutkaan niin ihanan ihmeellinen ja täydellinen vaan ihan tavallinen nainen jolla on hyviä ja huonoja puolia. Jouduin myös ottamaan suhteessa kaikesta kaiken vastuun ihan arkitasolla ja se on raskasta. Seksi oli upeaa ja ystävyys välillämme oli syvää, mutta eihän siinä sitten voinut kuin päästää toisen maailmalle itsenäistymään ja kokeilemaan. Surettaa se vieläkin mutta ei voi mitään. Tiesin mihin aloin ja silloin päätin sen riskin ottaa mieluummin kuin olla edes kokeilematta. Sainpahan pari ihan hyvää vuotta.
noita hyviä lapsettomia 30 naisia ole vapaana.
Kaikki parhaat on varattu tai sitten ne on Yh:ita. Miehelle on siinä mielessä vielä hankalampi tuo YH koska mies joutuu jatkuvasti asumaan naisten lasten kanssa. Ja koska itsellä ei ole lapsia, haluaa myös ettei naisella ole lapsia. Se on myös yksi syy miksi panostan ainoastaan 20-30 vuotiaisiin naisiin.
älkää välittäkö ulkopuolisten ihmisten mielipiteistä. Keskustelkaa avoimesti tulevaisuudestanne. Kokeilemallahan se sitten selviää ja rakkaus on aika vahva side parisuhteessa kuitenkin.
Onnea valitsemallanne tiellä!
joo täytyy vaan katella eteenpäin, ihan hyvin juttu luistaa ja ollaan samalla aaltopituudella. Iästä ei ees keskustella. Pitää vaan katella mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja edetä sen mukaan...kyllä minä katon tämän tapauksen tarkkaan, on se niin ihana...