miten ihastunut olen sinuun, työpaikan mies. Voisit ees joskus jotain mulle sanoo, vaikka hei...onko vaikeeta?
Et sä ymmärrä!!!
myrtsi
756704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
muako sä tarkoitat???
oonko niin kauhee...?
en aina oikein tajua sua...
että mikä meininki on meneillään...
kyllä tunnustan...vaikeeselkoinen oon! Mut en syyttä, tunteet ei tahdo pysyä sisällä..
Ei miehet yhteydenottoa säikähdä. Tee aloite itse. Mies varmaan huomaa jotain mutta ei kehtaa tehdä mitään, teistä naisista ei tiedä ootteko tosissanne vai nauratteko sitten naisporukalla selän takana, jos mies jotain yrittää. Se hein sanominenkin nimenomaan työpaikalla jos ei tunne toista juurikaan voi olla vaikeeta. Kun se juoruilun riski on olemassa yleensä.
mut toisinkin perin ihan sama, miehet juoruilee miesporukassa samalla tavalla. en voi arvata ja näkee naamasta.
Mistä nimestä tulee myrtsi?
Arvasin, joku kysyy...myrtsi on lyhenne myrtynyt sanasta, eli naama on kuin sitruunaa olisi syönyt ;)
...sanoa sulle mitään. Viimeiksikin tulkitsit väärin aloit ensimmäiseksi mäkättää jostain mitättömästä kommentista....
en koskaan "mäkätä"...kukahan ois voinut olla ja miks se oli huonolla tuulella.
Olenko sua nuorempi vai vanhempi? ;)
oot nuorempi (hmmm....?)
Sorry taisin laittaa väärään paikkaan viestin, viestini oli siis nimimerkille, kirjoittanut: uskallanko...
Mutta onnea metsästykseen myrtsi :)
sitähän tässä tarvitaankin :)))
Vastasin tervehdykseesi, eikö se riitä?
kai mä sitten jotain sinulle merkkaan..mut pikkujoulut ne ei ainakaan olleet.
Sen pitäisi kertoa jotakin :)
mutta minäpä tarkistan, se on hyvin huomioitava pointti.
Olen niin rakastunut sinuun ettei työnteosta tahdo tulla mitään. Hädintuskin pystyn työasioista sinun kanssasi puhumaan että pysyn housuissani.
voisi tehdä jotain? Eikö tätä asiaa voisi keskustella halki? Juotan sulle viinipullon joku kerta, niin eiköhän ne asiat ala tulemaan pikkuhiljaa esille ja totuus kuulumaan, jos ei kerran mikään muu auta.
Yhteistyöstä ei meinaa tulla kerrassaan mitään. En ihan oikeasti jaksa enää kovin kauan tätä touhua. Pitää mennä elämässä eteenpäin, eikä junnata.
Mistäpäin olet...
sama täällä:)...mutta kun puhuakin pitää. Se ei kyllä multa sun kanssa onnistu, mikä ihme tämä juttu on? 50/50 balanssi pitäis löytää, jotta oltaisiin samalla viivalla...hallitset mua ihan liikaa ;)
Nainen oikein asustaa?
Helsingistä. Kyllähän minä tämän herran silmistä, äänensävystä ja käytöksestä näen, että ei tämä ihastuminen ihan yksipuolista ole tai sitten psykologinen silmäni on täysin hakoteillä. Minua ottaa vaan suunnattomasti päähän se, että ei voi mennä elämässä eteenpäin. Asiat pitää selvittää eikä jättää puolitiehen. Jos hän inhoaisi minua, niin sekin olisi parempi asia kuin se, että hautautuu jonnekin omiin aatoksiinsa.
En minäkään ole stressitilanteissa kaikista miellyttävin ihminen, mutta minua ahdistaa tämä näytteleminen. Näytellä sitä, että en ole ihastunut vaikka olen. Arvaa, että meneekö siihen energiaa ja kysy vaan, että kuinka paljon?
Vai niin, voithan sä olla vaikka tuosta mun naapurista ;)...eihän koskaan tiedä? Oon sisäsuomesta.
Ketju lyheni hieman, mutta itse ongelmaan eli siihen että yhteistyö ei toimi. Tiedät toimenkuvani sekavuuden joten siinä helposti unohtuu asioita ja menee priorisoinnit sekaisin. Lisäämällä informaation kulkua tilannetta saadaan parannettua. Jos kuitenkin haluat sen viinipullon minulle juottaa, otan tarjouksen vastaan.
Laitoin sinulle viestin ennen joulua. Kävikö sen viestin kanssa viidakon laki?
kadonnut varmaan jonnekin, koska en ole saanut mitään viestiä tai minulle ei ole lähetetty viestiä. Mutta yritä uudestaan ja toivottavasti kohtaat syvissä tunteissasi naisesi ja saatte puhuttua asiat halki. Minä puolestani keskustelen tämän herran kanssa joku kerta, kun saan tässä ensin omat asiani järjestykseen. Mietin alan vaihtamista ja uutta asuntoa. Tulee paljon muutoksia yhdellä kertaa.
kyllä täysin tilanteen. Informaation kulun parantaminen on ainoa keino luoda järjestystä sekavuuteen ja toisaalta estää väärinkäsityksien syntymisen.
Viinipullon kyllä tarjoan joku kerta tälle herralle, jotta saa puhuttua asiat halki. Kissa pöydälle.
Ei ole tuhonnut mitään arvokasta sinulta koska se ei todennäköisesti ole ollut hänen tarkoituksensa. Samoin kuin sinun tapauksessasi, kun keneenkään ei voi luottaa ja kaikki pitää tehdä itse, joskus asioiden priorisointi menee sekaisin ja sitä tavallaan lamaantuu vaatimusten edessä...
Jos se viinipullo juodaan, tulisi se juoda kotoisassa paikassa kahden kesken. Tunnelataus on aika suuri...
Joskus kun elämä menee suorittamiseksi sitä sairastuu itsekkin. Vastuun ottaminen omista asioista ja tunteista on ajoittain ainakin minulle ongelma. Tiedostan sen ja tiedän syyt siihen miksi toimin niin. Mutta kun ei osaa luottaa elämä on todella raskasta. Joskus se vain on pakko opetella....
On vaan pakko opetella luottamaan oikeisiin ihmisiin, jotka ovat luottamuksen arvoisia ja ns. poimittava jyvät akanoista.
Jos ei luota, että elämä kantaa itsestään, niin kaikki menee suorittamiseksi, väkisin pusertamiseksi ja vääntämiseksi. Elämän ilo katoaa ja sehän on pahinta, mitä ihmiselle voi käydä - se, että ei enää hymyile.
Asioitten analysointi ei sinänsä johda mihinkään vaikka puhutaankin terapioiden ym. puolesta, eli tarkoitan sitä, että vaikka tiedostat syyt ja seuraukset, niin ne eivät johda tekoihin. Asioille on tehtävä jotain, jotta ne muuttuvat.
tuhonnut mitään enkä syytä häntä mistään. Se, että ongelmat ovat olleet jo olemassa ennen hänen ilmaantumistaan, niin syytä hän siihen on. Itse korkeintaan tuhoan itseni omalla jääräpäisyydellä ja sillä, että en herkästi ota apua vastaan. Pitää paikkansa, että silloin tavallaan lamantuu vaatimusten edessä, kun ei osaa pistää asioita tärkeysjärjestykseen...
Fiksusti puhut. En kuitenkaan halua puida asioita näin julkisesti, mutta vaikuttaa siltä kuin tuntisimme. Ehkä se tarjoamasi viinipullo onkin juuri meille kahdelle...
olisi kiva kotoisassa paikassa tai sitten ilmojen lämmettyä meren rannalla, kun hieno maisema avautuu eteen. Siihen menee vaan hieman aikaa, mutta hyvää kannattaa odottaa...
Ei, emme voi tuntea. Se on täysi mahdottomuus tai onhan se mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä. Vaikka oletkin samanoloinen kuin hän, niin sinä et voi olla hän.
Kun asuu yksin eikä töiden jälkeen riitä energia enää muihin ihmissuhteisiin, jotenkin myös niitä puuttuvia ihmissuhteita yrittää hakea sieltä töistä. Omalla tavallaan säälittävää, mutta joidenkin kohdalla elämän kovuus yllättää...
Älä kuitenkaan tee mitään hätiköityjä päätöksiä elämässäsi. Harkitse tarkasti omaa tilannettasi ja mieti kaksi kertaa ennenkuin teet mitään sen suurempia päätöksiä asioista. Ettei vaan vietäisi miestä ihan kuin pässiä narussa...
Mitähän siitä syntyikään kun 2 saman napaista magneettia laittaa vastakkain. Nehän hylkivät toisiaan...
Osa kirjoittamasti 3:sta viestistä sisälsi mielipiteen yleisestä käsityksestä, eikä niillä ole mitään tekemistä omien mielipiteideni kanssa. Pahoittelen aiheutunutta mielipahaa.
Että pidän sinusta **** enemmän kuin työstäni.
Niin minäkin asun yksin, mutta kuitenkin...tämä on ohimenevä vaihe.
menen nyt nukkumaan. Onnea eteenpäin ja voi hyvin.
Viestisi oli hieman salaperäinen, mutta niin taidan olla itsekin.
Kysymyksiä herättävä lopetus, mutta alkuosaan vastaan näin, että on päätöksiä, joita olen harkinnut jo jonkin aikaa. Selvitäkseni hengissä minun on toimittava ja siihen toimintaan menee noin puoli vuotta.
Rauhoitu nyt hyvä ihminen tai vaihda vaikka alaa jos tuntuu siltä mitä sanoit "Selvitäkseni hengissä minun on toimittava". Kai se on juuri se luottamus kysymys tässäkin tilanteessa kyseessä, mutta ajatteleppa siinä kiireesi keskellä että mitä on oikeasti pahinta mitä voi tapahtua. Ainoa mitä varmaan voit menettää on rahalla ostettavissa, "pientä" masennuskuoppaa terveydessä lukuunottamatta. Jos haluat kuulla tästä lisää, voin kertoa kyllä myöhemmin. Vähän elämänarvoja järjestykseen vaikka maslowin avulla jos ei muuten, niin kyllä ne asiat siitä järjestyvät. Viinikin on hyvästä vain oikein nautittuna!
Tärkeintä on kuitenkin tilannetta sen enempää ajattelematta että teet oikein itseäsi kohtaan etkä perusta ratkaisujasi toisen ihmisen varaan. Voi olla että tässä ei ole kyse mistään romanssista, vaan samasta tuskasta molempien sydämmessä. Jos ei osaa rakastaa itseään, ei voi myöskään rakastaa toista.
Jos näimme tänään minkä värinen paita minulla oli päälläni?
rauhoittua hieman ja laittaa elämänarvot järjestykseen vaikka nyt sitten Maslowin avulla. Enkä ryhdy viiniä työkseni lipittämään. Ei kuulu tapoihin. Nämä tilat ovat ohimeneviä...
Kyllä kaikki asiat järjestyvät ja on oltava vaan itselleen armollinen...
Niin, siitä väristä. Mielestäni se oli musta, mutta voin erehtyä.
Öitä, pakko mennä koisimaan ja yrittää saada unta.
Maslowsta lienee löytyy vastaus koko tilanteeseen ,)
Minulla on sellainen tunne että olen sinulle anteeksipyynnön velkaa joten esitän sen jo nyt. Asioihin on kuitenkin olemassa syy, joten odotan innolla tätä kissan pöydälle nostamista.
Niin...minä tiedän sen, että on syitä asioihin. Näin silmistäsi, kun olit kerran hätääntynyt ja surullisen oloinen ja muistan katseen ikuisesti. Annan anteeksi, jos sitä tarkoitit. Mutta älä soimaa itseäsi mistään. Tykkään sinusta ***** niin paljon.
Sinut tunnistaisin paremmin?
että meillä on neljä vuotta ikäeroa. Sinä olet vanhempi. Sanoit kerran, että olet niin vanha ja siihen jotain mutisin, että miten niin vanha...
Meitä yhdistää pari asiaa, joka ovat tulleet esille keskusteluissa tyyliin "On se maailma taas pieni..." Nämä asiat liittyvät historiaan ja ihmisiin, joita tunnemme.
Osaisitko jotain muuta paljastaa. Ikäero pitää suurinpiirtein paikkansa, mutta jutut kuulostavat vieraille...
ketjuun, kun tämä ei anna vastata viimeisempään viestiin. Pitäisi aloittaa uusi keskustelu.
Jos uskallat, niin sano sinä jotain. Edelleen en usko, että tunnemme toisiamme.
Jos näimme tänään, niin minkä värinen paita minulla oli päällä?
Tiedän että meillä olisi yhteisiä tuttuja, mutta emme omasta mielestäni ole niistä keskustelleet. Kuvio kuitenkin menee niin, että lähinnä minä hakeudun sinun juttusillesi aivan turhistakin asioista ,) Sinun nimessäsi pitäisi olla enemmän vokaaleja kuin omassani...
Ikäero on suurinpiirtein, mutta jutut ovat olleet ihan heittoja, joten ne ovat saattaneet unohtua...
siis ei meillä ole yhteisiä tuttuja...en sitä tarkoittanut..Tämä on niin vaikeaa...apua...en kestä. Joo, minun nimessäni on kyllä enemmän vokaaleja kuin sinun...Kuvio pitää kyllä ihan paikkansa,)
Harmaa paita. Mutta jotain muuta normaalista poikkeavaa sinulla oli kyllä tänään ohjelmassa.
ei ollut harmaata paitaa...Muuta normaalista poikkeavaa ohjelmaa oli kyllä...Sano nimikirjaimeni, niin loppuu tämä leikki.
"ei ollut harmaata paitaa...Muuta normaalista poikkeavaa ohjelmaa oli kyllä...Sano nimikirjaimeni, niin loppuu tämä leikki"
P
Siis P?
En ole. Toivon, että saat naisesi, jonka kanssa syvimmät tunteesi kohtaavat ja kaikkea hyvää sinulle. Päätän keskustelun tähän.
tai sitten keksit näitä juttuja...En tiedä...Luoja yksin tietää.
En todellakaan keksi näitä juttuja. Tosin erittäin epätodennäköistähän on että täältä jonkun oikeasti löytää ketä etsii. Kaikki mitä olen kertonut on kuitenkin ollut puhtaasti sitä mitä itse ajattelen asioista. Tietysti tilanne on jossain tapauksissa, ja varsinkin alakohtaisesti omiaan vaikuttamaan tilanteeseen, mutta kyllä viesteissäsi oli jotain sellaista jonka koin omakseni. Tosin oma tilanteeni taitaa vain pääasiassa olla säälittävän luuserin toiveajattelua...
ihmisiä tekemään, mitä haluamme. (tarkoitan että, emme seurustele)
Kiitän sinua paljon tästä keskustelusta, koska se on ollut todella mielenkiintoinen.
se sinun pointti, että ei ole kyse mistään romanssista, vaan tuskasta sydämmessä ja se on niin voimakas tuska, että siinä käy hyvin rankkoja asioita läpi. Jos ei osaa rakastaa itseään, ei voi myöskään rakastaa toista. Aika kipeästi sanottu, mutta niinhän se on.
Et ole mikään luuseri. Pois se mielestä. Minä olen ainakin miettinyt tämän asian, että vaikka tulisin naurunalaiseksi tai tapahtuisi mitä tahansa, niin tunteeni on aito. Sitä ei kukaan pysty viemään minulta pois. Se on minun tunteeni ja voin ajatella omassa päässäni mitä haluan ilman että se häiritsee jonkun ihmisen päiväjärjestystä...
AJatukset ovat omia ja ne ovat sallittuja jokaiselle. Niistä ei välttämättä tarvitse puhua, mutta jos niitä hautaa liikaa itseensä, sitä saattaa vieraantua todellisuudesta, niinkuin itselleni tässä näyttää käyneen. TÄmän illuusion voimalla olen jaksanut paljon enemmän työyhteisössä mitä minun tarvitsee oikeasti kestää. Ehkä päädyn ratkaisuun lähteä sieltä, koska niinkuin aikasemminkin sanoin, jos sydämessä tuntuu pahalle eikä ole ketään kenen kanssa asioita jakaa ja purkaa työn ulkopuolella toista kunnioittaen, elämä muuttuu liian raskaaksi. Jotkut selviävät siitä yksin, mutta jos kantaa sisällään jotain syviä haavoja, toisen ihmisen tuella saattaa olla todella suuri merkitys.
Itse olen ottanu linjan että en häpeä mitään enkä kuuntele toisia ihmisiä. Ennen onnistuin suodattamaan kaiken epäoleellisen pois, mutta ajan myötä eteen tulee asioita joita ei vain voi jättää huomioimatta. Ainakin yksinäiselle suht komealle miehelle jolla itseasiassa on ongelma juuri oman identiteettinsä kanssa, tietty ympäristö voi antaa liian suuria paineita jo sosiaalisella tasolla. Ulkopuolisena ei ole helppo olla, varsinkaan kun se sama tunne toistuu tilanteesta ja työpaikasta riippumatta.
pitäisi opetella tiettyä sosiaalista kuviota. Aina ei tarvitse olla mitään järkevää sanottavaa vaan aitoa kommunikaatiota kehiin. Ristiriitatilanteita tulee, mutta pääasia on, että on jonkinlainen yhteys ihmisten kanssa. Pitäisi päästä ihmisten kanssa samalle tasolle, niin on sitten helpompaa keskustella.
Vaikka sanoit, että et kuuntele ihmisiä, niin anna ainakin ymmärtää, että kuuntelisit. Se on tavallaan sellaista sosiaalista peliä ja sen jälkeen sinun on helpompaa toimia työyhteisössä, kun puhut niitä näitä ihmisten kanssa ja olet muka kiinnostunut. Naisethan varsinkin tykkäävät, että niiden kanssa höpötellään. Se luo sellaista sosiaalista yhteenkuuluvaisuuutta.
Itse olen jaksanut asioita illuusion voimalla paremmin. Vaikka se olisikin todellisuuspakoa, niin se tarve on niin suuri ihmisellä eli tulla rakastetuksi ja antaa rakkautta, että ei sitä vastaan pysty oikein taistelemaan.
Sinun pitää löytää hyvä nainen itsellesi, jonka kanssa pystyt jakamaan asioita. Nainen, joka ymmärtää sinua ja joka välittää ja rakastaa. Se on parasta, mitä ihmisellä voi olla - hyvä ihmissuhde. Se on kaiken perusta ja kun on suhde kunnossa, niin jaksaa arjen paineitakin paremmin. Voitte yhdessä keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ja sitten perustatte perheen ja elätte täysillä joka hetki...
Tästä keskustelusta. Vaikka hetken jo luulin että olisit etsimäni henkilö (harmi), onnistuimme saavuttamaan tietynlaisen yhteyden josta toivottavasti oli molemmille jotain ammennettavaa. Hyvää jatkoa sinulle ja onnea että saat asiasi haluamaasi järjestykseen.
keskustelusta. Tästä oli paljon apua. Vaikka vähän harmittaa, että et ole se henkilö, mutta tämä keskustelu auttoi ymmärtämään asioita paremmin. Oikein hyvää jatkoa ja tsmppistä.
"Sinun pitää löytää hyvä nainen itsellesi, jonka kanssa pystyt jakamaan asioita. Nainen, joka ymmärtää sinua ja joka välittää ja rakastaa. Se on parasta, mitä ihmisellä voi olla - hyvä ihmissuhde. Se on kaiken perusta ja kun on suhde kunnossa, niin jaksaa arjen paineitakin paremmin. Voitte yhdessä keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ja sitten perustatte perheen ja elätte täysillä joka hetki..."
Kun mainitsin että tuska on liian syvä en valitettavasti pysty tuohon mitä kirjoitit. Kun ei osaa luottaa, ei osaa antaa, kun ei osaa antaa, tuo asia sulkeutuu pois. Surullista mutta totta...
Toisiin luottaminen perustuu itseluottamukseen ja itseluottamus perustuu siihen, että on sinut oman itsensä kanssa. Itsensä hyväksyminen kaikkine vikoineen ja ylpeys kättensä jäljistä - siihen on pyrittävä. Terapia saattaa auttaa itsetutkiskelussa ja yhteydenpito Jumalaan auttaa myös.
Konkreettisesti on ainakin minua auttanut se, että pyrkii hyvään elämään niin, että huolehtii omasta kunnosta. Eräs sanoi, että yksi elämäntehtävistä on se, että saattaa ruumiin kunnialla hautaan. Minusta se pitää sikäli paikkansa, että on pidettävä huolta fyysisestä kunnosta, liikkuu, syö terveellisesti, eikä ryypiskele ja tervaa keuhkojaan tupakalla.
Ehkä se, että on joutunut näkemään hyvin rankkoja asioita, niin se on ainakin minulle aiheuttanut suurimman tuskan, että vieläkin saatan kysyä itseltäni, että miksi juuri minä. Joku herkempi ihminen ei olisi kestänyt sitä, mitä minä olen kestänyt. Tässä suhteessa pidän itseäni vahvana ihmisenä.
Rakkaus on vain niin vaikeaa...Sitten kun kohtaa ihanan ihmisen, niin menee ihan sekaisin...itkeskelee ja tunteet myllertävät laidasta laitaan. Noh, ei voi mitään. Sellaista elämä on. Kaikkea ei voi saada.