Olenko hullu?

niin siis tietty herää kysymys että millä tavalla haaveilen kostavani.
Ei ole mitään yhtä ainoaa tapaa, enkä nyt mistään murhaamisesta puhu.
Lähinnä funtsin mielessäni kaikenmaailman jäyniä, joilla sotkisin heidän asiat ilman että se yhdistyisi minuun.. Ja kun erostammekin on jo vuosia niin tuskin enää edes tajuttaisikaan yhdistää minuun koska en ole ollut missään tekemisissä koko aikana.
Yksi lempifantasiani on että hankin selville missä he asuvat ja hiivin asuntoon jollain tavalla ja piilottelen "vieraan naisen" korvakoruja ja pikkuhousuja jne erinäisiin paikkoihin muahahaa.
Vaikeasti toteutettava mutta ah niin kutkuttava unelma. Onkohan joku joskus oikeasti tehnyt tuollaisia juttuja..?

Että olette päätyneet eronneiden kastiin. Jotain luonteestanne kertoo tuollainen kostonhalu, vielä aikojen päästäkin jaksatte jauhaa "että miten se elää uuden vosunsa kanssa".

Parisuhteissa on aina kaksi osapuolta, kumpi se sitten on pahempaa itsekkyyttä, se että on lopettaa sellaisen mikä ei ole itselle hyvää, vai että jatkaa yhteiseloa ettei toinen katkeroidu. En minä ainakaan haluaisi elää suhteessa jossa molemmat eivät ole tyytyväisiä, vaikka totuus sattuisi, niin aika parantaa.

Kauheinta itsekkyyttä on katkeroitua toisen onnesta, minun mielestäni todellinen rakkaus kestää sen, että sen toisen onni ei välttämättä ole minun kanssani. Ja tosiaankin, olen kokenut sen että en ollut sille yhdelle ihmiselle se oikea, vaikka hän tuntui siltä minulle. Mutten koskaan toivoisi hänelle mitään pahaa sen vuoksi.

itsellesi teet? Toivot katkeruudessasi toisille pahaa ja kas kummaa, onko oma elämäsi nyt elämisen arvoista? Kaikki paha mitä toisille toivot kaatuu omaan niskaasi. En yhtään ihmettele, että ero tuli, kirjoituksesi kertoo luonteestasi todella paljon.

Jos sinua katsoo ahtaasti miehisestä näkökulmasta olet hullu ja luonnevikainen. Mustasukkainen ja katkera toiselle pahaa haluava ihminen. Miehelle tällainen olisi persoonallisuushäiriö.

Voit kuitenkin olla huoletta. Olet ihan tavallinen suomalainen nainen.

Et ole "hullu", olet inhimillinen. Raivo on inhimillinen piirre.

Tekisit kuitenkin ITSELLESI palveluksen, jos yrittäisit unohtaa eksäsi ja sen "vosun".

Tee se. Et voi jatkaa elämääsi keräten katkeruutta sisällesi. Katkeruus kuluttaa energiaasi ja sairastut.

Tee jokin kosto, niin saat helpotuksen. Minä kostin 20v. sitten ja tunsin ihanan helpotuksen tunteen kun se levisi kaikkialle kroppaani ja huikaiseva energia joka tulvahti aivooni. Ja tuon täydellisen onnistuneen koston ihana tunne vaikuttaa vieläkin, niin että tunnen itseni voimakkaaksi ja viisaaksi.

Hei!
Tiedän tasan tarkkaan mitä käyt läpi tällä hetkellä. Olen ollut samassa jamassa itsekin (ja niin moni muukin, usko pois), enkä vain yhdesti. Tapasi reagoida exäsi onnellisuuteen vihalla ja kostonhalulla on aivan normaali tapa käydä läpi omia tunteita joita sinulla on yhä edelleen exääsi kohtaan, ilmeisesti.
Ensirakkauteni kanssa eroaminen otti koville (siitä on jo kymmenen vuotta ja olimme yhdessä kolme vuotta), siinä meni vuosi ennen kuin tajusin että olin päässyt hänestä yli, mutta se ylitse pääseminen oli sen ansiota että tapasin uuden rakkauden. Olin käsitellyt laidasta laitaan tunteen muotoja sen vuoden aikana kunnes olin valmis jatkamaan ja päästämään irti.
Pari seuraavaa suhdetta olivat lyhyempiä ja niistä ylipääseminen oli vaikeaa myös, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemätöntä.
Tällä hetkellä käyn itse läpi eroprosessia avomiehstäni (ja joka päivä mietin että miksi taas?)ja samat vihan ja kostonhalun tunteet jylläävät mielessäni vaikka tiedän että se on vain energian tuhlausta. Jätetyksi tulevan osa ei ole helppo ja sen myötä helposti viha ja katkeruus astuvat mukaan kuvaan. Olo on tyhjä ja pettynyt mutta paras palvelus itselleen ja paras "kosto" toiselle on se että jatkaa elämää lannistumatta ja uskoen yhä edelleen että jossain siellä on vielä se toinen puolisko itselleen.
Et ole hullu, mutta älä tuhlaa energiaasi vihaan ja kostonhaluun, teet vain hallaa itsellesi. Tiedän että helppo on ulkopuolisena neuvoja antaa (usko pois, olen itsekin saanut niitä kyllästymiseen asti)mutta oman itsesi kannalta, let it go! Ja tiedätkö todellisuuden exäsi onnellisuudesta uuden vosunsa kanssa?? Asiat saattavat olla toisin miltä ne näyttävätkään...
Aurinkoista talvea ja iloista mieltä!

Erosin itse jo n. 10 vuotta sitten. Mieheni joi koko avioliittomme ajan n. 20 v. ja petti minua muiden naisten kanssa eikä salaillut näitä tekojaan.Hänellä oli jälkeeni 3 naista, joista kuitenkin erosi. Naiset eivät hyväksyneet hänen juopotteluaan. En ole katkera. Nykyään hän on jo kihloissa. Meillä on hyvät suhteet myös hänen kihlattuunsa. Mieheni soittaa minulle toisinaan ja kyselee kuulumisia. Mainittakoon, että meillä on myös kaksi tyttöä. He kärsivät mieheni viikonloppujuomisestaan. Jouduin usein hänen kuskikseen. Meidän piti mennä anoppilaan, mutta hän jäikin jo pois aikaisemmin kyydistä baarin kohdalla. Menin sitten lapsien kanssa anoppilaan. Anoppi pisti avioeromme minun syykseni.

Kukapa ei kostaa haluaisi sikamaiselle miehelle? Minä sanoin hänen lähtiessä, että "kosto on suloinen". Sitä kostoa haudutan edelleen. Se tulee juuri silloin kuin sitä vähiten odottaa.

Vaikka sillä tekisin hallaa vain itselleni, saan suuren tyydytyksen, kun paljastan hänen uudelle vosulleen hänen aikaisemman elämän. Mihin aikuinen mies noin vain muuttuisi? Sitä se exäkin taitaa eniten pelätä :D

No olet hullu.... älä elä toisten elämää. Pidä huolta itsestäsi.

oon onnellinen kyllä tän miehen puolesta, et pääsi eroon susta. ^^ t.m23

Miksi kostaa jos on rakastanut. Kostaminen on itsekkyyttä ja silloin näyttää siltä ettet ole edes rakastanut.