Onko mahdollista enää kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen saada oikeita ystäviä? tai siis tarkoitan enemminkin sellasta rehtiä ystäväporukkaa, naispuolista ja miksei ystäviä miehistäkin?
Vai onko kaikki yleensä joko seurustelevia tai sitten uudet ystävät eivät pääse samalle lähtöviivalle lapsuudenystävien kanssa jotka on tunnettu lapsesta asti?
Vai onko kaikki yleensä joko seurustelevia tai sitten uudet ystävät eivät pääse samalle lähtöviivalle lapsuudenystävien kanssa jotka on tunnettu lapsesta asti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet? On se mahdollista mut vaikeeta, ja erityisesti se et suhteet porukan jäseniin kestäisi samanlai kun lapsuudenkaverien kanssa. Mut kestääkö lapsuudenkaverisuhteetkaan sillai et aina olis kaveri kun sitä tarttee? Ei.
Monella tapaa voit tutustua ihmisiin joiden kanssa muodostaa porukka. Koulusta, jonkun järjestön tai yhdistyksen kautta tai töitten kautta esim. Vaihtoehtoja on monta. Kun tutustut yhteen ihmiseen hänellä saattaa olla pari kaveria ja silloinhan teitä on jo neljä eli porukka! Jos kemiat vaan menee yhteen niin porukan muodostus onnistuu ja kestävyys määräytyy myös ihan jokaisen osallistujan motiiveista. Kyllähän se on mahdollista löytää uusia ystäviä ja oma porukka totta kai minkä ikäsenä tahansa!
...Hmmm... ihan ajattelen samoja ajatuksia...En tiedä mistä päin olet..Itse ole täältä itä suomesta päin "enemmälti", parisuhteessa olen ja ystäviä etsiskelen! Vuorotyössä olen ja en ole kovin kauan täällä asustellut...Elikkäs, ei sen enempää, mutta jos haluaisit jutella, vaikka sähköpostitse niin kertoile...
niin voidaan jutella.Itse olen kanssa itäsuomesta,
Savonlinnasta.
En tiedä onko jo liian myöhäistä, mutta olen myös itä-Suomesta ja osoite [email protected]
On se mahdollista löytää ystäviä vielä parinkympinkin jälkeen. Mutta ei se helppoa ole. Itse esimerkiksi olen muuttanut pk-seudulle töiden takia ja kun töissä ei välttämättä ole omanikäisiä tai samoilla aaltopituuksilla liikkuvia ihmisiä on todella vaikea tutustua uusiin mahdollisiin ystäviin.
Kun en käy baareissa ryyppäämässä ei senkään puoleen ole helppoa tutustua. Alkuun varsinkin ihmisenä olen helposti hiljaisenkin oloinen niin sekin estää uusien tuttavuuksien solmimista huomattavasti.
Täälä päin muutenkin tuntuu, että ei oo niin helppoo tutustua ihmisiin. Kaikilla on omat ystäväpiirinsä ja omat kiireensä. Toisaalta se on myös voimia vievää etsiä ystäviä ellei ennestään satu olemaan tuttuja tällä suunnalla. Uusien ystävyyssuhteiden luominen on aina myös hyppy tuntemattomaan, sillä koskaan ei tiedä mitä saa. Jaksan silti uskoa, että ystävyyden solmiminen ei ole sidoksissa ikään. Joka tapauksessa ihmisen ei ole hyvä olla yksin... ja ihminen tarvii sosiaalisuutta... en tiedä mikä on helpoin keino solmia tuttavuuksia..
Olen myös muuttanut hitusen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle miehen ja työn perässä. Ensimmäistäkään kaveria mulla ei tässä 100 kilometrin säteellä ole, vaan kaikki on jääneet pohjoiseen. Rupesinkin miettimään tässä, että miehenkö varassa tulen asumaan täällä loppuikäni. Viihdyn toki yksinkin, mutta pari kaveria olisi ihan jees toisinaan. Mitään suurta porukkaa ei tarvitse olla, vaan ihan muutama riittäisi. Täytyisi varmaan mennä kouluun, sillä sieltä niitä kavereita löytyisi. Saa nähdä mihin väliin sitä ehtii...
Samoja pohdin nyt minäkin. Hiljaista on pidellyt eikä ainakaan siksi että rima olis jotenkin korkeella. Kun ne lapsudenystävät on kovin kaukana, samoin opiskeluaikaiset kaverit... Kirje piristäis, kahvista puhmattakaan jos täällä hämeessä on muita...