Olen varattu, mutta ihastunut työpaikaala yhteen mieheen. Hän on jo tosi pitkään ollut minusta kiinnostunut, katseita, pitkiä katseita jne.
Nyt ajattelen vain häntä, mutta en tiedä, onko tässä mitään järkeä? Ajattelen häntä jatkuvasti, oma liittoni ei ole ollut pitkään kunnossa, muutta silti en oo vapaa.
Kaikki tuntuu vain aika hepposelta. Mutta silti vain tuo mies merkitsee minulle jotain. Vaikka kaikki on niin ilmassa.
Nyt ajattelen vain häntä, mutta en tiedä, onko tässä mitään järkeä? Ajattelen häntä jatkuvasti, oma liittoni ei ole ollut pitkään kunnossa, muutta silti en oo vapaa.
Kaikki tuntuu vain aika hepposelta. Mutta silti vain tuo mies merkitsee minulle jotain. Vaikka kaikki on niin ilmassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kummeneeko se siitä jos johonki toiseen ihastuu,arki se tulee siihenki suhteeseen enemmin tai myöhemmin.Parisuhde kuntoon niin kyllä se siittä.
nykyinen parisuhde puntariin. Jossei siitä mihinkään ole, miksi väistämätöntä pitkittämään..? On helpompi jatkaa puhtaalta pöydältä.
Jos kuitenkin huomaat, ettet halua nykyistä kumppaniasi menettää - ehkä ihastuksen tarkoituksena oli herätellä sinut se huomaamaan?
Tsemppiä samantapaisessa tilanteessa pähkäilevältä!
Tuttu tunne ainakin osittain. Meitä on paljon. Silti elämästä täytyisi löytyä muutakin merkitystä kuin miehet, on se sitten oma tai vieras. Tiedän että pyörittele asiaa paljon päässäsi... vaikeaa.
ollut tosi kauan pelkästään minun sinnikkyyden varassa, mutta välitän avosta paljon, vaikken ymmärrä miksi.Hän kestää mun kaikki puolet.
Tuo työkaveri antaisi minulle (todennäköisesti)kuitenkin paljon...en tiedä. Eihän tämä täällä tule sen valmiimmaksi.
sinulle suhde avosi kanssa. Saatko häneltä sitä mitä kaipaat. Ei mielestäni riitä jos toinen kestää. Jotakin mielestäni suhteesta omaan puuttuu, jos ihastut toiseen. Oletko miettinyt olevasi vain yksin, miksi tarvitset siihen miehen. Juttele työkaverisi kanssa, selvitä mitä hän haluaa... Tässä näitä mitä itsekin pyörittelen. Aika tuskasta. Tsemppiä (:
jotain puuttuu.Varmaan kasvettu erilleen ja siihen tyhjiöön kaipaa kiihkeästi täyttäjää. Mutta sekään ei ole mielestäni oikein täyttää se työkaverilla, aika epävarmaa ja voi hajottaa monen. Ja miten sitten kävisi?
Puhuminen!!! Avo ei suostu puhumaan ja oon tosi yksin, epävarmuus ja ahdinko vaan kasvaa. Ja silloin kiinnostunut työkaveri helposti olisi apu, mutta hänkään ei taas tiedä kaikkea. Siksi elän tosi yksin. Kiitos tsemppauksesta, toivon samaa sinulle!!