vaikeeta??? No se et rakastan avopuolisoani ihan liikaa... jos nyt ihminen voi koskaan liikaa rakastaa?? Mut itse tarinaan... Itse mies, avopuoliso 6 vuotta nuorempi, molemmat kuitenkin yli 20v. Yhdessä oltu 2v ja 3kk joista yhdessä asuttu reilu 13kk:tta. Ja molemmilla pitempiäkin suhteita jo takana.
Tässä nyt on pari kuukautta mennyt hieman huonommin, siis vaan välillä ei todellakaan aina. Ei "olevinaan" riitä yhteistä aikaa, kokoajan jossainpäin menossa (muija).. Otin asian esille, ja asia rauhoittui.. sit ollaan kiltisti kotona, mut eipä sit muuta kun ollaan vaan... Myönnän olin itse kesällä yks kus.p.. ja pein puolisoani itsestään selvyytenä.. Asiasta puhuttiin ja myönsinkin sen.. Mut sen jälkeen tein itse huiman parannuksen. Mut kuinka ollakkaan.. alkoi sama homma, ainut vaan et toisinpäin.. No aluks toki ajattelin kostoa, mikä olisikin ollut ihan ymmärrettävissä. Ainut kun asia vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka olen minäkin asiasta maininnut.
Ja sitten kuvaan astuu "uusia kavereita" (osa mies puoleisia), ainut vaan et minäkin kyllä tunnen/tiedän tapaukset, kun yks sattuu olemaan entinen naapuri ;) No eipä siinä mitään, kyllähän ihmisellä pitää ystäviä olla.. ja tästäkin ollaan keskusteltu, mikä on hyvän maun puitteissa, ja mikä taas ei.
No noitten uusien kavereiden jälkeen on alkanut viestit lentämään puolin ja toisin, ja sit jos sattuu kysymään, et kukas se nyt taas viestittää, niin kuuluu et ei se oo sua ennenkään kiinnostanu?? Jne...
Ja sit kaikkein hännän huippu!!
Muiha sit otti ja petti!!! (ainut vaan et toisen naisen kanssa, olisimpa ollut välissä ;) )
No pettämistähän se on, aivan sama vaikka olis olis tehnyt sen itse Kaikkivaltiaan kanssa.
No voin antaa anteeks sen, mut unohda en.. en sitten ikinä!
No tuokin asia puhuttiin jo kertaalleen selväksi.
Ja on kuulemma yrittänyt, ja yrittää edelleen saada tätä meidän "systeemiä" toimimaan?
Ja tässä sitä taas ollaan (eri syistä tosin), erillen muuttamassa jo ties vaikka monettako kertaa, ja yleensä aina eri asioiden takia..
Siis MIKÄ tässä meidän suhteessa oikein mättää???
Olenko liian kultainen/hyväksyvä avomies, vai onko muija pelkkä lumppu, joka pitäis jättää sinne mistä löysinkin?? Vai mistä tää kenkä puristaa??
Ja varmaan jäi paljon kertomattakin... koska en itsekkään ihan enkeli ole, ainaskaan omasta mielestäni.. mut?
Tuskimpa kovinkaan moni kattelis tällästä menoa kovin pitkään??
Olen joko ihan vitun tyhmä, tai sitten vielä rakastan ihan liikaa..... APUA!!!!
Tässä nyt on pari kuukautta mennyt hieman huonommin, siis vaan välillä ei todellakaan aina. Ei "olevinaan" riitä yhteistä aikaa, kokoajan jossainpäin menossa (muija).. Otin asian esille, ja asia rauhoittui.. sit ollaan kiltisti kotona, mut eipä sit muuta kun ollaan vaan... Myönnän olin itse kesällä yks kus.p.. ja pein puolisoani itsestään selvyytenä.. Asiasta puhuttiin ja myönsinkin sen.. Mut sen jälkeen tein itse huiman parannuksen. Mut kuinka ollakkaan.. alkoi sama homma, ainut vaan et toisinpäin.. No aluks toki ajattelin kostoa, mikä olisikin ollut ihan ymmärrettävissä. Ainut kun asia vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka olen minäkin asiasta maininnut.
Ja sitten kuvaan astuu "uusia kavereita" (osa mies puoleisia), ainut vaan et minäkin kyllä tunnen/tiedän tapaukset, kun yks sattuu olemaan entinen naapuri ;) No eipä siinä mitään, kyllähän ihmisellä pitää ystäviä olla.. ja tästäkin ollaan keskusteltu, mikä on hyvän maun puitteissa, ja mikä taas ei.
No noitten uusien kavereiden jälkeen on alkanut viestit lentämään puolin ja toisin, ja sit jos sattuu kysymään, et kukas se nyt taas viestittää, niin kuuluu et ei se oo sua ennenkään kiinnostanu?? Jne...
Ja sit kaikkein hännän huippu!!
Muiha sit otti ja petti!!! (ainut vaan et toisen naisen kanssa, olisimpa ollut välissä ;) )
No pettämistähän se on, aivan sama vaikka olis olis tehnyt sen itse Kaikkivaltiaan kanssa.
No voin antaa anteeks sen, mut unohda en.. en sitten ikinä!
No tuokin asia puhuttiin jo kertaalleen selväksi.
Ja on kuulemma yrittänyt, ja yrittää edelleen saada tätä meidän "systeemiä" toimimaan?
Ja tässä sitä taas ollaan (eri syistä tosin), erillen muuttamassa jo ties vaikka monettako kertaa, ja yleensä aina eri asioiden takia..
Siis MIKÄ tässä meidän suhteessa oikein mättää???
Olenko liian kultainen/hyväksyvä avomies, vai onko muija pelkkä lumppu, joka pitäis jättää sinne mistä löysinkin?? Vai mistä tää kenkä puristaa??
Ja varmaan jäi paljon kertomattakin... koska en itsekkään ihan enkeli ole, ainaskaan omasta mielestäni.. mut?
Tuskimpa kovinkaan moni kattelis tällästä menoa kovin pitkään??
Olen joko ihan vitun tyhmä, tai sitten vielä rakastan ihan liikaa..... APUA!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakkaus kestää uskomattomia kolhujakin.. ainakin mulla. jotenkin sitä tulee vaan entisestään huomionkipeemmäks tommosten jälkeen.. se on susta kiinni paljonko annat lipsua. testaa kuinka naises susta välittää. sä päätät oletko selviätkö voittajana vai poljetaanko sut maanrakoon. vinkki: rupee keksiin itse menoja ja olet vain oman itsesi herra - vaikka väkisin! palkinto tulee jos on tullakseen, promis ;)
Mutta entäs kun tuo kaikki käännetään toisin päin?? joku on ilmeisesti tajunnut miltä tuntuu olla siinä roolissa kun nainen tekee tuon tempun. mutta onko kellään miespuolisella sitten kovin usein valjennut jo siinä kohtaa kun on tuota samaa tekemässä ja yleensä pienillä lisämausteilla varustettuna?
pidetään itsestään selvyytenä sitä että kyllä se muija siinä pysyy ja maksaa kaiken..
ja muija pysyy edelleenkin kun sitä pettää olenhan mä niin pro....
pysyyhän se muija siinä kun sen sairaalaan hakkaa...
olisiko mahdollisesti miehellä kanttia ottaa naiselta nenilleen ei vaan takaisin tulee varmasti kaksin verroin nähty on. hyvätkin hetket on ja aika kultaa muistot mutta ei se rakkaus kaikkea kestä omaa mielenterveyttään siinä menettää. jokaisen luulisi ymmärtävän ettei kyse ole nyt valittamisesta mitä on tapahtunut tai miten on elämä heitellyt... elämä on.. kaikkea muuta kuin reilua mutta siihen sentään pystyy itse vaikuttamaan mitä se on tulevaisuudessa.
tosin riskejäkin täytyy ottaa aina kun on kyse parisuhteesta joko voitat jotain tai sitten et.
Ensinnäkin, taitaa olla niin, että saat kokea saman, mitä olet avollesi itse aiheuttanut. Annoit ymmärtää, ettet ihan pulmunen ole sinäkään. Nyt sitten valitat, kun hän ei kaikkia tempauksiasi ymmärtänytkään.
Toiseksi, jos avosi bi-seksuaalisuus sinua häiritsee, kannattaa ehkä erota. Hän tuskin siitä asiasta pääsee irti (ja ei ehkä haluakaan), joten joudut hänet jatkossakin jakamaan naisen kanssa.
Sanoit, että anteeksi voit antaa, muttet unohtaa. Kuka vaatii, että sinun pitäisi unohtaa? Mutta ei se nainenkaan unohda sitä mitä sinä olet hänelle tehnyt!
Kannattaisiko herätä tähän maailmaan?