Pakko myöntää, olen sosiaalisesti rajoittunut. En osaa jutella monistakaan asioista tai tehdä tikusta asiaa. Sosiaaliset taitoni on muutenkin huonot. Tahtoisin ystävän, mutta miten sellaisen saisin? Tosielämän puolella kaikki tuntuu kariutuvan siihen, että teen jatkuvasti typeriä virheitä, aina uudestaan ja uudestaan. Pelkään pettymyksiä ja kasvojen menettämistä niin paljon, etten oikein uskalla edes yrittää. Moni tulkitsee sen varmasti niin, että olen mieluummin yksin, vaikka tahtoisin kyllä ystäviä.
Löytyisikö edes netistä joku, joka tahtoisi ehkä tutustua muhun tai vaikka vain viettää kanssani hetken aikaa jutellen? En kuitenkaan tahdo siirtää elämääni netin puolelle, joten toivoisin että asuisit Turussa tai ainakin sellaisen etäisyyden päässä, että tapaamiset onnistuu hyvin. Olen vähän yli 20-vuotias tyttö, kerron mailissa enemmän: [email protected]
Löytyisikö edes netistä joku, joka tahtoisi ehkä tutustua muhun tai vaikka vain viettää kanssani hetken aikaa jutellen? En kuitenkaan tahdo siirtää elämääni netin puolelle, joten toivoisin että asuisit Turussa tai ainakin sellaisen etäisyyden päässä, että tapaamiset onnistuu hyvin. Olen vähän yli 20-vuotias tyttö, kerron mailissa enemmän: [email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harjoittelu auttaa. Toivottavasti löydät jonkun jonka kanssa käydä vaikka kahvilla, koska vaikkei siitä sen syvempää ystävyyttä muodostuisi, sosiaaliset taidot paranee käyttämällä ja samalla luottamus omiin kykyihin kasvaa.
...itseäsi noin kapeasti. Olet varmasti paljon muutakin kuin rajoittunut, ja monissa asioissa missä muut ovat rajoittuneita sinä et ole. Mieti niitä myönteisiä puolia ja määritä itsesi niiden mukaan, älä negatiivisten puolien. Tuolla tavalla jäät vain itsesi vangiksi.
Toivottavasti löydät ystäviä.
t. Myös liian kaukana asuva
Olen samaa mieltä omien vahvuuksien tärkeydestä, mutta toisaalta negatiivisten puolten kertominen voi olla hyvä idea, kun etsii sellaista seuraa joka hyväksyy ne ja ehkä ymmärtääkin niitä. Ainakin itse ole aina ohittanut kaikki kaverinhakuilmoitukset, joissa kirjoittaja kuvaa itseään pelkästään positiiviseen sävyyn - ajattelen helposti, ettei sellainen ihminen ole kuitenkaan kiinnostunut seurastani. Voi olla että itsetuntoni on vaan liian heikko, mutta joka tapauksessa kynnys vastaamiseen alenee kohdallani reilusti, jos tiedän ettei toinen ole eikä odota munkaan olevan aina sanavalmis ja ulospäinsuuntautunut superihminen.
Sosiaalista rajoittuneisuutta edistää se, kun ei edes vastata maileihin... Hyvää jatkoa kuitenkin! :)
Yhdelle jätin kokonaan vastaamatta, koska mailiosoitteen perusteella se on sama tyyppi joka jo aiemmin lakkasi pitämästä muhun yhteyttä. Ei oikein huvita yrittää enää uudestaan.
Toiselle vastaan tänään, olin muutaman päivän reissussa joten en ole ehtinyt aiemmin. Muita vastauksia en olekaan saanut.
Onko ikä tai ulkonäkö rajoituksia?