Mitä Suomesta ei saa?

Villasolmiota, kunnollisia tattersallcahekki paitoja on vaikea löytää. Pitkiä takkeja jotka on valmistettu PAKSUSTA, TUULTA LÄPÄISEMÄTTÖMÄSTÄ villakankaasta on mahdoton löytää. Pumpulirotseja joista Suomessakin toisinaan vallitsevat talvisen raikkaat siperian arotuulet menee läpi 0.1 sekunnissa mahtuu 13 tusinaan ja niitä on joka ikisen "herrain"vaateliikkeen räkit pullollaan.

Guernsey villaneulepaita puuttuu koko maasta täysin.

Järkevän hintaiset paidat on leikattu päin peetä, hoikalle miehelle ei sovi pussimaisen leveä peruspaita.

Nahasta valmistettu fiksu matkalaukku, ostaisin jos löytäisin. Kovamuovinen yökötys - ei kiitos.

Ylipäätään laatua ei tahdo löytää, pakko turvautua ulkomaiden internetliikeisiin sekä teettää vaatteita jos aikoo näyttää säädylliseltä. Ja maksaa saman verran kuin jos ostaisin suuresta tunnetusta ja hyvää mainetta nauttivasta tavaratalosta. Onneksi olen myös perinyt asiallisia vaatekappaleita ajalta jolloin laatu ja kestävyys oli vielä kaikki kaikessa. Kaikissa isoissa tavarataloissa aivan sama miesten pukeutumisen hienouksia tuntemattomien (nais???)sisäänostajien päättämä "muoti"tusinavalikoima.

Myös paremmat mekaanisesti toimivat kellot, siis muut kuin perus-yleiset nousukkaiden&wannabe Bondien Rolexit&Omegat, on pakko hankkia jostain toisesta valtakunnasta.

Merkkejä ja muotia löytää helposti, tyyliä ja varsinkin laatua on vaikeampi löytää.

PS. kotimainen tekniikan alan julkaisu TM kertoi hiljattain vuosisadan alun epäonnisesta vuorikiipeilijästä joka oli aikoinaan menehtynyt vuoren rinteelle. Löydettyän kiipeilijäpolon jälkipolvet alkoivat kiistelyn siitä oliko edesmennyt vuoristosankari ennättänyt valloittaa vuorenhuipun ennen kuolemaansa vai ei. "Asiantuntijat" arvelivat ettei ollut koska sen aikaiset vaattieden materiaalit olivat niin "huonoja" että koko ajatus oli mahdoton.

Kuolleen kiipeilijän vaatteista valmistettiin tarkat jäljennökset ja ne annettin eräälle eturivin vuorikiipeilijälle. Huomattiin että vaatteet olivat keveämmät ja monessa suhteessa paremmat kuin nykyiset ja että vuorenhuipun valloitus ei ollut ainakaan vaatteista kiinni.

Tämä ei ollut minulle todellakaan mikään yllätys, varsinkin kun ajattelee kuinka ihminen alkuperäiskansoista alkaen on tehnyt tuhansien vuosien tuotekehityksen vaatteissa oman henkensä uhalla. Materiaalit tulevat eläinkunnasta jossa tuotekehitys on vain vaatimattomasti kymmeniä tuhansia vuosia...

Silti, on se vaan niin vaikea löytää mitään kunnollista villasta, nahasta tms. oikeasta tehtyä kunnollista. Goretexiä sun muuta sälää on sitäkin enemmän. Sääli.

Villasolmiota, kunnollisia tattersallcahekki paitoja on vaikea löytää. Pitkiä takkeja jotka on valmistettu PAKSUSTA, TUULTA LÄPÄISEMÄTTÖMÄSTÄ villakankaasta on mahdoton löytää. Pumpulirotseja joista Suomessakin toisinaan vallitsevat talvisen raikkaat siperian arotuulet menee läpi 0.1 sekunnissa mahtuu 13 tusinaan ja niitä on joka ikisen "herrain"vaateliikkeen räkit pullollaan.

Guernsey villaneulepaita puuttuu koko maasta täysin.

Järkevän hintaiset paidat on leikattu päin peetä, hoikalle miehelle ei sovi pussimaisen leveä peruspaita.

Nahasta valmistettu fiksu matkalaukku, ostaisin jos löytäisin. Kovamuovinen yökötys - ei kiitos.

Ylipäätään laatua ei tahdo löytää, pakko turvautua ulkomaiden internetliikeisiin sekä teettää vaatteita jos aikoo näyttää säädylliseltä. Ja maksaa saman verran kuin jos ostaisin suuresta tunnetusta ja hyvää mainetta nauttivasta tavaratalosta. Onneksi olen myös perinyt asiallisia vaatekappaleita ajalta jolloin laatu ja kestävyys oli vielä kaikki kaikessa. Kaikissa isoissa tavarataloissa aivan sama miesten pukeutumisen hienouksia tuntemattomien (nais???)sisäänostajien päättämä "muoti"tusinavalikoima.

Myös paremmat mekaanisesti toimivat kellot, siis muut kuin perus-yleiset nousukkaiden&wannabe Bondien Rolexit&Omegat, on pakko hankkia jostain toisesta valtakunnasta.

Merkkejä ja muotia löytää helposti, tyyliä ja varsinkin laatua on vaikeampi löytää.

PS. kotimainen tekniikan alan julkaisu TM kertoi hiljattain vuosisadan alun epäonnisesta vuorikiipeilijästä joka oli aikoinaan menehtynyt vuoren rinteelle. Löydettyän kiipeilijäpolon jälkipolvet alkoivat kiistelyn siitä oliko edesmennyt vuoristosankari ennättänyt valloittaa vuorenhuipun ennen kuolemaansa vai ei. "Asiantuntijat" arvelivat ettei ollut koska sen aikaiset vaattieden materiaalit olivat niin "huonoja" että koko ajatus oli mahdoton.

Kuolleen kiipeilijän vaatteista valmistettiin tarkat jäljennökset ja ne annettin eräälle eturivin vuorikiipeilijälle. Huomattiin että vaatteet olivat keveämmät ja monessa suhteessa paremmat kuin nykyiset ja että vuorenhuipun valloitus ei ollut ainakaan vaatteista kiinni.

Tämä ei ollut minulle todellakaan mikään yllätys, varsinkin kun ajattelee kuinka ihminen alkuperäiskansoista alkaen on tehnyt tuhansien vuosien tuotekehityksen vaatteissa oman henkensä uhalla. Materiaalit tulevat eläinkunnasta jossa tuotekehitys on vain vaatimattomasti kymmeniä tuhansia vuosia...

Silti, on se vaan niin vaikea löytää mitään kunnollista villasta, nahasta tms. oikeasta tehtyä kunnollista. Goretexiä sun muuta sälää on sitäkin enemmän. Sääli.

stone islandia, aquascutumia jne..

..oikein löydy tästä maasta. Todella säälittävät valikoimat joka paikassa.