Aiheesta on täällä varmaan jo useampi aloitettu kirjoitus mutta en jaksanut selailla niin pitkälle.
Itse olen mielestäni jo melko kokenut nettideittailija..Harrastanut tätä jo vuodesta 1998 ja on tullut hankittua sekä hyviä että huonoja kokemuksia.(Toki tuohon aikaan on mahtunut paljon muutakin, ihan oikeata elämää ja oikeita suhteita, en minä koko aikaa ole netissä roikkunut...)
Mielikuvaan toisesta ihastuu helposti ja olen oppinut varomaan tätä sudenkuoppaa.Yleensä toivon pikaisia treffejä jotta näin ei kävisi.
Nyt huomaan langenneeni tuohon ansaan itse..Olen kirjoitellut erään deitin kanssa jonkin aikaa, sopivaa tapaamisaikaa ei vaan heti löytynyt puolin ja toisin hankalan työtilanteen vuoksi.Olemme kuitenkin kirjoitelleet ahkerasti ja puhelimessakin puhuneet joskus tuntikausia, puhepakettini alkaa täältä kulta paukkua jo mikä on aika harvinaista...Kemiat tuntuvat kolahtavan tosi hyvin yhteen ja juttutuokiomme on olleet todella antoisia.Tänä viikonloppuna se paljon odotettu tapaaminen sitten on käsillä. Jännittää ihan hirveästi. En ole normaalisti edes mitään jännittävää tyyppiä mutta tämän perusteellisen "esileikin" jälkeen odotukset on todella korkealla.
Nyt ei kai auta muu kun laittaa jäitä hattuun...Pitää ne omat mielikuvat ja haaveet pistää hetkeksi syrjään ja lähteä tapaamiseen ihan siltä pohjalta että tässä todellakin ollaan ensitreffeillä ja mitä vaan voi käydä...Mutta elämässä on kai otettava riskejä, muuten elämä on aika tylsää..Joten antaa tulla vaan mitä tuleman pitää...
Itse olen mielestäni jo melko kokenut nettideittailija..Harrastanut tätä jo vuodesta 1998 ja on tullut hankittua sekä hyviä että huonoja kokemuksia.(Toki tuohon aikaan on mahtunut paljon muutakin, ihan oikeata elämää ja oikeita suhteita, en minä koko aikaa ole netissä roikkunut...)
Mielikuvaan toisesta ihastuu helposti ja olen oppinut varomaan tätä sudenkuoppaa.Yleensä toivon pikaisia treffejä jotta näin ei kävisi.
Nyt huomaan langenneeni tuohon ansaan itse..Olen kirjoitellut erään deitin kanssa jonkin aikaa, sopivaa tapaamisaikaa ei vaan heti löytynyt puolin ja toisin hankalan työtilanteen vuoksi.Olemme kuitenkin kirjoitelleet ahkerasti ja puhelimessakin puhuneet joskus tuntikausia, puhepakettini alkaa täältä kulta paukkua jo mikä on aika harvinaista...Kemiat tuntuvat kolahtavan tosi hyvin yhteen ja juttutuokiomme on olleet todella antoisia.Tänä viikonloppuna se paljon odotettu tapaaminen sitten on käsillä. Jännittää ihan hirveästi. En ole normaalisti edes mitään jännittävää tyyppiä mutta tämän perusteellisen "esileikin" jälkeen odotukset on todella korkealla.
Nyt ei kai auta muu kun laittaa jäitä hattuun...Pitää ne omat mielikuvat ja haaveet pistää hetkeksi syrjään ja lähteä tapaamiseen ihan siltä pohjalta että tässä todellakin ollaan ensitreffeillä ja mitä vaan voi käydä...Mutta elämässä on kai otettava riskejä, muuten elämä on aika tylsää..Joten antaa tulla vaan mitä tuleman pitää...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla ainakin kävi niin että ihastuin siihen mielikuvaan jonka päässäni olin luonut. Melkein se kolmisen kuukautta juteltiin netissä säännöllisesti ennenkuin tavattiin. Kaikin puolin tunnuttiin sopivan hyvin yhteen mutta sitten kun lopulta tavattiin niin tais olla molemmin puolin pienoinen pettymys. Ei sopinutkaan siihen kuvaan mitä olin haaveillut ja kuvitellut, hyvä tyyppi kuitenkin mutta ei sellainen millaiseksi olin hänet kuvitellut. Jonkun kerran sitten tapailtiin ja nyt ollaan kuitenkin hyviä kavereita kun ei siitä sen enempää tullutkaan.
kysyn vain uteliaisuudesta, sillä itselläni oli tilanne samanlainen - ja lopputulos täysi NOLLA - kaveri oli joko skizo tai muuten vaan outo - vieläkin hätyyttelee oudoilla meileillään tasaisin väliajoin
Treffit oli ihan ok...tällä kerta mielikuva ei mennyt kovin kauaksi todellisuudesta.Että hyvä näinkin..Tavannemme toistekin.Ehkä nuo maratonkeskustelut vähän jo antoivat osviittaa siitä että ajatuksenkulkumme on aika samanlainen.En nyt viitsi asiaa tässä enempää puida mutta joskus riskinotto taitaa kannattaa.