Mä en enään tiedä mitä mun pitäs tehdä! Mä en tiedä rakastanko mä mun avomiestä vai oonko sen kans vaan sen takia että en jäis yksin.
Ollaan saman ikäsiä mutta se ei tunnu vaan aikuistuvan ollenkaan, sille tärkeintä on vaan ryyppääminen ja baarissa remuaminen, mihkään muuhun ei jää rahaa... aina se lupaa et kyllä tää tästä, mutta en jaksa enään oon henkisesti niin väsy... Mä haluisin jo perustaa perheen ja asettua aloilleni, mutta me kuulemma ollaan vielä niin nuoria et nuoruus menee vaan pilalle... Mulla ei oo ketää kelle voisin puhua kukaan ei mua ymmärrä... joten pidän kaiken paskan sisällä... kuinka kauan mä vielä jaksan... Ei oo enään intoo tehdä mitään, masentaa vaan...
Ollaan saman ikäsiä mutta se ei tunnu vaan aikuistuvan ollenkaan, sille tärkeintä on vaan ryyppääminen ja baarissa remuaminen, mihkään muuhun ei jää rahaa... aina se lupaa et kyllä tää tästä, mutta en jaksa enään oon henkisesti niin väsy... Mä haluisin jo perustaa perheen ja asettua aloilleni, mutta me kuulemma ollaan vielä niin nuoria et nuoruus menee vaan pilalle... Mulla ei oo ketää kelle voisin puhua kukaan ei mua ymmärrä... joten pidän kaiken paskan sisällä... kuinka kauan mä vielä jaksan... Ei oo enään intoo tehdä mitään, masentaa vaan...
Vastaukset 20
Vanhimmat
saada asiat päässäsi sille mallille, että lopettaisit suhteen. Sun ei tartte jaksaa päivääkään. Näetkö itsestäsi, mitä tämä mies on sinulle "antanut": väsymyksen, toivottomuuden, pahan mielen. Pysymällä sen rinnalla mahdollistat sen toimintaa aina vaan. Jos tuo peli jatkuu, niin mietippä missä tilanteessa elät esimerkiksi 10 vuoden kuluttua. Kuuntele itseäsi ja sisintäsi...Kyllä sinä Selviät! Terveisin eräästä Siasta selviytynyt Helmi
Ennen kuin nyt menet suin päin lopettamaan suhdetta, yritä puhua miehellesi. Älä edes kuvittele saavasi mitään nopeita muutoksia, mutta yhden asian voit sanoa, eli uhkaa erolla jos hän ei ymmärrä, että elämässä on muutakin kuin baarissa häilääminen. Elämän kiertokouluun kuuluu joskus aikuistuminen, ja sinusta se aika on nyt. Jos aikataulu ei sitten sovi miehellesi, niin silloin sinun kannattaa todella vakavasti harkita tilanne uusiksi. Kyllä niitä muitakin miehiä on markkinoilla, niitä aikuisempiakin :)) Luota itseesi ja tuntemuksiisi. Ei toista voi muuttaa, mutta sinä voit muuttaa, poiskin jos haluat.
Olis voinu olla mun kirjoittama juttu. Vaikka täällä tilane ei johdu baareilusta vaan toisista jutuista. Tilanne ahdistaa ja kahta kauheemmaks se tekee kun ei voi/ osaa(??) puhua siitä kellekkään.
Juu-u, omalla tavallaan kuulostanee aika tutulta, seurustelin aikoinaan samantyyppisen miehen kanssa, nyttemmin ollaan palattu takaisin yhteen pitkän eron jälkeen, ja mies on muuttunut aika lailla, johtuen varmaan siitä että kaveritkin alkaa sitoutumaan, menee naimisiin ja tulee lapsia.. Kuinka vanhoja olette? Jos kovinkin nuoria olette niin ehkä ei ole vielä aika perustaa perhettä, ei ainakaan vain toisen tahdosta. Kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, se auttaa. Mutta jos et todella enää jaksa, jos ryyppääminen on jokaviikonloppuista eikä hän vietä aikaa sinun kanssasi tarpeeksi, niin miksi kitua suhteessa jossa ei ole tyytyväinen? Mieti tarkkaan mitä haluat. Onnea ja kerro myöhemmin miten kävi!!
"Tuhlasin" vastaavanlaisessa suhteessa 8 vuotta. Olimme seurustelun alkaessa nuoria, 18 ja 19, mutta vuosien kuluessa kyllästyi siihen että toinen osapuoli ei tuntunut kasvavan ollenkaan. Kolme viimeistä vuotta yritin selvitellä siipalle tilannetta, mutta eihän siitä mitään tullut. Muutin pois ja päivääkään en ole katunut. Nyt neljä vuotta myöhemmin 30v ja elämä hymyilee :-)
Kokemukseni perusteella sanoisin, että ei kannata jäädä odottamaan toisen muuttumista vuosikausiksi.
Jotenkin helpotti lukea tuo sun viesti. Mulla on samanoloinen tilanne. Mies ei ryyppää mutta on hyvin lapsellinen kaikilla muilla tavoin. Ei uskalla kuulemma suunnitella tulevaisuutta kanssani, mielipiteet vaihtuvat ajan, paikan ja seuran myötä jne. Hauskaa on, mutta ei sellaista mitä odotan oikealta ja tasavertaiselta parisuhteelta. Minä olen puhunut puhumasta päästyäni läheisille, mutta ei kukaan tunnu ymmärtävän. Me ollaan molemmat toisella kierroksella vaikka nuoria (alle 30) ollaan molemmat.Tuntuu että tää mies ei kykene ottamaan vastuuta edes sanoistaan tai teoistaan, saatikka elämästä.
Minäkin olen ahdistunut kun en tiedä kuinka kauan tätä kannattaa katsoa ja toivoa parempaa. Mies ei edes ymmärrä mikä meidän suhteessa on ongelmana.
Tälläistä parisuhdetta en ainakaan halua loppuelämäkseni.
Tsemppiä meille kaikille ja aurinkoista kevättä!
Laittakaa kuulumisia!
Jotenkin helpotti lukea tuo sun viesti. Mulla on samanoloinen tilanne. Mies ei ryyppää mutta on hyvin lapsellinen kaikilla muilla tavoin. Ei uskalla kuulemma suunnitella tulevaisuutta kanssani, mielipiteet vaihtuvat ajan, paikan ja seuran myötä jne. Hauskaa on, mutta ei sellaista mitä odotan oikealta ja tasavertaiselta parisuhteelta. Minä olen puhunut puhumasta päästyäni läheisille, mutta ei kukaan tunnu ymmärtävän. Me ollaan molemmat toisella kierroksella vaikka nuoria (alle 30) ollaan molemmat.Tuntuu että tää mies ei kykene ottamaan vastuuta edes sanoistaan tai teoistaan, saatikka elämästä.
Minäkin olen ahdistunut kun en tiedä kuinka kauan tätä kannattaa katsoa ja toivoa parempaa. Mies ei edes ymmärrä mikä meidän suhteessa on ongelmana.
Tälläistä parisuhdetta en ainakaan halua loppuelämäkseni.
Tsemppiä meille kaikille ja aurinkoista kevättä!
Laittakaa kuulumisia!
...
on aina huono juttu, varsinkin jos siihen menee vielä kaikki rahat sekä kaikki vaapaa-aika. Jos nyt kuitenkin on vielä bailausvietistä kysymys, eikä niinkään alkoholismista, niin hätä ei ole tämän näköinen.
Olette nyt kuitenkin selvästi törmäyskurssilla suhteessanne. Mies haluaa eri asioita kuin sinä ja sinä olet tyytymätön kun hän ei täytä sinun toiveitasi. Mietit siis, että rakastatko häntä edes enää. Hän ei ole, eikä käyttäydy kuten sinä haluaisit.
Oletan sinun olevan suht´nuori, mutta kuitenkin sinä haluaisit jo vakiintua sekä perustaa perheen ja mies ei vielä. Se lienee sanomattakin selvää, että älä yritä väkisin muuttaa tilanetta, koska sinä olisit kuitenkin se joka joutuu kärsimään.
Vakiintuminen ja perheen perustaminen ovat sen verran perustavaa laatua olevia asioita elämässä, että niihin täytyy suhtautua sitoumuksella. On siis palaverin paikka suhteessanne eli miten tästä eteenpäin. Voiko avokkisi luvata sinulle esim. että vuoden päästä aletaan perustaa perhettä ja mites sinä, riittääkö rakkautta ja ymmärrystä avokille eli oletko vamis odottamaan?
Toivoisin, että sinulla olisi joku jolle puhua asiasta ja joka ymmärtäisi, mutta keskenään teidän on kuitenkin pelisäännöt laadittava suhteellenne. Molempien pitää joustaa ja toinen ei ole suhteessa sitä varten, että toteuttaisi toisen kaikki toiveet.
En mä sitä yritä muuttaa, vaan sen että se lopettas joka viikkosen kaljan juonnin... ei muutama sauna kalja haittaa mutta se haittaa että on joka viikonloppu perseet olalla ja sunnuntai menee krapulaa nukkuessa ja valittaessa kun on niin huono olo...
Kirjotin jo aikasemminkin mutta se ei näköjään jostain syystä tullut kaikkien luettavaksi :(
Avomiehelleni tärkeintä on kaverit ja niiden mielipiteet, jos ne ei voi aikuistua niin ei voi hänkään. Jos joskus sanon ehdotan vaikka koti viikonloppua selvin päin hänelle, niin vastaus on että kaikki muutkin...
Olen miettinyt muuttamista pois, mutta mihin mä menisin? ei oo mitään paikkaa. Tiedän että ollaan nuoria (alle 25v. oltu kuitenkin yhdessä jo yli 4 vuotta)ja tiedän että eronkin jälkeen on elämää mutta kuitenkin toivon että kaikki muuttu vielä.
Kenenkään kun ei tarvitse kestää välinpitämättömyyttä, tahallaan loukkaamista ym. Hänen mielestää meillä ei ole mitään ongelmia ja että kyllä me vielä keretään kun on koko elämä edessä, se ei edes tajua kuinka väsynyt mä oon kaikkeen kun olen yrittänyt kertoa, sen kanssa ei voi puhua kun ei ole mitään kuulemma viakana.
Taas perjantai ja ryyppy reissu edessä hänellä, kaikki rahat menee kaljaa ja ensiviikolla ei ole rahaa ruokaan eikä muuhunkaan. Tein päätöksen mä en lainaa sille tällä kertaa rahaa... mä yritän olla pitkästä aikaa vahva... :)
Seurustelin 2,5 vuotta ja lopputuloksen varmaan arvaattekin..Mies oli todella välinpitämätön ja halusi ennemminkin viettää aikaa kavereittensa kuin mun kanssa. Tunsin itteni tosi mitättömäks ja kaikki riidat oli tästä samasta asiasta, tavalla tai toisella.Ei yhteisiä suunnitelmia, ei mitään ja asiasta ei ikinä puhuttu.Ja sama ongelma oli, jos asian kuitenkin otti puheeks, oli vastaus "ota tai jätä".Ja lopuks valitsin sen jättämisen.Eron jälkeen exästä tuli paljon paljon ihanampi, välittävä ja huomaavainen. Ollaan tosi hyviä ystäviä vieläkin ja jos jotain opin, muutos tapahtuu vain jos sille itse jotain tekee.Koittakaa puhua asianne selväks, mutta kehottaisin pakkaamaan tavarasi jos mikään ei muutu.En itse ole alkanut seurustelemaan uudelleen, mutta silti olen onnellisempi ja vahvempi kuin silloin.Voimia jaksamiseen! :)
Tekisipä mieli suositella sinulle vapautumista tuommoisesta miehestä, josta saat paljon mielipahaa. vaikka uutta ei heti löytyisi tilale, niin ehdit hyvin vielä löytää sopivamman, onhan niitä miehiä. Itse olin parikin kertaa samantapaisessa suhteessa, ja lopettaminen oli toki vaikeaa, mutta sen jälkeen oma riippumattomuus uskomattoman vapauttavaa. Sitten löysin "täydellisen" miehen, ja vasta silloin oivalsin, että itsensä takia kannattaa tehdä valintaa niin kauan että todella tuntuu hyvältä.
Siis, totuus poikaystäväsi alkoholin käytöstä. Hänellä on selvästikin alkava ongelma, kun juominen on joka viikonloppuista ja rahaakin hän lainaa sinulta ja ties keneltä muulta, että pääsee ryyppäämään. Se, että hän sanoo baarireissuilleen syyksi, että kun muutkin kaverit, niin se on täysin lapsellista ja perusteetonta.
Neljä vuotta voi tuntua pitkältä ajalta seurustella, mutta kerronpa sulle, että itse jouduin lopettamaan 16 vuotta kestäneen suhteen, juuri viinan takia. Rakkaus ei loppunut vielä silloin, mutta en vaan jaksanut katsoa moista touhua.
Jos aioit "uhata" erolla äijääsi, niin katsokin, että olet tosissasi. Älä siis jää roikkumaan, jos muutosta ei tapahdu, vaan hommaa itelles asunto kaikessa hiljaisuudessa ja lähde menee. Olet vielä nuori, joten sinulla on vielä paljon elämää edessä. Minä en ole päivääkään katunut sitä, että tein lopun suhteesta, jossa viina näytteli liian suurta roolia ja nyt olen ollut lähes 9 vuotta ihanan miehen kanssa yhdessä.
Mennyttä ei kannata katua, mutta paremmasta tulevaisuudesta saa haaveilla ja itse on päätökset tehtävä. Tsemppiä sinulle "väsynyt"!
Mietipä näitä.
Parisuhde ei voi perustua ajatukselle, että toinen joskus muuttuu, tai että toista yritetään muuttaa. Se on piinaa molemmille.
Mies ei varmasti tule pohjimmiltaan muuttumaan erilaiseksi, mutta sopimuksia hänen kanssaan voi tietysti tehdä siitä miten toimitaan.
Haluatko koko elämäsi olevan tällaista?
Onko yksinäisyys (vapaus) pahempaa?
Tapa käyttää alkoholia on useimpien kohdalla pysyvä tai lisääntyvä.
Sopimuksia oon yrittänyt tehdä, mutta huonolla tuloksella... Ne eivät ole pitäneet.
Valehtelua ja sitä että kaikkea ei kerrota, joka viikkoista...
Olo vaan pahenee, en tiedä mitä teen... jotain on nyt kuitenkin pakko tehdä... Mutta sitä en vielä tiedä että mitä?
Se että sopimukset eivät pidä ja mies valehtelee, merkitsee minusta aika huonoa ennustetta tulevaisuudelle. Epäluotettavuus on kyllä luonteenominaisuus, joka valitettavasti pysyy ja tuotaa aina suhteelle tuskaa. Sitten vielä alkoholi ja muu... En tietysti voi tehdä ratkaisujasi enkä edes neuvoa kun en tunne tilannetta paremmin, mutta jos sulla on noin paha olo niin jotainhan on tehtävä.
Pelkäät yksinjäämistä, mutta toisaalta meneekö paras aika elämästäsi nyt hukkaan? Jos mietit (tee listaa!) hyviä puoliasi, huomaat varmaan, että olet enemmän arvoinen, voit nauttia yksinolostakin ja elää niin kuin itse haluat, voit löytää sopivamman kumppanin, voit tehdä vielä vaikka mitä muuta kuin tällaista elämää.
Ennen eropäätöstä on tietysti kerrottava miehelle erohalujesi syyt, ja yhdessä puhuminen voi myös muuttaa vielä tilanteen kun mies huomaa että olet tosissasi. Mutta jos yritykset eivät auta, niin seuraava ongelma on tietysti se minne lähdet. Asuntoahan voit joka tapauksessa etsiä, ja päättää asia sitten kun asunto on tiedossa.
koskaan rakastanut avomiestäsi? Onko hän seurustelunne alusta asti remunnut baareissa? Minkä ikäisiä olette? Entä jos mies ei kävisikään baareissa, mutta ajattelisi kuitenkin, että "lapsi pilaa nuoruuden" eli onkohan teillä lisääkin noita muusta kuin alkoholinkäytöstä johtuvia erimielisyyksiä?
Etenkin miehillä aikuistuminen saattaa viedä aikaa, mutta ellei hän kykene huomioimaan sinua eikä tunteitasi millään tasolla niin ei tule mitään.
Olen rakastanut ja rakastan varmaan vieläkin jossain määrin...
Ei alku oli ihanaa... kaikki meni hyvin käytiin silloin tällöin viihteellä yhdessä ja erikseen...
Sitten sille kesällä tuli kauhe tarve ruveta ryyppäämään ja käymään baareissa, sen takia kun muutkin...
Ei meillä muita erimielisyyksiä juuri ole. Ainut on se ryyppääminen ja siihen kulutettava raha määrä, koska se näkyy sitten muualla kun ei ole rahaa muuhun enään...
Olen rakastanut ja rakastan varmaan vieläkin jossain määrin...
Ei alku oli ihanaa... kaikki meni hyvin käytiin silloin tällöin viihteellä yhdessä ja erikseen...
Sitten sille kesällä tuli kauhe tarve ruveta ryyppäämään ja käymään baareissa, sen takia kun muutkin...
Ei meillä muita erimielisyyksiä juuri ole. Ainut on se ryyppääminen ja siihen kulutettava raha määrä, koska se näkyy sitten muualla kun ei ole rahaa muuhun enään...