Miehet hei!
Vastatkaa mielipiteenne tähän. Olen kotona, teen aivan kaikki kotityöt, korjaan myös mieheni lautasen pöydästä, vien roskatkin. Hoidan myös kaksi lastamme, jotka ovat alle kouluikäisiä, teen ruokaostokset, ruuat, pyykit, silitykset siivousten lisäksi. Kasvatan ja hoidan lapset. Huollan pihan 2000 neliötä itse talvet kesät, eli luon lumet leikkaan nurmet, hoidan kasvimaan, marjapensaat hedelmäpuut. Maksan myös laskut, vaihdan rikkoutuneet lamput, tilaan öljyt ja putkimiehet jne.
Elänkö siivellä?
Vastatkaa mielipiteenne tähän. Olen kotona, teen aivan kaikki kotityöt, korjaan myös mieheni lautasen pöydästä, vien roskatkin. Hoidan myös kaksi lastamme, jotka ovat alle kouluikäisiä, teen ruokaostokset, ruuat, pyykit, silitykset siivousten lisäksi. Kasvatan ja hoidan lapset. Huollan pihan 2000 neliötä itse talvet kesät, eli luon lumet leikkaan nurmet, hoidan kasvimaan, marjapensaat hedelmäpuut. Maksan myös laskut, vaihdan rikkoutuneet lamput, tilaan öljyt ja putkimiehet jne.
Elänkö siivellä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
sitä mieheltäsi sen jälkeen kun olet saanut hänet tekemään itse kaiken tuon. Vaan et taida siinä onnistua. Oikean vastauksen kyllä tiedät itsekkin.
Asun nyt kerrostalossa ja olen tyytyväinen. Jätin mieheni, kun ei ollut halukas osallistunmmn mihinkään omakotitalon töihin. Iso piha, muutama syksy sitten haravoin lehtiä 8 viikonloppua yksin. Nyt on elo onnekas ja ukko (55 v.) jossain uuden naisen ja lapsen kanssa samassa tilanteessa uudestaan. Jokohan ne pihatyöt maistaa.
Sinun osaltasi tilanne kuullostaa hyvältä. Olen itsekin kohta muuttamassa omakotitalosta kerrostaloon ja välillä haikailen näitä kaikkia töitä, joita täällä on täytynyt tehdä. Mutta kyllä se varmaankin on loppujen lopuksi helpotus, kun on vähemmän kotitöitä ja pihatöitä.
Tilanne on muuten sama edelleen, mutta se siipiveikko siipeilee nyt toisessa osoitteessa.
hoitamassa pihatyöt? :)
Miksi kävisi?
Onhan maailmassa miehiä! Jos sellaista tarvii.
Et ole siivelläeläjä tietenkään.
Miehesi sitävastoin saattaa olla.
No et tietenkään siipeile. Mikäli olette yhdessä sopineet, että sinä jäät kotiin ja hoidat siellä hommat, niin kyse on työnjaosta ei siipeilystä. Sinulle kuuluu avioliiton aikana sama elintaso kuin miehellesi.
Raadollista hyväksikäyttöä on se, jos kotiinjäämisen syy on siinä, että palkkatyö ei maita. Lapset on isoja ja kotona käy siivoja. Mies raataa ja sinä otat avioeron ja vaadit puolta omaisuudesta.
Laskuta miestäsi kaikista tekemistäsi töistä, myös huolloista, hoidoista, seksistä, hellyydestä, neuvoista, juoksevista asioista, kaikenlaisista päivystyksistä, informaation keruusta, varallaoloista, jne.
Elätkö siivellä?
Riipuu siitä miten asiaa katsoo. Minä - naisena -tein tuon kaiken saman avioliitossani yli kymmenen vuoden ajan ja SEN LISÄKSI kävin koko päivätyössä ja opiskelin...
Että silleen...
Ei ole ystävällistä kuitenkaan vähätellä alkuperäistä kirjoittajaa "panemalla paremmaksi" työmääriä luetellen.
Jostakin sinun on täytynyt nipistää aikaa, lapsilta tai muusta jos olet lisäksi opiskellut ja käynyt kokopäivätöissä.
En halua vähätellä teidän kummankaan tekemisiä, sillä ahkeria työmyyriä olette kumpainenkin olleet. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei liialla työllä itseään sairastuta.
...haista p....! Ei kukaan pysty tuota kaikkea tekemään yksin kokonaan, se on aivan mahdottomuus - varsinkin jos on kokopäiväisesti työssä ja opiskelee. Tietysti onhan niitä valmisruokia, ja siisteydestäkin voi tinkiä, eikä sekään kaikkia huolestuta kun pihamaa repsottaa, ja nurmikko kasvaa. Taidat jostain syystä olla katkera kotona oleville äideille.
Itse olen ollut samantapaisessa tilanteessa (n. 4 v.) kuin alkup. kirjoittaja, tosin osan siitä ajasta olin koulutuksessa 2,5 v.- päivässä kilometrejä n. 230 (koulutuksenkin kävin aikuiskoulutusrahoillani, jotka olivat syntyneet pitkän työhistoriani aikana). En olisi selviytynyt jos äitini ei olisi auttanut, miehestä ei ollut apuja. Kaiken lisäksi jopa omaisuus (eli koti, kesämökki jne.) oli minun hankkimaani omilla työtuloilla (menin naimisiin vasta myöhemmin), siitä huolimatta mies joskus antoi minun ymmärtää, että elän hänen siivellään - tai ainakin riitojen yhteydessä ilmoitti, että hän on se joka leivän pöytään kantaa.
Noihin hommiin kuului vielä hänen lastensa kasvattaminen (asuivat meillä) - ikinään ei tarvinnut miettiä sitä mistä raha repäistään näiden lasten menoihin. Oman lapseni kohdalla taas joissakin menoissa jouduin kääntymään oman äitini puoleen, joka auttoi minua sitten rahallisesti. Ylpeys ei antanut periksi siitä, että olisin mieheltäni pyytänyt.
Nyt olen sitten taas takaisin työelämässä, rahallisesti on helpottanut, eikä äitinikään tarvitse käydä minua auttamassa. Mutta sen sijaan lapset ovat jo nuoria, ja jokainen auttaa minua milloin missäkin hommassa. Mies tekee silloin vain kun se hänelle käy - päävastuuta ei edelleenkään ole ottanut mistään.No nyt ei pysty enää vetelemään mistään, on kokenut jäävänsä alakynteen riitojen yhteydessä, kun ei ole ollut mitään millä "kiristää".
Että mitäkö tässä liitossa teen - minut on kasvatettu siten että vastuuntuntoni on aina ollut niin suuri, että minkä otat, niin sitä et jätä. Turha vetäistä sitä, että entä lapseni isä - ei ole koskaan elämääni kuulunut, on ollut vapaaehtoinen ratkaisu omalta puoleltani - että sillai.
Eipä tässä nyt kirosanoja olisi tarvinnut alkaa viljelemään, vaikka kuinka ottaisi päähän.
Kuule, kyllä tuon pystyy tekemään. Ei se mikään mahdottomuus ole!!! Olenhan sen tehnyt! Kysymys on organisointikyvystä ja joustamisesta. Esim. työaikaa voi käyttää opiskeluun ja palkkatyötä taas voi tehdä kotona yöllä jne... Rippuu työstä ja opiskelumuodosta. Eipä silti, että sitä menoa kenellekään suosittelisin...
Mutta mitä ap:n kirjoitukseen tulee, niin ei hän mielestäni siivelläeläjä ole. Jos miehesi sellaista väittää, niin vaihda ukkoa!
mennä tuohon mukaan? Kuvittelitko saavasi kaiken ilmaiseksi kulisseja myöten? Ne teillä on nyt kunnossa, mutta kuka käski kulissit pystyttämään? Eikö olisi sinun kannattanut valita toisin, myöntää, että moka kävi ja korjata se vähin äänin uskottelematta kenellekään, että näinhän sen pitikin käydä,näinhän tämä suunniteltiinkin. Hyvin moni kuitenkin tietää, että vahinkoja käy,paremmissakin piireissä.
Elätkö siivellä.. tiedä häntä, varmaan, kun alat jo itse asiaa epäillä. Ainakin sinä olet toimillasi sotkenut muutaman ihmisen elämän.Yritä nyt nauttia saamastasi ja olla onnellinen roolissasi.
Mieluiten tietysti voisitte alkaa olla rehellisiä, sinä ja miehesi, joka aivan oikein antaa sinun hieman tuta siitä, mitä saa jos tilaa sellaista mitä ei oikeasti kukaan halua. Hän joka tapauksessa vetää vielä tuonkin läpi suht' kunniallisesti, tuntui miltä tuntui.
Jos et ole vielä ymmärtänyt, niin miehelläsi on myös melkoinen kasa lapioitavana tavaraa, jota sinä päätit hänen lapioivan.
Joten tee vaan työsi pikkurouva. Älä natise niin kauan kun jatkat tuota näytelmää.
En ole viestissäni valittanut osastani. Teen nämä työt mielelläni. En vain ymmärrä miksi riidellessä minun sanotaan elävän siivellä, ja sitä asiaa olisin miehiltä kysynyt. Miehellä on oma raskas työtaakkansa, jota en vähättele. Toivoisin vain että ymmärtäisi että on sitä minullakin ja ajattelin kysyä muiden miesten mielipiteitä tästä siivelläelojutusta.
En aivan ymmärtänyt mitä tarkoitat sillä, että olen sotkenut jo monen ihmisen elämän ja että kulissit ovat kunnossa. Ei tällainen riitely tai työnjako sitä tarkoita etteikö suhde voisi olla ihan aitokin.
Lisää mielipiteitä vaan tulemaan, äskeinen oli sen verran sekava etten pointtia ymmärtänyt.
Haluatko uhrautua..Rakastatko itseäsi..vai haluatko pitää miehesi ja perheesi tyytyväisenä,unohtaen itsesi ja omanarvosi?
Toivottavasti niin ei ole, koska se useimmiten johtaa siihen,että ukko ottaa ja löytää uuden naisen
kuka osaa arvostaa itseään ja panostaa oleelliseen,onnelliseen elämään!!
ole siivellä elämistä eikä uhrautumista. Eikö avioparin pidäkin sopia työnjaosta keskenään ja toimia näin. Miehesi kuitenkin on tyytyväinen hoidettuun kotiin, valmiiseen ruokaan ja huolehdittuihin lapsiin. Molemmat osallistuvat talouteen kykyjensä mukaan. Jos kävisit töissä, osa palveluista olisi pakko ostaa ulkopuolelta taikka myös miehesi olisi velvoitettu osallistumaan kodin töihin.
Älä kysy täällä miehiltä, kysy omalta mieheltäsi! SIlloin, kun ei ole riita tms. itlanne, ota asiapuheeksi, sano etät sinua kiusaa eräs asia. Sano, että sinusta tuntuu hänen pitävän sinua siivelläeläjänä, on vihjaillut siihen suuntaan. Sano, että nyt asia selvitetään, anna lista töistä ja kysy minkä arvoisina hän niitä pitää. Antakaa työllesi rahallinen arvo.
Älä täällä turhaan huhuile (ja saa ikäviä vastauksia), puhu sen kanssa, jolle asia kuuluu. Miehesi ei ikinä saa tietää, mitä mietit, jos se jää vain tänne purkautumiseksi.
Keskustelkaa. Menkää sitten vaikka parisuhdeterapeutille, jolle voi mennä ihan iman suuria ongelmia, jos tuntuu, että ette pysty keskustelemaan muuten.
Vastaan vaikka en olekaan mies.
Et ole siivelläeläjä.
Jos miehesi riidellessä niin väittää, kysy häneltä haluaisiko hän, että menet töihin. Sen jälkeen selität hänelle kuinka hänen pitää esim. aamuisin viedä lapset hoitoon/tai hakea hoidosta työpäivän päätteeksi, hänen pitää alkaa huolehtimaan myös kodista, ruoan laitosta, siivouksesta sekä pihan hoidosta. Sinä et työssä käydessäsi niistä asioista yksin huolehdi.
Jos miehesi sanoo, ettei toivo sinun menevän työhön sano hänelle ettet enää halua kuulla huomauttelua siitä, että et käy työssä. Voit myös mainita, että jotkut miehet maksavat kotona tötä tekevälle vaimolleen eläkettä palkastaan.
Jos miehesi haluaa, että menet työhön, ilmoittaudu työnhakijaksi ja ilmoita lapsesi päivähoitoon (toivottavasti he eivät ole kovin pieniä). He voisivat aloittaa päivähoidon osapäiväisenä tai olla vain muutamana päivänä viikosta hoidossa, sillä aikaa kun sinä haet työtä. Yksi vaihtoehto on, että otat yhden tai kaksi vierasta lasta hoitoon ja lapsillesi kaveriksi.
Vaikka miehesi tekisi mitä työtä tahansa hän pääsee mielestäni liian helpolla. Älä ihmeessä vie lautasia tiskiin hänen puolestaan. Älä tee kaikkia pihatöitä yksin jne. Jotta hän ymmärtäisi työsi arvon hänen pitäisi sitä työtä myös itse kokea. Toivottavasti hän sentään viettää aikaa lastensa kanssa? Iltaisin sinun ei pidä heitä yksin hoitaa.
Kun olet kotiäiti, tunnollinen ja vastuullinen sellainen, saatat varomattomasti ja vahingossa haalia itsellesi liian paljon työtä. Siitä voi seurata ajan kuluessa väsymistä, pahantuulisuutta jne. Varsinkin jos puoliso ei arvosta kotiäidin tekemää työtä.