Rakas isoveljeni kuoli. Hänet tapettiin, mutta poliisit yrittävät tehdä siitä itsemurhan... Minuun koskee joka ikinen päivä. Välillä mietin itsemurhaa, mutta ei se häntä takaisin saa. Mikään ei häntä takaisin saa. Läheisin ihminen joka minulla oli. Kun hän kuoli, kuoli palanen sisältäni. Kukaan ei voi koskaan häntä korvata! Miten voin edes kuvitella pääseväni tästä eteenpäin?!
Tuskaa sydän täynnä
Surun murtama
2878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä sinä tulet vielä pääsemään pahimman ylitse, kunhan asiat jotenkin selkenee aikanaan.
Tiedän sydämmessäni hyvin tuon tuskasi,jota käyt nyt läpi.Ei se auta sinua yhtään että menisit tekemään itsemurhan,vaan koita jotenkin mennä elämääsi eteenpäin päivä kerralla.Ajattele on minullakin ollut paljon elämäni aikana rajujakin menetyksiä.Kummasti niistä ajan kanssa on päässyt ylitse,vaikkakin ei kokonaan irti.Toivon sinulle voimia ja elämänhaluja....
että olet surun murtama.Menetin aikuisen poikani
7 kk sitten.Kukaan ei todellakaan voi korvata menetettyä ihmistä mutta yritä jatkaa pienin askelin eteenpäin.Suru ja tuska helpottavat vähitellen.Käy asiaa läpi ystäviesi kanssa tai hae muuta keskusteluapua.Läheisemme on sydämissämme loppuikämme.Voimia Sinulle!