En tiennyt että se voi koskea näin. Mieheni on pettänyt minua kolmisen kuukautta ja hän jäi nyt kiinni. Oli ollut hotellissa kaksi yötä tämän salarakkaansa kanssa ja jäi kiinni. Sain kauhean rytmihäiriön, ilmeisesti paniikkihäiriö. Mies ei suostu puhumaan mitään. Mieheni on jo 56- v, itse täytän pian 50-v. Hänen naisensa on 15 vuotta nuorempi. Kannattaako tässä enää elää?
sydän itkee...
riittääkö kyyneleitä
9803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa todellakin elää!
Ensinnäkin, sinä et ole tehnyt mitään niin väärää tai pahaa etteikö sinun kannattaisi elää, vaan miehesi (ja kolmas osapuoli) on loukannut sinua syvimmällä mahdollisella tavalla.
Se koskee niin helvetin paljon, varsinkin alkuun, mutta lohdutukseksi voin kertoa että se vaimenee ajan kanssa vaikkei unohtuisikaan koskaan.
Jos miehesi ei suostu puhumaan, voit hakea tilanteeseen ulkopuolista apua yksinäsikin. Parisuhdeterapia auttaa teitä molempia selviytymään, mutta terapeutille voi mennä itsekseen jos toinen osapuoli ei siihen kykene/halua.
Vaikkei se juuri nyt kovasti lohduta, tästä voi selvitä. Moni muukin on päässyt petetyksi tulemisen jälkeen jaloilleen, niin minäkin!
Niitä kyyneleitä tulee riittämään vielä pitkään, mutta saa niitä tullakin, kyllä ne joskus kuivuvat.
edessä,mutta mene ja tee sama jonkun mihen kaa saat edes hieman itsetuntoas takas ja katso sitten vieläkö jatkatte hui olkoon mut tsemppiä.
kolmas vaihtoehto on itsemurha.
Älä itke enempää asiasta.Pallo on sinulla.
Itsemurha ei ole mikään kolmas vaihtoehto! Yksikään pettäjä ei ole sen teon arvoinen.
Ei myöskään mikään vieraisiin juoksu kosto mielessä ole ratkaisu.
Itkeä saa ja asiasta puhua, puhua ja vielä kerran puhua (ammattiauttajia löytyy).
Kiitos lohduttavista sanoista. Itkin koko yön ja aamulla mieheni pyysi kotiin viikonlopuksi tulleita nuoriamme kuulemaan. Hän sanoi, että eroaa äidistä ja muuttaa pois. Sydän oli pakahtua.
Olen mielestäni täyttänyt koko elämäni vaimon paikan, mieheni on ollut minulle kuin palvonnan kohde. Kun hän puhuisi mitä hän saa siitä toisesta, olen itse vielä haluttava nainen. Hän muutti väliaikaiseen asuntoon ja en tiedä miten tästä jatkamme. Töihin on jaksettava lähteä.
kuin sinun ukko, hän on toistakymmentä vuotta minua pettänyt mitään ei myönnä. Vannoo uskollisuuttaan,vaikka aina pettää. Olen muualta saanut selville.
Olen ollut kaukaa viisas, etten ikinä ole hänen kanssaan asunut yhdessä. Ei tarvii erota ja jos joku ukokseen ottaa, ottakoon. Sitä saa mitä tilaa.
Sinun tuskasi on juuri nyt pahimmillaan, ja vaikka et uskoisi asiaa, se helpottaa. Tiedän kokemuksesta.
Mene lääkäriin, saat apua ja neuvoja, terveytesi on nyt tärkeä asia.
Yritä puhua miehesi kanssa ja selvitellä asioita. Jatkatte miten vain, yhdessä tai erikseen, asiat on hyvä selvittää.
Väestöliiton sivuilla on paljon hyvää asiaa luettavaksi parisuhteesta (tällä palstalla on ikävä kyllä paljon asiattomuuksia).
Sinulla on lapsia, olet heille tärkeä.
Kyllä tästä selviää.
Ihan kuin itseni tarinaa lukisin! Minun mieheni petti minua kolme vuotta, enkä minä tiennyt asiasta mitään - tai en halunnut tietää, vaikka loppuaikoina merkkejä jo olikin.
Vaikka rakastin miestä enemmän kuin itseäni vielä silloinkin, kun hän olisi ollut seikkailunsa jälkeen valmis palaamaan takaisin, en häntä enää huolinut. Tehty, mikä tehty, enkä olisi voinut hänelle kuitenkaan sitä petosta anteeksi antaa.
Kun mies kertoi rakastavansa toista, ja lähti siltä istumalta, minäkin halusin kuolla, sillä en uskonut enää mitään tässä elämässä olevan minua varten. Mutta minulla oli! Minulla oli minun rakas, teini-ikäinen poikani, jonka takia minun oli jatkettava yksinäistä, raskasta ja kyyneleitten - vielä kauan miehen lähdön jälkeenkin - täyttämää elämääni.
Nyt tuosta on jo kulunut pitkä aika, ja vieläkin olen kiitollinen siitä, että minulla oli sittenkin joku, jonka takia elää.
Niin on sinullakin, sinun lapsesi - ja sinä olet heidän äitinsä! Muista tämä, sillä lastesi takia sinun nyt vain on jaksettava, ja jonakin päivänä näet taas auringon, kun lapsesi sinua siitä kiittävät! Usko minua.
Voimaa ja jaksamista!
on minullakin ja kun asia selvisi ja mietin yritänkö jatkaa hänen kanssaan,yksi harkitsemaan pistävä seikka oli tulevaisuus.Entä jos kymmenen vuoden päästä olen samassa tilanteessa,jaksanko silloin aloittaa yksin alusta tai kahdenkymmenen vuoden päästä.Tsemppiä kaiken ikäisille vaimoille!!!